Kanta-Häme

Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijat kertovat, mistä nyt nitistetään

Raivostuttaa. Sanalla Saara Kartimo kuvailee leikkauksia, joita nykyhallitus suunnittelee opiskelijoille.
 
Opintorahaa todennäköisesti leikataan noin viidelläkymmenellä eurolla kuukaudessa. Kartimon opiskelijabudjetissa se tarkoittaa yhden viikon ruoka- ja muita menoja eli neljäsosaa kuukauden menoista. 
 
– Ihmiset elävät eri todellisuuksissa Suomessa. Eriarvoistuminen on ihan selvä asia.
 
Saara Kartimo, 35, ja hänen opiskelukaverinsa Jonna Kalliokoski, 24, opiskelevat Hämeen ammattikorkeakoulussa ohjaustoiminnan artenomeiksi.
 
Hallitus on leikannut kovasti myös ammattikorkeakouluilta ja yliopistoilta. Se on näkynyt Kartimon ja Kalliokosken opinnoissa. He ovat ohjaustoiminnan viimeistä vuosikurssia, sillä koulutusohjelma päätettiin lopettaa. Osa opettajista on saanut jo lähteä, vaikka opinnot ovat vielä viimeisellä vuosikurssilla kesken. 
 
Saara Kartimo päätti opiskella uuden ammatin työttömänä ollessaan. Aloittaessaan opinnot hän sai työmarkkinatukea kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta.
 
Sen jälkeen Kartimo on opiskellut opintotuen ja opintolainan turvin. Se tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä viikossa ruokaan ja menoihin on rahaa 40–50 euroa. 
 
Kartimo ei käy opintojen ohessa töissä, eikä hän saa vanhemmiltaan rahallista apua.
 
Opiskelijan taloudellinen arki on selviytymistä. Kartimo halusi esimerkiksi viime keväänä hyvän työharjoittelupaikan, ja sai sen Tampereelta. Kulkeminen Tampereelle pani kuitenkin opiskelijatalouden kuralle. 
 
– Dyykkasin roskiksista ruokaa, jotta selvisin.
 
Arjessa on tehtävä paljon valintoja. Kartimon perhe asuu kaukana Kiuruvedellä. Poikaystävä asuu toisella paikkakunnalla. Jos hän haluaa käydä siellä, hänen pitää nipistää ruokamenoistaan.
 
Sairastuminen kaataa  helposti talouden, jos pitää käydä lääkärissä tai ostaa lääkkeitä. 
 
– Minulla on tarkka budjetti joka viikoksi.
 
Jonna Kalliokosken tilanne on erilainen. Hän asuu yhdessä opiskelijapoikaystävänsä kanssa. 
 
– Jaamme asumiskulut, joten kaksin on edullisempaa. 
 
Kalliokoski saa opintotukea, johon sisältyy asumistuki. Opintolainaa hän ei ole nostanut.
 
– Isäni ja mummoni ovat kuolleet. Isältä sain rahaa henkivakuutuksesta ja mummolta vähän perintöä, jonka turvin selviän opiskeluajan kustannuksista ilman lainaa, Kalliokoski sanoo.
 
Kalliokoski laskeskelee, että asumiskulujen jälkeen tuista käteen jää 150 euroa kuussa.
 
Vaikka Kalliokoski on saanut isänsä henkivakuutusrahaa ja vähän perintöä, hän puhuu mielellään rahasta ja pohtii, kuinka se riittää. 
 
Kalliokoski syö opiskelijaruokalassa, koska siellä saa monipuolisen aterian 2,60 eurolla arkipäivisin.
 
Äidiltään Kalliokoski ei halua pyytää rahaa, mutta äiti kysyy välillä, voiko auttaa.
 
Moni opiskelija tekee töitä opiskelujen ohessa, mutta joutuu sitten maksamaan opintotukia takaisin tienattuaan yli sallitun.
 
Kartimo ja Kalliokoski ovat keskittyneet opiskeluihin eivätkä ole etsineet töitä rahoittaakseen opiskelua. 
 
– Haluan tehdä tutkinnon kunnolla. Tuntuu, etten edes jaksaisi käydä opintojen lisäksi töissä, Kartimo sanoo.
 
Kalliokoski puolestaan on keskittänyt työt kesäaikaan.
 
Opiskelijoilla on paljon pakollisia menoja. Nykyopiskelija tarvitsee tietokoneen ja nettiyhteyden, jotta opiskelusta selviää. Vaikkei lukukausimaksuja suomalaisilla olekaan, rahaa palaa myös kirjallisuuteen ja esimerkiksi erilaisiin materiaalimaksuihin. 
 
– Jos opiskelija aloittaa ihan tyhjästä, arki on karseaa, Kartimo sanoo, ja puhuu omasta kokemuksestaan. 
 
Kartimo opiskeli media-assistentiksi 1990-luvun lopulla. Opiskelujen alussa hän oli alle 18-vuotias ja asui omillaan eikä saanut opintorahaa, sillä vanhempien tulot vaikuttivat opiskelijan tukiin.
 
Vanhemmat maksoivat esimerkiksi vuokran ja avustivat opiskelijaa nykyrahaksi laskettuna noin 10 eurolla kuukaudessa.
 
– Silloin minulla ei ollut aina rahaa edes omaan hygieniaan, kuten saippuaan tai pyykkien pesuun. Vessapaperia piti viedä huoltamon vessasta. Sinänsä 2010-luvulla opiskelu on ehkä hieman helpompaa. 
 
1990-luvulla Kartimo sai yhdestä maksamattomasta terveyskeskuskäynnistä luottohäiriömerkinnän neljäksi vuodeksi. Sen vuoksi hänen oli vaikeuksia saada vuokra-asuntoa. Luottohäiriömerkintä vaikutti myös työnsaantiin.
 
– Olin puoli vuotta asunnoton ja majailin kavereiden nurkissa.
 
 Tulevaisuuteen Kartimo suhtautuu myönteisesti. 
 
– Olen toiveikas, että löydän valmistumisen jälkeen töitä. Olen päässyt jo yhteen työhaastatteluun. 
 
Kalliokoski on samaa mieltä. 
 
– Koulutuksemme on monipuolinen, joten suuri osa ohjaustoimintaa opiskelleista on työllistynyt hyvin.
 
Kartimo ja Kalliokoski pitävät sivistystä arvona, jonka nykyhallitus on heittämässä pois. 
 
– Mitä meillä on tulevaisuudessa? Halutaanko Suomessa kasvattaa kouluttamatonta väestönosaa, joka tekee töitä huonolla palkalla ja mahdollisimman tehokkaasti? Ilmeisesti nykyjärjestelmä ei halua, että meillä olisi koulutettuja ihmisiä, jotka pystyvät kriittiseen ajatteluun ja kehittämään kenties jotakin uutta, Kartimo sanoo.
 
Kartimo ei ole ajatuksineen yksin. Viimeksi viikko sitten filosofi Ilkka Niiniluoto kertoi huolensa suomalaisen tutkimuksen, tieteen ja koulutuksen tulevaisuudesta (HS 12.3.). 
 
– Helsingin yliopistolta ja Aalto-yliopistolta vietiin molemmilta noin sata miljoonaa. Ja näin käy Suomessa, jonka asema on pohjannut tutkimukseen ja tieteeseen, ja jonka nykyhallituspuolueet vannoivat ennen vaaleja, että koulutukseen emme kajoa. Se lupaus meni rikki, Niiniluoto lausui.
 
Myös entiset opetusministerit Jukka Gustafsson (sd.) ja Krista Kiuru (sd.) arvostelivat Helsingin Sanomissa 12.3. opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen toimintaa.
 
– Suomi ei nouse tutkimuksen kärkeen ministerin kaunopuheilla, vaan riittävillä resursseilla.