fbpx
Kanta-Häme

Haikara toi räjähdysherkän paketin

Lasta ei voi rakastaa terveeksi, valitettavasti. Rakkaudella voi tehdä kuitenkin paljon – ainakin pelastaa yhden lapsen laitoshoidolta.
 
Kantahämäläinen kriisiperhe sai kolmiviikkoisen vauvan hoitoonsa. Arvio oli tyrmäävä. Lääkärin mielestä vastasyntyneellä ei ollut elämänhalua.  
 
Vauvan vammat olivat mittavat – FAS, näkövamma ja älyllinen kehitysvamma. Lääkärin arvion mukaan hän ei voisi elää kotihoidossa, vaan vaatisi jatkuvaa laitoshoitoa.
 
– Kävin jo sairaalassa viikon hoitamassa vauvaa ennen kuin hän pääsi meille. Lähdimme siitä, että vauva oppisi syömään ja saisi elämänhalun, kertoo kriisiperheen äiti.
 
Vauva ei itkenyt eikä tuntenut nälkää. Sylissä hän ei viihtynyt vaan levitteli vain käsiään. Vauva-aika ei ollut palkitsevaa. Katsekontaktiin lasta ei saanut kuukausiin.
 
Yleensä huostaanotetuille FAS-lapsille etsitään sijaisperhe. Tässä tapauksessa lasta seurattiin muutama vuosi kriisiperheessä ja arvioitiin, voiko lapsen sijoittaa. 
 
Aikaa kului. Äidin raskaudenaikaisesta alkoholin käytöstä pahasti vammautuneelle lapselle ei löytynyt kotia. Kriisiperheestä tuli lapsen pysyvä koti, sillä perhe ei halunnut päästää lasta laitokseen.
 
Tässä jutussa lapsi on Matti ja sijaisäiti on Marja. Nimet on muutettu. 
 
Äiti haluaa antaa haastattelun, sillä hän törmää jatkuvasti siihen, ettei FAS-lapsista ole tarpeeksi tietoa. 
 
Tietoa ei ole opettajilla eikä lääkäreillä, puhumattakaan Kelasta tai tavallisista ihmisistä. 
FAS-lapsista ei yksinkertaisesti puhuta, vaikka heitä on todennäköisesti enemmän kuin on diagnosoitu, ja päihdeongelma on Suomessa mittava. 
 
Esimerkiksi THL:n tutkimuksen mukaan naisten juominen on kuusinkertaistunut 1960-luvun lopulta tähän päivään.
 
Tarkkaa tietoa ei ole, kuinka moni lapsi saa vammoja äidin raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä. Arviot liikkuvat 500–1000:n välillä. 
 
THL:n ylläpitämän hoitoilmoitusrekisterin mukaan vuositasolla syntyy noin 30–40 FAS-lasta. Arviolta kuitenkin vain noin 10 prosenttia FAS-tapauksista ilmoitetaan rekisteriin. 
 
Myös diagnosointi on vaikeaa, sillä usein äidin raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä ei saada tietoa.
 
Raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä vaietaan. Vaikka äitiysneuvoloissa asiasta keskustellaan, kokemukset ovat osoittaneet, että vahva syyllisyys ja leimautumisen vaara estävät äitejä hakemasta apua tai kertomasta todellisen alkoholinkäytön. Äidit myös vähättelevät juomistaan.
 
Millainen FAS-lapsi sitten on?
 
Marja kertoo, että asiat opetellaan monta kertaa. Jos tänään syöminen sujuu, se ei välttämättä suju kolmen viikon päästä. Kaksi askelta eteen, kolme taakse on yleinen kaava oppimisessa. 
Matilla biologisen äidin runsas alkoholinkäyttö on muun muassa liuottanut silmähermojen päät.
 
Hänen näkönsä on huono. Kaikkien ruoka-astioiden on oltava värillisiä, muuten poika ei erota niitä pöydältä.
 
Kouluikäinen Matti tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa, sillä hän ei edelleenkään tunne nälkää, kipua tai väsymystä. Kun hän havaitsee jonkun mielenkiintoisen asian, ympäriltä häviää kaikki muu. Ajan- ja vaarantajua ei ole. 
 
Äiti kertoo, että Matin tunnekuppi täyttyy pisaroista. Sitten, kun kuppi on täynnä, mikään ei auta. Äidin mukaan lapsi on “räjähdysherkkä paketti”. 
 
– Kun raivari tulee, pitää katsoa, ettei lähettyvillä ole mitään särkyvää, eikä poika satuta itseään.
 
Matti on yleisopetuksen piirissä. Hänen pitää osallistua opiskeluun samalla tavalla kuten muidenkin. Häntä sovitetaan jatkuvasti muottiin, johon hän ei vain sovi. 
 
– Opettajilla ei ole riittävästi tietoa. Opettajat vaativat normaalia käytöstä, vaikka sitä ei tule.
 
Diagnosoiduista FAS-lapsista suurin osa otetaan huostaan jossain vaiheessa elämää. 
 
Matti ei olisi selvinnyt hengissä, ellei häntä olisi otettu huostaan. Sijaisäiti myös uskoo, että lapsi selviytyi, koska pääsi terveeseen kotiin jo vastasyntyneenä eikä joutunut vauvana laiminlyödyksi.
 
Marja on hoitanut usean kuukauden myös toista FAS-vauvaa, joka otettiin huostaan kolmikuisena. Vauva oli huonokuntoinen ja nääntyneen näköinen. Vauva myös pelkäsi, jos sängyn lähelle kumartui. Vauva vetäytyi ja sai tutin itse suuhunsa. Lapsella kesti kuukausia oppia luottamaan aikuiseen ja syliin.
 
– Lapsesta näki, millaiset vammat hän oli saanut raskausaikana ja niiden muutaman kuukauden aikana, jonka hän oli viettänyt heitteillä päihdeongelmaisten vanhempiensa kanssa. 
 
FAS-lapsen elämä on jatkuvaa paperisotaa, vaikka vammat ovat elinikäiset eikä niitä voi parantaa.
 
– Paperisota vie voimavaroja. Vuodesta toiseen Kelan papereita pitää täyttää, vaikka vamma on pysyvä. Poika ei parane. Toiminta- ja fysioterapeutit sekä sosiaalityöntekijät kuuluvat arkeen. 
 
Marja kertoo, että usein FAS-lapset putoavat yhteiskunnan pyörästä. Niin on Matillekin käynyt.
 
– Monivammaista pompotellaan paikasta toiseen, eikä ole yhtä pätevää tahoa, joka hoitaisi hänen asioitaan.
 
Onneksi Jyväskylän näkövammaiskoulusta saa apua ja tukea, vaikka se onkin kaukana. 
 
– Ei siinä ole mitään järkeä, että aina lääkärissä saa selittää kaiken alusta.
 
Äidin ja isän pitää olla jatkuvasti poikaa askel edellä pärjätäkseen. Vaikka Matin kanssa elämä on hankalaa, Marja kertoo pojan tuoneen valtavasti iloa perheeseen. 
 
– Hän on ihmisenä huomaavainen, kohtelias. Aika usein FAS-lapset ovat aggressiivisia. Matti ei ole – onneksi.
 
Matilla on hyvä muisti ja hän siteraa virkkeitä suoraan lastenkirjoista. Hänellä on absoluuttinen musiikkikorva, ja hän tykkää tehdä itse musiikkia. 
 
Matti tarvitsisi harrastuksia purkaakseen energiaansa, mutta harrastusryhmiä ei juuri ole tarjolla erityislapselle. Esimerkiksi soittotunnit ovat liian pitkiä tai tavallisessa liikuntaryhmässä on lapsia liikaa, sillä lapsi ei yksinkertaisesti jaksa odottaa omaa vuoroaan pitkään. 
 
– On paljon Matin kaltaisia lapsia, jotka tarvitsisivat tekemistä purkaakseen asioita. 
 
Kantahämäläiselle perheellä ei ole tukiperhettä. Se tarkoittaa sitä, että perhe hoitaa Mattia 24 tuntia vuorokaudessa. He vuorottelevat, kumpi vanhempi menee juhliin tai erilaisiin tilaisuuksiin, sillä Mattia ei voi kaikkialle ottaa mukaan. 
 
– Eivät nämä lapset istu hetkeä paikoillaan, eivätkä osaa kontrolloida tilannetta ja sitä, millainen pitäisi olla. He eivät mahda käytökselleen mitään eivätkä ole hankalia tahallaan tai ilkeyttään.
 
Marjan mielestä päihdeäideille pitäisi ehdottomasti olla pakkohoito.
 
– Alkoholi on päihteistä pahin. Siitä seuraa lapselle elinikäiset vammat. Tosin hoidon pitäisi jatkua myös raskauden jälkeen. Miten äidin saa ajattelemaan lapsen parasta? Marja kysyy.
 
Marjan kokemuksen mukaan huumeiden käyttäjien ja masentuneiden äitien lapset pääsevät asioista yli ajan kanssa, kun saavat terveen perheen. Alkoholi liuottaa solut. Se on mahdoton myrkky. 
 
Matti ei osaa vielä kysyä, miksi hän on sellainen kuin on. Äiti uskoo, että sekin päivä vielä koittaa. Sen lapsi on kuitenkin ilmaissut, että olisi halunnut olla sijaisäitinsä kohdussa. 
 
Äiti uskoo, ettei Matti koskaan pysty itsenäiseen elämään, vaan tarvitsee esimerkiksi tuettua asumista ja muuta apua arjen pyörittämisessä. 
 
– Rakkaus on kova juttu. Se vähän hirvittää, mitä se tuo tullessaan. Se myös pelottaa, että tällaista lasta on helppo käyttää hyväksi. 
 
FAS-lapsen vanhetessa ongelmien mittakaavat kasvavat. Jos lapsena särkyvät kaikki lelut ja tavaroista huolehtiminen on vaikeaa, aikuisena ei muista maksaa vuokraa, eivätkä kodinkoneet kestä ehjänä. 
 
– Tämä on erilaista vanhemmuutta. (HäSa)
 

Äidin oikeus ajaa lapsen oikeuden ohitse

Forssalainen kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on järkyttynyt. 
Suomen lain mukaan raskaana olevien naisten oikeus juoda alkoholia ja käyttää päihteitä on vahvempi kuin lapsen mahdollisuus syntyä terveenä. 
 
Hallitusohjelmaan kirjattu päihdeäitien pakkohoitolaki ei toteudu tällä hallituskaudella, koska peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) ei aio viedä sitä eteenpäin. Huovinen on eduskunnan täysistunnossa perustellut asiaa muun muassa sillä, että hän on sitä mieltä, että vapaaehtoisuuden kautta pääsemme parempiin tuloksiin kuin käyttämällä pakkokeinoja.
 
– Pelkään, että jos lanseeraamme tällaisen pakkohoidon tähän maahan, niin näemme yhä vähemmän tuolla neuvoloiden vastaanotoilla niitä äitejä, jotka oikeasti tarvitsisivat tätä apua.
Laasonen taas näkee, että pakkohoitovaihtoehto tarvitaan niitä tilanteita varten, joissa päihteettömyys ei toteudu vapaaehtoisesti. Se voi olla myös äidille uusi alku. 
 
Yksi asiantuntijoiden peruste vastustaa lakia on ollut filosofinen.
 
– Lainsäädäntömme lähtee siitä, että elämä alkaa vasta syntymästä ja pakkohoitolaki voisi avata aborttikeskustelun. Lasten oikeuksien sopimus velvoittaa suojaamaan lasta. En lähtisi pohtimaan filosofista puolta “koska elämä alkaa”, vaan sitä, että mahdollisimman moni lapsi saisi terveen elämän, Grahn-Laasonen lataa.

Juominen on tabu

Kansanedustajan mielestä raskaudenaikainen päihteiden käyttö on tabu, sillä aiheeseen liittyy paljon syyllisyyttä. 
 
– Yleisesti meillä kuuluu lapsen ääni lainsäädännössä huonosti. Sen sijaan puhutaan aikuisten oikeuksista. Sama pätee lastensuojelussa. Samaan aikaan kuitenkin erityiseen suojeluun on oikeus juuri lapsella. 
 
Grahn-Laasonen muistuttaa, että pakkohoitolaki koskisi vain pientä joukkoa. Keskustelua tarvitaan, sillä jo pienetkin alkoholimäärät voivat vaurioittaa sikiötä.
 
– Ei päihdeäidin tarvitse olla narkomaani katuojassa. Vaikka meillä olisi kuinka hyvä terveydenhuoltojärjestelmä, ei se pysty huomaamaan kaikkia. Rohkeutta puuttua asioihin tarvitaan äitiysneuvoloissa ja perheissä.

 

Menot