Kanta-Häme

Häilyvän rajan hakemista

Molemmat Lulu Ranteen tekemät tutkintapyynnöt ovat päätyneet Salpausselän syyttäjänvirastossa apulaispäällikkö, kihlakunnansyyttäjä Matti Torkkelin pöydälle.
 
SCC:tä koskevan tapauksen nimikkeenä on törkeä kunnianloukkaus, Kiemungin lehtilausuntoja taas pohditaan törkeän kunnianloukkauksen lisäksi törkeänä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä. Sitä, milloin syyteharkinta valmistuu, Torkkel ei ryhdy arvioimaan.
 
Se, että molempia tapauksia tutkitaan tekotavaltaan törkeinä, johtuu siitä, että molemmat tapaukset ovat olleet esillä julkisuudessa. Syyttäjän tehtävänä on nyt harkita, täyttyvätkö rikoksen tunnusmerkit. Syyttäjä käy läpi tapaukseen liittyvät paperit ja muun materiaalin ja pyytää tarvittaessa lisäkuulemisia.
 
– Esimerkiksi törkeän kunnianloukkauksen yhteydessä puhutaan suuresta kärsimyksestä tai vahingosta. Oma kysymyksensä on se, miten suuri kärsimys määritellään. Kyse on myös kokonaisarvioinnista, Torkkel sanoo.
 
– Syyteharkinnassa on kyse rajanvedosta; siitä, mitä joku on velvollinen asemassaan sietämään. Nämä ovat melkeinpä niitä viheliäisimpiä tapauksia, joita syyttäjän pöydälle päätyy.

Pahan mielen aiheuttaminen ei riitä

Viime vuonna poliisille tehtiin Kanta-Hämeessä yhteensä 194 kunnianloukkauksiin liittyvää rikosilmoitusta. Rikoskomisario Riku Vihtilä Hämeen poliisista arvioi, että vuotuisesta määrästä vain noin kymmenen prosenttia jatkaa matkaansa poliisilta syyttäjälle.
 
– Meidän tehtävämme on harkita, onko asiassa syytä epäillä rikosta. Pelkkä pahan mielen aiheuttaminen ei riitä, Vihtilä sanoo.
 
Usein käy myös niin, ettei esitutkintaa jatketa, koska teon vakavuuden tai siitä aiheutuvien seurausten ei katsota olevan järkevässä suhteessa esitutkintaan käytettyyn aikaan ja vaivaan. Käytännössä esitutkinnan voidaan katsoa tulevan liian kalliiksi.
 
Sitä, kuinka paljon esitutkinta tulee yhteiskunnalle maksamaan, on Vihtilän mukaan mahdoton määritellä.
 
– Toisinaan tarvitaan monelta ihmiseltä paljon pieniä työpanoksia, jotta asiaan saadaan selvyys.
 
Tyypillisimmin kunnianloukkauksiin liittyvät rikosilmoitukset syntyvät Vihtilän mukaan netin keskustelupalstoilla syntyneiden riitojen päätteeksi. Kieli saattaa olla hyvinkin värikästä. Nämä tapaukset ovat myös kinkkisimpiä selvittää, sillä nimettömien kommenttien laukojaa voi olla hankala jäljittää.

Korvaukset muutamia satoja euroja

Kunnianloukkauksiin liittyvien tutkintapyyntöjen määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla etenkin netin myötä. Yhä harvempi tapauksista kuitenkaan päätyy syytteen nostamiseen. Vuonna 2013 poliisin rekisteriin kirjattiin lähes 5 000 kunnianloukkaustapausta.
 
Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaaren mukaan tapausten korkea määrä osoittaa, että ihmiset pitävät kunniaansa tärkeänä asiana.
 
– Kunnianloukkaustapauksissa voi usein olla tilanne se, että taustalla on muuta kiusaamista.
 
Tutkintapyyntö on ikään kuin jäävuoren huippu, mutta se saattaa olla ainoa asia, jolla kiusaamiseen pääsee kiinni.
 
– Korvaukset näissä jutuissa ovat usein hyvin pieniä, käytännössä joitakin satoja euroja. Usein kyse onkin moraalisesta hyvityksestä, siitä, että oikeus puhdistaa maineen. On niitäkin tapauksia, joissa korvausta ei ole edes lähdetty hakemaan, Korpisaari sanoo.
 
Käräjille päätyvien tapausten vähäisyydestä kertoo se, että esimerkiksi vuonna 2013 Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa tuli vireille vain kolme kunnianloukkausta koskevaa haastehakemusta. Vuonna 2014 tapauksia ei ollut yhtään.
 
– Tilastosta näkyy vain pääsyytekohta, normaalisti vakavin rikos, josta vaaditaan rangaistusta. Sama haastehakemus voi sisältää useamman syytekohdan, jolloin tilastoissa näkyy vakavin rikos, josta vaaditaan rangaistusta. Kunnianloukkausten määrä syytekohtina on todennäköisesti enemmän kuin 3, mutta joka tapauksessa alle 10, kertoo laamanni Tuula Lehto Kanta-Hämeen käräjäoikeudesta. (HäSa)