Kanta-Häme Forssa

Olavi Mäkelä kiertää päivittäin tuntikausia sähköpyörätuolillaan ja kerää roskia maasta

Olavi Mäkelä haluaa pitää ympäristön siistinä, ja siksi hän kiertää Forssassa joka päivä monta tuntia keräämässä roskia.
Olavi Mäkelä aloittaa lenkkinsä aamuisin aina Paavolasta. Keskustassa ei oikein ole tällä hetkellä roskakonttia, johon voisin tyhjentää keräysastiani. Menee tehokasta keräysaikaa hukkaan, kun kuljen Paavolaan tyhjentämään astian, Mäkelä sanoo. Kuva: Lassi Puhtimäki
Olavi Mäkelä aloittaa lenkkinsä aamuisin aina Paavolasta. Keskustassa ei oikein ole tällä hetkellä roskakonttia, johon voisin tyhjentää keräysastiani. Menee tehokasta keräysaikaa hukkaan, kun kuljen Paavolaan tyhjentämään astian, Mäkelä sanoo. Kuva: Lassi Puhtimäki

Kolmisen vuotta sitten forssalainen Olavi Mäkelä katseli Talsoilanpuiston vihreää nurmea. Nurmen päälle oli jätetty tai lennähtänyt yksi valkoinen paperinen servietti.

– Tykkään siisteydestä, ja kun katselin serviettiä, näky tökkäsi pahasti silmääni, Mäkelä kertoo.

Tuo yksittäinen servietti antoi kipinän roskien keräämiseen.

Nykyään Mäkelä kiertää sähköpyörätuolillaan päivittäin useita tunteja ympäri Forssaa keräämässä maahan tippuneita tai heitettyjä roskia.

Haastattelupäivän aamuna Mäkelä oli lähtenyt kotoaan Paavolasta kahdeksalta ja palannut iltapäiväyhden jälkeen kotiin. Illalla hän suunnitteli tekevänsä vielä toisen kierroksen.

– Tänään kiersin keskustassa, eilen Kalliomäessä. Homman huono puoli on se, että keskustassa ei oikein ole tällä hetkellä roskakonttia, johon voisin tyhjentää keräysastiani. Menee tehokasta keräysaikaa hukkaan, kun kuljen Paavolaan tyhjentämään astian.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Tupakantumppi maatuu jopa vuosikymmeniä – ellei Olavi Mäkelä ehdi kerätä sitä astiansa kyytiin ennen sitä. Kuva: Lassi Puhtimäki
Tupakantumppi maatuu jopa vuosikymmeniä – ellei Olavi Mäkelä ehdi kerätä sitä astiansa kyytiin ennen sitä. Kuva: Lassi Puhtimäki

Roskauksen määrästä kertoo jotain, että vaikka Mäkelä kiertelee päivittäin tuntikausia, löytyy koko ajan uutta kerättävää.

Kauppojen ja koulujen läheltä löytyy yleensä paljon roskia, mutta eniten kerättävää lojuu Eteläisellä Puistokadulla, puistoissa sekä Murronkadulla, jolle heitellään jatkuvasti juomamukeja.

– Aluksi poimin vain isompia roskia, mutta nyt kerään tupakantumpitkin mukaan. Kaiken, mikä ei luontoon kuulu. Itsekin heitin aikanaan tumpit maahan, kun luulin niiden maatuvan nopeasti, mutta eihän se niin ole. Samalla tavalla ajattelee varmaan moni muukin.

Tumppeja myös riittää, kuten myös erilaisia muoveja. Nykyään on paljon myös nuuskakiekkoja, jotka ovat erityisen pahoja nurmikolla, jos ruohonleikkuri sattuu ajamaan päältä – pikkusilppua on vaikea saada poimittua.

– Muovi täytyy kerätä, ettei se pääse mereen, siellä sitä on ihan riittävästi. Pahin on tupakka-askien päällä oleva läpinäkyvä muovi. Se on niin ohutta, etten meinaa saada pihdeilläni sitä.

Keräämislenkkeihin omat rajoitteensa luo se, että Mäkelä tekee ne sähköpyörätuolilla.

– Tämä ei ole kovin maastokelpoinen vehje, joten en pääse esimerkiksi ojan pohjilta keräämään roskia.

Pyörätuolilla Mäkelä on kulkenut vuodesta 2009, jolloin hän sai aivoinfarktin ja hänen vasen puolensa halvaantui.

– Kävi vielä niin huono tuuri, että tietokonekuvauksessa laite hajosi ja sain yhden tällin lisää. Lääkäri sanoi, etten kävelisi enää ikinä. Sen verran on pirua sisällä, että oli pakko sisulla opetella kävelemään uudelleen. Voin kotona käydä vessassa kävellen, mistä olen onnellinen, Mäkelä kertoo.

Pidemmillä matkoilla apuna on kuitenkin pyörätuoli, jolla Mäkelä on jäänyt myös jumiin muutaman kerran. Joka kerta ohikulkijat ovat auttaneet Mäkelän pian takaisin liikkeelle, mistä hän on kiitollinen. Kuten myös siitä, kun vieras auttaa esimerkiksi roskan noukkimisessa tai roska-astian kannen kanssa.

– Nuorisolaisia täytyy kiittää erityisesti. He auttavat ja sanovat päivää – he ovat hyvin kasvatettuja.

Kadulla vastaan tulevat myös kiittelevät Mäkelää ajoittain hänen tekemästään työstä.

– Vielä kun vaikka kaupungilta saisin huomioliivit, niin olisi hyvä. Olisi turvallisempi, Mäkelä sanoo. HäSa

Päivän lehti

6.7.2020