Kanta-Häme

Geeniensä velvoittama

KASVOT-SARJA

Teksti ja kuva: Susanna Lähdekorpi

Isänsä poika.

Luonnehdinta sopii mitä mainioimmin janakkalalaiseen Ari Laivolaan, jonka elämäkertaa kuunnellessa viimeistään vakuuttuu asiasta.

Vuonna 2003 hän otti vastaan toimitusjohtajan tehtävät isänsä Matin vuonna 1964 perustamassa maanrakennusyrityksessä, joka kulkee nyt nimellä Maarakennus M.Laivola oy.

– Tänä vuonna sekä minulla että firmalla on 50-vuotissynttärit, Laivola kertoo.

Bisneksen juuret juontavat vuoteen 1937, jolloin Ari Laivolan Onni-vaari aloitti kuorma-autoyrityksen Laitilan Vaimarossa. Arin isä Matti ja setä Keijo ostivat firman aikoinaan, perustivat Laivola & Laivolan ja lähtivät Venäjälle rakentamaan Saimaan kanavaa. Sittemmin kaksikon tiet ja bisnekset erkanivat.

– Matti-isä jäi eläkkeelle sukupolvenvaihdoksessa 2003, mutta on nyt ollut meillä kolmisen vuotta palkollisena. Hän ajelee 73-vuotiaana puskukonetta, Laivola nauraa.

Palkkalistoilla on tällä hetkellä noin 70 työntekijää. Yrityksen työmaat sijaitsevat lähinnä HHT- eli Helsinki-Hämeenlinna-Tampere-akselilla.

Janakkalaa Ari Laivola pitää logistisesti loistavana paikkana yritykselleen – 120 kilometrin säteellä kun asuu noin kolme miljoonaa suomalaista.

– On lahja toimia näin keskeisellä paikalla. Meidän bisneksessä harvoin päästään käsiksi pohjoisen rakennushankkeisiin kustannussyistä, Laivola sanoo.

Meneillään yrityksellä on maanrakennustyöt muun muassa Riihimäellä Valion uudella meijeritehtaalla, Hämeenlinnan hys-hys-kohteessa Lammaskallion louhintatyömaalla sekä Janakkalan palvelutalon työmaalla.

– Nyt on tosi hyvin töitä, mutta vuodet 2012 ja 2013 olivat meille tiukkoja. Yt-neuvotteluihin ei sentään jouduttu.

Ari Laivolan toinen työmaa löytyy sukutilalta Tanttalasta.

– Juureni ovat maalla. Suvulla on ollut karjatila vuodesta 1916. Sukutila on velvoittanut jatkamaan. Meillä on maidontuotantotila, jolla on noin 200 eläintä.

Lisäksi hän viljelee tilalla ruista ja vehnää myyntiin sekä ohraa, kauraa ja heinää karjalle. Tilalla työskentelee tilanhoitaja ja karjakko puolisoineen sekä Laivolan 70-vuotias äiti. Laivola itse pyrkii käymään tilalla joka päivä.

– Tilan pyörittäminen on yksi rentoutumismuoto. Lempipuuhaani ovat kylvö- ja puintityöt. Eihän Suomessa saa olla autourheilija, jos ei ole myös maanviljelijä, hän vitsailee viitaten autourheiluharrastukseensa ja tiettyihin ralliautoilijoihin.

Laivolalla on vahva usko suomalaiseen maatalouteen sekä lihan- ja maidontuotantoon.

– Usko perustuu siihen, että maataloustuotteemme ovat puhtaita ja tulevat lähiruokana kauppoihin. Suomalaiset luottavat kotimaisiin tuotteisiin ja ostavat niitä.

Kannattavana maanviljelys pysyy Laivolan mukaan siten, että viljelijät pitävät investointinsa riittävän pieninä eivätkä lähde ”hulluttelemaan ja yli-investoimaan” EU-tuilla.

Kiinnostuksesta politiikkaan Ari Laivola saa kiittää – tai kirota – jälleen isäänsä.

Isä toimi kokoomusvaltuutettuna Janakkalassa 12 vuotta. Kokoomuslaisuus ei ole ollut pojalle mikään itsestäänselvyys.

– Meillä on ollut suvussa kommunisti, keskustalainen, kokoomuslainen ja smp:läinenkin. Itse en tunne minkään aatteen paloa, sanoo ensimmäisen valtuustokauden sitoutumattomana toiminut Laivola.

Toiselle valtuustokaudelle hän ponnisti kokoomuslaisena. Poliittisia punaisia lankoja hänellä on muutama.

– Asioita pitää käsitellä taloudellisesti järkevästi ja niin, että pystymme säilyttämään Janakkalan itsenäisenä. Lisäksi yritän ajaa yrittäjien asioita. Olen myös vankkumaton pikkukoulujen kannattaja, mutta haluan pitää 20 oppilaan minimimäärästä kiinni, sanoo Laivola, joka kannastaan huolimatta joutui tikunnokkaan Löyttymäen koulun lakkausprosessin yhteydessä äänestettyään lakkauttamisen puolesta.

Millä eväin Laivola sitten pitää Janakkalan itsenäisenä?

– Tiukalla taloudenpidolla, ennakoivalla sairaanhoidolla ja palvelurakenneuudistuksella siten, että tulot kattavat menot. Lisävelkaantuminen on ehdottomasti kielletty! Janakkalasta täytyy tehdä näillä keinoin haluttu asuin- ja yrittämiskunta.

Kun Laivolalta kysyy, millaisia poliittisia intohimoja hänellä on tulevaisuudessa, ilme menee muikeaksi.

– Sanotaan näin, että saatan vielä joskus pyrkiä poliittisesti eteenpäin, mutta en tässä vaiheessa, kun yrityselämä vie niin paljon aikaa, hän kiertää vastauksen.

Henkireikänä ja vastapainona työlle Ari Laivolalla on autourheilu, johon hän jäi koukkuun 1980- ja 90 -lukujen taitteessa. Hän kiersi vuosikausia kotimaan ralleja ja sitten valikoituja MM-ralleja ulkomailla. Muun muassa Neste-ralliin hän on startannut yhdeksän kertaa.

Parhaana saavutuksenaan autourheilu-urallaan Laivola pitää Ruotsin rallissa vuonna 2011 S2000-luokan autolla ajettua neljättä sijaa.

Radoillakin tuli menestystä: hän voitti suomenmestaruuden Super 2000 -luokassa vuonna 2006.

Tällä hetkellä Laivola on tallipäällikkönä omassa, autourheilutoimintaa pyörittävässä Eko Race -tiimissä, jossa on kolme autoa. Autoilla kilpaillaan Porsche GT3 Cup Trophy Finlandissa. Kolmosluokan autoilla kilpailevat Jukka Honkavuori ja Tommi Haru. Kolmas, vuokra-auto, on kakkosluokan auto.

– Minun ei pitänyt ajaa tänä vuonna ajaa lainkaan ratapuolella, mutta olosuhteiden pakosta minullekin siunaantui ajopaikkoja. Ensisijaisesti vuokraan autoani eteenpäin, jos tulee vuokralaisia, Laivola kertoo.

Ari Laivolan tärkein tavoite tällä hetkellä on luoda parhaat mahdolliset olosuhteet sekä Honkavuoren, Harun että toisen poikansa, 13-vuotiaan Jullen, autourheilu-uralle. Oman pojan kohdalla Laivola törmäsi heti ongelmiin tämän nuoresta iästä johtuen.

– Hain AKK:lta lupaa, että Julle pääsisi ajamaan V1600-luokan SM-ratasarjaa. Lupa tietysti torpedoitiin.

Ari Laivolan toinen poika, 15-vuotias Atte, on kiinnostunut talviurheilusta, kuten isänsäkin laskettelusta, ja alkaa opiskella Kuusamon lukiossa slopestylea eli alppihiihtoa. Pojista Julle on Laivolan mukaan ollut se, joka on pikkulapsesta asti ollut kiinnostunut autourheilusta ja ollut mukana radoilla ja kisoissa.

– Olen aina sanonut, että Julle haisee ihan oikeasti bensalle!

Isänsä poikia siis, hekin. (HäSa)