Kanta-Häme

"Halusin maailman parhaaksi parturiksi"

 

Merkittävän kansainvälisen kilpailu-uran tehnyt ja viittä hiusalan liikettä johtava Petri Sipiläinen väittää varsin usein ihmettelevänsä ammatinvalintaansa.
 
– En oikeastaan koskaan halunnut parturiksi, enkä mä nuorena edes käynyt parturissa, Sipiläinen sanoo.
 
– Aluksi halusin oikeastaan vain kilpailla ja kaikki muu on tullut siinä sivussa. Mulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa vaikkapa alan asiakaspalvelusta ja niinpä tein siitä itseni näköisen.
 
Sitähän on sitten moni taivastellut.
 
Sipiläinen tunnetaan Hämeenlinnassa parturina, joka ei välttämättä suostu noudattamaan asiakkaan toivomuksia.
 
– Olen yrittänyt olla rehellinen ja tehdä ihmisille niin hyviä hiuksia kuin mahdollista. En ole suostunut kompromisseihin.
 
– Raha ei ole minulle tekemisen motiivi, vaan mukavat ihmiset. On minun onneni, että musta ja kädenjäljestäni on tykätty.
 
Päätös saunassa
 
Sipiläisen Ilpo-setä piti tunnettua parturiliikettä Hämeenlinnassa ja houkutteli sukulaispoikansa saunan lauteilla tulemaan oppisopimuksella töihin.
 
– Siinä se oli, pienessä hönössä tehty päätös vuonna 1986, Sipiläinen huokaa.
 
– Meni 15 vuotta, ennen kuin aloin mielestäni todella ymmärtää hiusten leikkaamista. Ilpo oli kaksinkertainen suomenmestari ja päässyt matkustelemaan kaikkialle. Päätin, että musta tulee maailman paras parturi ja voitan MM-tittelin vuonna 1996 Washingtonissa.
 
Lopulta Sipiläinen osallistui haaveilemaansa kilpailuun ja hävisi maailmanmestaruuden saksalaiselle kilpakumppanilleen yhdellä pisteellä. Hän oli 15 vuotta kymmenen parhaan parturin joukossa koko maailmassa ja voitti lukemattoman määrän kilpailuja niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
 
– Halusin osoittaa itselleni, että pystyisin tekemään edes jonkun homman loppuun saakka.
 
– Olen äärettömän impulsiivinen. Olen esimerkiksi soittanut 40 vuotta kitaraa lähes joka päivä, enkä osaa yhtäkään biisiä kokonaan. Sen täytyy olla jonkinlainen ennätys.
 
Ihmisten parissa
 
Menestys kilpailuissa poiki työtarjouksia maailman metropoleihin, mutta Sipiläinen pysyi Hämeenlinnassa.
 
– Tavalliset ihmiset saivat mut jäämään. Halusin tehdä hyville tyypeille hyviä hiuksia kohtuuhinnalla, eikä mikään hesalaisen tv-kampaajan ura kiinnostanut.
 
– Yritystoiminnan laajentuminen tuli oikeastaan sitä kautta, että halusin lisää ihmisiä ympärilleni. En ole innostunut yksin puurtamisesta ja matkan varrella kysyntä palveluille on lisääntynyt. 
 
Nyt mestariparturi kouluttaa alansa uutta sukupolvea perustamansa M Roomin franchise-ketjussa.
 
– Opetan työntekijöitä olemaan rehellisesti oma itsensä ja kuuntelemaan toisia ihmisiä, Sipiläinen kertoo.
 
– Tässä ammatissa pitää olla aidosti kiinnostunut asiakkaastaan ja ainakin minulle ihmiskontaktit ovat elämän suola. Huonoa kampaajaa tai parturia ei kukaan kaipaa. 
 
Työ on tärkeintä
 
Yksityisyrittäjän työrytmi sekä pitkät päivät saksien ja kamman varressa ovat kantaneet veronsa. 
 
– Käsissä on särkyjä, rasitusvammoja, kulumia ja nivelrikkoja, Sipiläinen luettelee.
 
– Viimeiseen 3-4 vuoteen en ole päässyt tekemään töitä kunnolla, mutta leikkaan niin paljon kuin pystyn, eli tällä hetkellä 3-4 päivänä viikossa.
 
Sipiläinen nimittää itseään käsityöläiseksi, vaikka alan nuoremmat kollegat suosivat hiustaiteilijan titteliä.
 
– Koen, ettei tämä työ ole uudelle sukupolvelle samanlainen juttu kuin meille, jotka aikanaan haimme siitä ensimmäiseksi elatusta ja perheelle turvaa.
 
– Monet metsästävät mukavaa elämää, jossa työ on välttämätön paha. Duuni on mun identiteettini, mä olen Parturi-Pete. Työ antaa mahdollisuuksia elää mielekästä elämää ja onneksi myös toteuttaa taiteellisiakin visioita.
 

Päivän lehti

1.4.2020