fbpx
Kanta-Häme

Hallitun kierteen tiellä

Pallot rullailevat, ja keiloja kalahtelee nurin. Hämeenlinnan täpötäynnä olevan keilahallin radalla 11 Suomi-paitaan pukeutunut nuori mies näyttää jähmettyneen pallo käsissään paikalleen kuin suolapatsas.

Sitten alkaa tapahtua. Parin vikkelän askeleen päätteeksi pallo lähtee kuin tykin piipusta nuorukaisen tasapainoillessa yhden jalan varassa.

Hänen otteistaan ja pallon kierteestä näkee, että siniristilippu-paidalla ei ole tekemistä minkään muun kuin maajoukkueen kanssa.

Noin sekuntia myöhemmin keilat katoavat näkyvistä 18-metrisen radan päässä. Kaato.

Vähempää ei voisi odottaa 18-vuotiaalta Lauri Sipilältä, hämeenlinnalaisen Juvel-Teamin moninkertaiselta EM-mitalistilta.

Elo palaa Sipilän silmiin.

– Sulkeudun omaan tilaani, kun saan keilapallon käsiini. Varsinkin kisatilanteessa kaikki ylimääräinen katoaa ympäriltäni. Keskityn vain omaan suoritukseeni, Sipilä sanoo.

Suomen tasolla kisoissa keilaajat saavat heittää aika rauhallisissa olosuhteissa, mutta maailmalla on eri meininki.

– Ulkomailla volyymit ovat kaakossa. Silloin keskittymisen täytyy olla sitä luokkaa, ettei yleisön meteli häiritse suoritusta. Itse en kisatilanteessa kuule muuta kuin omat ajatukseni.

Monet pitävät keilausta lajina, jossa heitellään vähän palloa, ja jossa onnistuneen kaadon jälkeen voi palkita itsensä oluttuopilla.

Sipilä pudistaa päätään.

– Hermojen ja keskittymiskyvyn täytyy olla rautaa, mikäli mielii menestyä.

Voiman sijaan, eli kuinka kovaa pallon saa lähtemään liikkeelle, puntarissa painavat enemmän tekniikka ja tarkkuus.

– Heiton pitää lähteä aina rennosti. Jäkittämisellä tai sillä tuopillisella tarkkuus kärsii.

Suomalaiset keilaajat ovat metsästäneet kymmeniä arvokisamitaleja aikuisten tasolla pelkästään 2000-luvulla. Se tekee keilauksesta maan menestyneimmän palloilulajin.

Nuoresta iästään huolimatta Sipilä on tottunut menestymään. Alle 18-vuotiaiden EM-kisoista hän on kantanut kotiin mitaleita joka väriä.

Sipilän palkintokaappiin on kertynyt kahdeksan EM-mitalia, muun muassa joukkuemestaruus ja kaksi henkilökohtaista hopeaa ja pronssi.

Menestystä olisi tuskin tullut ilman kovaa harjoittelua.

– Tartuin kuulaan ensimmäisen kerran seitsemän vuoden iässä. Kaksi vuotta myöhemmin pääsin nykyisen valmentajani Akin oppiin. On ollut monta vuotta aikaa hioa tekniikkaa.

Tekniikan lisäksi hyvän keilaajan täytyy osata lukea rataa, joita on yhtä paljon erilaisia kuin on keilahallejakin.

– Yksikään rata ei ole samanlainen, vaikka niihin merkityt rimat pysyvät standardeina.

Ammattilaisura siintää Sipilän silmissä.

– Se on haaveeni, josta yritän tehdä totta. Paljon on töitä vielä tehtävä. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, milloin kaikki natsaavat kohdalleen. Se voi tapahtua vuoden tai kymmenen päästä.

Sipilän valmentaja Aki Aarikka toteaa, että hänen suojattinsa on jo nyt lähellä aikuisten Euroopan kärkeä taitotasollisesti.

– Hyppäys ei ole kovin suuri. Lauri tarvitsee vielä paljon kokemusta ulkomailta. Kotihallissa keilaamisella ei kehity samalla lailla kuin kisoissa, vaikka perustyö siellä toki tehdään, Aarikka sanoo.

Matkalla kohti aikuisten terävintä kärkeä Sipilän lähitulevaisuuden tähtäimessä ovat ensi vuonna Amerikassa pidettävät nuorten MM-kisat.

Sitä ennen Sipilä ehtii kuluttaa ainakin yhden keilapallon sellaiseen kuntoon, ettei sillä tee enää mitään arvokisatasolla.

– Huokoinen reaktiiviuretaanipallo imee radan pinnasta öljyä itseensä, joka lopuksi vaikuttaa sen pyörimisominaisuuksiin.

Sipilällä on käytössään koko ajan yhdeksän palloa. Osasta hän joutuu luopumaan jo puolen vuoden käytön jälkeen.

– Ei siinä muu auta, jos haluaa heittää hallittuja kierteitä. Menestys on kiinni pikkuasioista, kun pallon pinnasta rataa koskettaa vain pikkurillin kokoinen alue. HÄSA

Menot