Kanta-Häme

Halvalla saa ainakin tyhjää

Nettikauppaan kannattaa aina ottaa maalaisjärki mukaan. Verkko-ostosten määrän kasvu kertoo onnistuneesta shoppailusta.

 

Varoittavia esimerkkejä riittää. Hämeenlinnan käräjäoikeus vangitsi äskettäin henkilön, joka oli kaupitellut netissä olematonta elektroniikkaa, kameroita ja pelejä.

Moni meni kirjaimellisesti halpaan. Lähetti rahaa tavaraa näkemättä. Henkilö tuomittaneen aikanaan 50 petoksesta. 3 000–5000 euron kokonaistappio jää hyvin todennäköisesti sinisilmäisten ostajien kannettavaksi.

– Tämä on tyypillistä. Tehdään kymmeniä pieniä kauppoja peräjälkeen ennen kuin poliisi ehtii jäljille, sanoo komisario Ilkka Iivari.

Nettikauppahuijaukset työllistävät poliisia kiitettävästi. Kanta-Hämeen poliisilaitoksella niistä tehdään rikosilmoituksia viikoittain.

– Juuri tuli ilmoitus, että joku oli ostanut netin kautta kissan 25 eurolla, mutta kissaa ei ostaja koskaan saanut. Siellä myydään ihan mitä vain! sanoo Iivari.

Halpaan meno hävettää

Luottamusta rakennetaan sähköpostiviesteillä, valokuvilla ja aitoustodistuksilla. Suomalainen lähetti englantilaiselle kellokauppiaalle 3 500 euroa ja sai paluupostissa laatikollisen sahanpurua, Rolex-laatikossa. Maiden rajat ylittävissä, pienissä nettikauppahuijauksissa poliisi on voimaton.

– Kyllä rikosilmoitus kirjoitetaan, mutta kyseessä täytyy olla tuhannet ja taas tuhannet eurot tai punnat, ennen kuin toinen maa antaa virka-apua tällaisen huijausjutun selvittämisessä. Ne ovat suuressa maailmassa niin tavallisia, sanoo rikosylikomisario Veli-Pekka Loikala keskusrikospoliisin internet-tiedustelusta.

KRP:n sivuilla voi käydä kertomassa, kuinka on tullut huijatuksi. Parin vuoden aikana sinne on jätetty 20 000 vinkkiä, joissa ilmoittaja on tuntenut kärsineensä taloudellista vääryyttä joko netin kautta tapahtuneessa puhtaassa kaupantekotilanteessa tai tunteisiin vetoavassa avunannossa.

– Mutta aika monet eivät kehtaa kertoa poliisille menneensä halpaan. Ihmiset tajuavat, ettei rikosilmoitusta kannata tehdä, sanoo Loikala.

Ylivarovaisuus yleisempää

Verkkokaupassa on tietenkin myös se toinen puoli. Valtaosa kauppiaista on rehellisiä, ja ostajat tekevät löytöjä, jollaisia ei kotikulmien kivijalkaliikkeissä ole tarjolla. Mahdollisuus hintavertailuun on nettikaupassa omaa luokkaansa. Suomalaisten tekemien verkko-ostosten määrä kasvaa jatkuvasti ja valtaosa meistä shoppailee netissä.

– Jos nettikauppa olisi merkittävästi epäluotettavaa, niin eihän sitä käytäisi, kiteyttää Kanta-Hämeen tietotekniikkayhdistys Kantin puheenjohtaja Yrjö Vaivila yksinkertaisen totuuden.

Suhtautumisesta verkkokauppaan on vaikea sanoa mitään yleispätevää. Poliisi korostaa järjenkäyttöä jo viran puolesta. ”Liian hyviä diilejä” ei ole olemassakaan.

Nuoret suhtautuvat yleensä nettikaupantekoon ennakkoluulottomammin kuin vanhemmat, joiden helmasynti on ylivarovaisuus.

– Olen vain tietotekniikkamaallikko, en nettikaupan asiantuntija, mutta minulla on sellainen käsitys, että todennäköisemmin saat hyvästä löydöstä varoituksen sanoja kuin kannustusta, vaikka olisit ostanut sen tunnetusta verkkokaupasta, sanoo Kantti ry:n varapuheenjohtaja Timo Manninen.

Tunnukset vain omille silmille

Huijatuksi tulemisen riskiä ei voi verkkomaailmasta täysin eliminoida, mutta sen todennäköisyyttä voi pienentää monin keinoin.

– Paras ase on maalaisjärki, ja sitä on lupa käyttää, sanoo Manninen.

Oman koneen virustorjunnasta, palomuureista ja selainversioiden päivityksistä kannattaa huolehtia ja välttää epäilyttäviä liitetiedostoja sekä sivustoja.

– Roskapostit ovat yhä valtavan tehokkaita huijauskeinoja. Niitä lähetetään miljoonia, ja jos kymmenenkin vastaanottajaa reagoi, se on kaikki lähettäjälle ilmaista tuloa, muistuttaa Loikala.

Luottokorttitietojen massakaappauksia vastaan yksittäisellä ihmisellä ei ole aseita, mutta verkkopankkitunnuksia voi suojella.

– Sitä ei osata vielä mieltää, että verkkopankkitunnukset ovat kuin sähköinen allekirjoitus. Vahva tunnistautuminen, jolla pääsee käsiksi omiin vero- sekä kelatietoihin pankkiasioiden lisäksi. Tunnuksia ei pidä antaa edes aviopuolison tietoon, korostaa Hämeenlinnan Seudun Osuuspankin maksuliikenneasiantuntija Pirjo Roivainen.

Haittaohjelmat voivat kysyä salasanoja oudoissa paikoissa, mikä edellyttää netinkäyttäjältä valppautta. Huijarit voivat udella tunnuksia sähköpostin lisäksi myös puhelimitse esittäytymällä poliisin tai pankin edustajina.

– Vaikka tiedetään, ettei kukaan pankista tai poliisista niitä missään tapauksessa kysele, niin kun kysymys tulee yllättäen puhelimessa, voi ansaan langeta, sanoo Roivainen.

Ihminen haluaa halpaa

Ongelmia voi välttää käymällä ostoksilla vain vakiintuneilla kauppapaikoilla. Rehdeillä toimijoilla on yleensä katuosoite, ly-tunnus, yhteystiedot ja suojatut sivustot. Nopea googlaus antaa jo jonkinlaisen käsityksen kauppiaan toiminnasta.

– Hotellien varaaminen ulkomailta on vähän mietityttänyt, mutta luotan siihen, että suuret palveluntoimittajat valvovat jäseniänsä, sanoo Manninen, joka on myös tutkinut nettihuijauksia osana opintojaan.

– Yllättävän vähän on tehty laajoja petoksia, hän toteaa.

Maallikolle, jolle jo virusten ja haittaohjelmien ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia, netti on täynnä ansoja, joiden tulevaisuutta voi vain arvailla. Internetpoliisin mielestä ihmisten huijaaminen ei kuitenkaan edellytä hienostunutta teknistä kikkailua. Riittää, että ihmisellä on ihmisen luonne, jossa sinisilmäisyys ja ahneus asuvat sulassa sovussa.

Poliisi ei silti aio nostaa käsiä ylös nettihuijausten edessä.

– Niitä pitää jonkin verran sietää, mutta ei hyväksyä. Niitä vastaan pitää taistella ja yksi tärkein taistelukeino on tiedottaminen, ihmisten varoittaminen, sanoo Loikala. (HäSa)