Kanta-Häme

Galleria räjähti yhdeksi maalaukseksi

– Haittaako, jos samalla teen? kysyy kuvataiteilija Jussi Meuronen.

Puhuessaan hän harppoo Galleria Koneen seinältä toiselle, piirtää yhteen kohtaan kiven, sitten harppaa toisaalle ja tussaa seinään lisää varjoja.

Meurosen näyttely Miltä tuntuu on yksi suuri teos, joka kattaa sekä seinät että lattian. Taiteilija on tuonut tilaan seitsemän suurta, valmista maalausta, joiden rajojen yli hän jatkaa piirtämistä seinälle.

Näyttelyssään Meuronen tutkii muun muassa sitä, mitä maalaus on ja mitä se voisi olla.

– Maalaus käsitetään esineenä. Minua kiinnostaa, miten se voisi tulla paikkasidonnaisemmaksi ja miten se muuttaa luonnettaan, kun se tehdään suoraan tiettyyn paikkaan.

Koneen-teoksen on määrä valmistua tämänpäiväisiin avajaisiin mennessä, mutta Meurosta kiehtoo jatkossa viedä ideaa pidemmälle.

– Työ voisi rakentua myös näyttelyn aikana. Siihen tulisi performatiivisuutta. Miksen voisi nytkin tussin kanssa heilua avajaisissa?

Poispäin …perinteestä

Kuvataideakatemiassa parhaillaan maisteritutkintoa suorittavalla Meurosella on vientiä. Hänen töitään on ollut esillä muun muassa Taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla ja Galleria Huudossa Helsingissä.

Tulevana kesänä hän on mukana Mäntän Kuvataideviikoilla, missä hän saattaa hyvinkin jatkaa Koneessa aloittamaansa maalauksen rajojen pohtimista.

Joka tapauksessa Meuronen haluaa tulevaisuudessa liikkua poispäin perinteisestä maalauksesta ja sen esineellisyydestä.

– Maalaukset ovat aika kauan olleet myös tietynmuotoisia. Se rajoittaa. Minua kiinnostaa se, että tilaan tullessa voisi alkaa miettiä, miten maalaus kommentoisi sitä.

Teos Miltä tuntuu ei kuitenkaan kommentoi paikkaa, vaan Meurosen mukaan pikemminkin aikaa. Takaseinän suurissa teoksissa näkyvät horisontit, joita kohti muu näyttely “liikkuu”. Yhdellä seinällä on ihmisjoukko, toisella yksilö. Ovenpuoleinen seinä edustaa valtaa.

Lattian Meuronen on peittänyt paperikolmioilla.

– Jännittävällä tavalla kolmiot rauhoittivat tilaa, hän sanoo.

– Olen oppinut hirveästi uutta koko tämän rakentamisen ajan. Samalla suunnittelen jo tulevaa, oikeastaan mielessäni jo teen uutta.

Isoisä ja isä …varoittivat

Hämeenlinnalaissyntyinen Jussi Meuronen (s. 1982) on kolmannen polven kuvataiteilija. Hän on Egon Meurosen (1922–2005) pojanpoika ja Juha Meurosen (s. 1952) poika.

Painetta taideuralle kotoa ei kuitenkaan tullut. Alun perin kuvataide ei edes kiinnostanut.

– Ei minusta pitänyt tulla taiteilijaa. Kävin kokkikouluakin, ennen kuin aika myöhään tuli tarve ilmaista itseäni jollain keinolla. Nyt teen hyvin erilaista kuin isoisä ja isä, Meuronen kertoo.

– Kotoa sanottiin, että älä helvetissä ala tälle alalle.

Ilmaisuntarpeessaan Meuronen kokeili muun muassa kirjoittamista, kunnes alkoi maalata ja tuli tunne, että “tää on hyvä”.

Meuronen kävi ensin taidekoulu Maan iltakoulun ja valmistuttuaan pääsi koulun päivälinjalle. Sieltä hän valmistui vuonna 2011, ja nyt hän siis syventää opintojaan Kuvataideakatemiassa.

– Maisterintutkinto olisi mahdollista suorittaa kahdessa vuodessa, mutta tähtään kolmeen, hän nauraa. (HäSa)

Jussi Meuronen: Miltä tuntuu Galleria Koneessa 5.4.–1.5.