Kanta-Häme

Hämäläisen maailman napa

Hämeenlinna on Suomen ensimmäinen sisämaan asutuskeskittymä, joka sai kaupunkioikeudet. Tänä vuonna takana on 375 vuotta historian kuohuja – ja kohuja.
 
Melkein kuin juhlavuoden kunniaksi Hämeenlinna on tänä vuonna näkynyt valtakunnanmediassa viikkokausia yhtä soittoa, Kirstulan pellon valotorni vilkkuen.
 
Hämeenlinnalla on pitkä historia, ja yllättävän moni maineteko liippaa kaupunkia jotenkin.
 
Hämeenlinnasta sanotaan kaikenlaista. ”Luonnonkaunis” on yksi sana, ”sisäänpäinlämpiävä” toinen. Puhutaan sekä ystävällisyydestä että ahdasmielisyydestä.
 
Hämeen Sanomat kysyi kolmelta syntyperäiseltä hämeenlinnalaiselta, mikä on saanut heidät yhä uudelleen valitsemaan Hämeenlinnan, mikä kaupungissa on erityisen hyvää, pitävätkö luonnehdinnat paikkansa ja mitä asioita voitaisiin muuttaa. (HäSa)
 
 

HHT-käytävän projektijohtaja Anna-Mari Ahonen

”Minulla on nyt ruusunpunaiset silmälasit. Janakkalassa oli hyvä asua, mutta Hämeenlinnaan palattuani tuntuu siltä kuin olisin tullut kotiin. Tosin käyn jatkuvasti Helsingissä ja Tampereella.
 
Olen aiemmin asunut pitkään Aulangon tuntumassa, ja alue on minulle äärimmäisen tärkeä. Puistometsästä voisi kyllä ottaa nykyistä enemmänkin irti. Eihän sitä ole tarkoitettu pusikoksi.
 
Hämeenlinnassa on ehkä sokeuduttu sille, mitä kaikkea hienoa ja kaunista täällä on. Asukkaat voisivat itse osallistua kaupungista kertomiseen jakamalla niin muille kaupunkilaisille kuin matkailijoillekin sellaisia vinkkejä, joita matkaoppaista ei löydy. Ryhtyisimme modernin kaupungin asukkaiksi. Ihmisethän kaupungin tekevät.
 
Sanoin keväällä Hämeen Sanomissa, että Hämeenlinnassa ei oikein hyväksytä muualta tulevia. Minulle on sanottu, että kyse on oikeastaan hitaudesta ja varovaisuudesta.
 
Tämänkokoisessa kaupungissa hienoimpia asioita on se, että tuntee ihmiset. Kireinä aikoina tarvittaisiin ennen kaikkea yhdessä tekemistä, myönteisyyttä ja toivoa – ja kaupunkilaiset yhteen kerääviä tapahtumia, kuten Taiteiden yö, Sibelius-fantasia ja Pimeän kaupan ilta.
 
Hämeenlinnassa on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä sinä aikana, kun olen asunut muualla. On tullut ravintolapäiviä ja ilmaisia piknikkonsertteja. Sellaiseen suuntaan olisi hyvä jatkaa.”
 
 

Kevan varatoimitusjohtaja Tapani Hellstén

”Koko ystäväpiirini on Hämeenlinnassa. Kaupungilla on hyvä sijainti, ja se on kompaktin kokoinen ja kaunis. Pitkä historia näkyy arjessa: kävellessä näkyy linna, vanhoja rakennuksia ja kivikatuja. Paljon on purettukin, mutta helmiä on jäljellä.
 
Nuorena olin aistivinani kaupungissa hierarkioita. Kaupungin taustahan on koulu- ja hallintokaupungin, ja teollisuus on tullut paljon myöhemmin.
 
Hämeenlinnassa näkyy se, että se on Helsingin, Tampereen ja Lahden välissä puristuksissa. Hämeenlinnan pitäisi näkyäkseen olla aktiivinen, käyttää omia vahvuuksia ja keskittyä pienten asioiden sijasta isoihin strategioihin.
 
Vahvuus voi olla esimerkiksi linnan alueen kehittäminen siten, että historia avautuu ihmisille helposti. Juhlavuodet, kuten Sibeliuksen juhlavuosi ensi vuonna, voivat olla avain kaupungin historiaan.
 
Juhlavuosien jälkeen nousee kysymys siitä, halutaanko niiden antia hyödyntää. Halutaanko Hämeenlinnan olevan menestyjien joukossa? Tämä on kysymys poliittisille päättäjille. Paikka, jolla on vahva identiteetti, menestyy. 
 
Kehitettävää olisi siinä, ettei Hämeenlinna luulisi muun maailman pyörivän ympärillään. Hämeenlinna on pieni toimija, ja asioista ajatellaan usein ensin: ei onnistu, ei voi tehdä. Uuteen suhtaudutaan ennakkoluuloisesti, mutta esimerkiksi Sibelius ei ole kauhean uusi asia.
 
Oma historiani kietoutuu Hämeenlinnaan. Sekä minä että lapseni olemme kasvaneet täällä. Olen välillä ollut poissa, mutta Hämeenlinna on minulle rakkain kaupunki.”
 
 

Yrittäjä, tatuointitaiteilija Säde Sonck

”Hämeenlinna on sopivankokoinen kaupunki, ja mielestäni täällä on myös hyvä ilmapiiri. Täällä kaikki on niin sopivaa.
 
Olen aina tykännyt Hämeenlinnasta ja palannut tänne asuttuani vuosia ulkomailla, isommissa kaupungeissa. Täältä on sitä paitsi lyhyt matka Helsinki-Vantaalle, kun pitää päästä käymään jossain.
 
Minulla on ystäviä, jotka ovat yrittäneet asua täällä, mutta vaikka he tykkäsivät olla täällä, heistä tuntui, ettei kaupunki avautunut heille. Uskon kuitenkin saman ilmiön pätevän missä tahansa. Uuteen paikkaan on vaikea päästä sisälle.
 
Itse koin vastaavaa muutettuani Pariisiin, enkä puhunut edes kieltä vielä silloin. Paikassa on vain vietettävä aikaa ja lähestyttävä ihmisiä. SItä kautta ystäviä tehdään ja luodaan juuria.
 
Hämeenlinnassa muuttaisin talvikuukaudet, jolloin kaikki elämä katoaa sisätiloihin. Minulla on nykyään pieni lapsi, ja olen miettinyt, mihin hänen kanssaan voi lähteä iltaisin.
 
Kaipaisin myös ympäristöön enemmän kauneutta, sillä ympäristö muokkaa meitä. Kun suunnitellaan uusia juttuja, meidät taiteilijat voisi ottaa mukaan kehittämään hauskoja yksityiskohtia, jotka saisivat ihmiset hymyilemään.
 
Toivoisin, että kaupunki madaltaisi kynnystä järjestää tapahtumia, kuten tulisi vastaan tilojen vuokrissa. Itse suunnittelen taide- ja tatuointifestivaalia ensi kesälle.”
 
 
 
Hämeenlinna 375 -juhlagaala Verkatehtaan Vanaja-salissa ke 12.11. klo 19.