Kanta-Häme

Hallinto vähenee, mutta puolustuskyky paranee

 

Joulukuun viimeisenä päivänä leijonalippu nousee viimeisen kerran Suomen sotilasläänien kasarmien lipputankoihin.

Siihen päättyy osa suomalaista puolustushistoriaa, kun hallintoa kevennetään rankalla kädellä. Vuodenvaihteessa lakkautetaan maavoimissa neljä sotilasläänin esikuntaa, yksi huoltorykmentin esikunta, seitsemän aluetoimistoa ja kaksi joukko-osastoa.

– Tarkoituksena kuitenkin on, etteivät tavalliset kansalaiset edes huomaa uudistusta tapahtuneen. Rauhan ajan viranomaistehtävät hoidetaan niin kuin tähänkin asti, vain eri organisaation kautta, sanoo lakkautettavan Länsi-Suomen sotilasläänin komentaja, prikaatikenraali Pekka Toveri.

Hän uskoo nyt loppuun saatettavan puolustusvoimauudistuksen pääsevän tavoitteisiinsa, joista tärkeimpänä on pidetty kymmenen prosentin taloudellista säästöä vuotuiseen puolustusbudjettiin.

– Säästöt on saavutettu ja myös organisaatio tulee toimimaan hyvin, vaikka toki sitä pitää vielä hienosäätää.

Toverin mukaan hallinnon karsiminen oli välttämätöntä, jotta puolustusbudjetti riittää tärkeimpään eli Suomeen puolustuskyvyn turvaamiseen.

– Ennen uudistusta ylläpitokuluihin meni yli 40 prosenttia budjetista. Ihanteellinen taso olisi kolmasosa ylläpitoon, kolmasosa koulutukseen ja kolmasosa materiaaleihin.

Positiivisimpana asiana hän pitää kertausharjoitusten paluuta, johon ei viime vuosina ole juuri ollut varaa.

Tänä vuonna koulutettiin 5 000–6 000 reserviläistä, ensi vuonna koulutettavien lukumäärä nousee jo 18 000:een.

– Se on tosi tärkeä juttu. Kaikki sodat on ratkaistu osaamisella. Ei puolustusvoimien tehtävänä ole ylläpitää linnaleiriä, vaan kouluttaa joukkojaan, Toveri muistuttaa.

Hänen mukaansa myös varusmiesten maastopäivät lisääntyvät ensi vuonna 40 prosentilla ja ilmavoimien lentotunnit ja merivoimien alusvuorokaudet nousevat tarvittavalle tasolle.

– Suurin jäljellejäävä haaste on materiaalihankinnoissa. Se kysymys jää seuraavan hallituksen pohdittavaksi.

Monet kansalaiset ovat seuranneet puolustusvoimauudistusta huolestuneina. Esimerkiksi varuskuntaverkoston karsimista on pidetty huonona signaalina etenkin nyt, kun itänaapuri on osoittanut mahtiaan paitsi Ukrainassa myös lisääntyneenä harjoitteluna Suomen rajojen tuntumassa.

– Ihmiset kokevat tilanteen uhkaavammaksi kuin vuosi sitten ja epäilevät, ettei puolustuskyky ole riittävä. Mutta ei parin varuskunnan lakkautus sitä kaada, Toveri sanoo.

Hän muistuttaa, että uudistusta edeltänyt varuskuntarakenne oli tehty sotien jälkeisiä 50 000 varusmiehen ikäluokkia varten. Lisäksi vielä 1990-luvun alussa puolustusvoimissa palveli yli 40 000 työntekijää, nyt enää 12 500.

– Uudistus on sujunut hyvässä hengessä, irtisanomisia tuli vähemmän kuin kuviteltiin ja vähennykset on toteutettu pitkälti eläköitymisten kautta. Työtyytyväisyyskyselyt kertovat, että porukka on sitoutunut muutokseen ja ymmärtää sen välttämättömyyden.

Toverin mukaan maavoimien aluevastuussa olevat joukko-osastot sekä jäljellejäävät aluetoimistot ovat valmiita uuteen, entistä suurempaan rooliinsa ja kasvaviin alueisiin.

– Esimerkiksi Pohjanmaalle muodostuu iso alue, jossa ei ole sotaväkeä. Virka-apupyyntöihin vastataan kuitenkin kuten ennenkin, tuki tulee etupäässä Säkylästä, Niinisalosta ja Jyväskylästä.

Toveri ei ole huolissaan myöskään Venäjän lisääntyneestä liikehdinnästä Suomen aluevesillä ja ilmatilassa. Tilanne ei ole poikkeuksellinen.

– Esimerkiksi 1980-luvun lopulla vähän ennen Neuvostoliiton hajoamista, harjoittelutoiminta Suomen rajan tuntumassa oli todella mittavaa.

– Sen jälkeen se supistui minimiin, minkä vuoksi kasvu nyt tuntuu suurelta.  Ei Suomella ole tällä hetkellä suoranaista sotilaallista uhkaa. Toki meidän pitää olla aina valppaana ja pitää huolta omasta puolustuskyvystämme. Siksikin uudistus tuli oikeaan aikaan, nyt me olemme iskussa, Toveri sanoo.

Hänen mukaansa puolustusvoimien toimintavalmius on kunnossa.

– Kaikki tunnistus- ja valvontatehtävät on pystytty hoitamaan asiallisesti.

Komentaja kehaisee myös suomalaisia varusmiehiä, joiden kuntoa ja motivaatiota on aika ajoin moitittu – Toverin mielestä syyttä suotta.

– Olen työskennellyt seitsemän vuoden ajan kansainvälisissä tehtävissä, mikä on kasvattanut uskoani. Meidän reserviläisemme ovat tosi fiksuja ja taitavia, päätänsä pidempiä muita.

Myös maanpuolustuksen vaatimukset ovat muuttuneet Suomen sotien ajoista.

– Enää ei hiihdetä kouluun, mutta varusmiesten pitkäkestoinen kunto kohenee armeija-aikana nopeasti. Lisäksi koulutusvälineet ja metodit ovat kehittyneet huimasti, ja nykynuoret ovat todella taitavia tekniikassa.

Ainoa asia, mistä Toveri kantaa tällä hetkellä huolta, on henkilöstön jaksaminen suuren organisaatiomyllerryksen keskellä.

– Porukka on tehnyt pari vuotta tosi paljon töitä tämän eteen ja vetänyt niin sanotusti yläketju kireänä. Kun ensi vuonna ollaan kaikki uusissa töissä, huomataan että viidentuhannen metrin kisa onkin muuttunut kympiksi eli edessä on toinen mittava työsarka, Toveri huomauttaa.

Hän viittaa uuden organisaation sisäänajamisvaiheeseen.

– Pitää olla tarkkana, ettei pusketa liian koville, Toveri sanoo. (LM–HäSa)

Kun Pekka Toveri valittiin vuosi sitten Länsi-Suomen sotilasläänin komentajaksi, hän tiesi olevansa tehtävässä viimeinen.

Vuodenvaihteessa hän siirtyy Hämeestä Uudellemaalle johtamaan Kaartin rykmenttiä.

– Joukko-osasto vastaa Uudenmaan alueen ja pääkaupunkiseudun puolustuksesta. Tehtävä on mielenkiintoinen, Toveri sanoo.

Aiemmin muun muassa Panssariprikaatin komentajana toiminut prikaatikenraali kokee palaavansa ikään kuin juurilleen, sillä hänen uransa alkoi vuonna 1981 Uudenmaan jääkäripataljoonasta.

– Palaan ikään kuin ”rikospaikalle”. Pääkaupunkiseutu on Suomen mittakaavassa uniikki kohde, ja mielellään sitä aina joukkoja johtaa.

Neljän sotilasläänin komentajista kaksi jää eläkkeelle.

53-vuotiaan Toverin lisäksi uusiin tehtäviin siirtyy Pohjois-Suomen sotilasläänin komentaja, kenraalimajuri Jorma Ala-Sankila. Hänestä tulee maavoimien esikuntapäällikkö. Toveri palaa rikospaikalle. (LM-HäSa)