Kanta-Häme

Hämeen rahasto palkitsi Miniteatterin Marja Myllyniemen

”Lasten ja nuorten kulttuurin uranuurtajalle, teatterin tinkimättömälle ja kunnianhimoiselle edistäjälle.” 

Näin lukee tiedotteessa, joka kertoo Marja Myllyniemen saavan Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahaston 10  000 euron suuruisen palkinnon. 

”Marja Myllyniemen ansiosta Miniteatteri on saanut tunnustusta lasten oikeuksia käsittelevistä esityksistään Suomessa ja ulkomailla”, tiedote jatkaa.

Myllyniemi aikoo jättää Miniteatterin ensi keväänä, yli 30 vuoden työrupeaman jälkeen. Hän on saamastaan huomionosoituksesta otettu. 

– Nyt tuntuu siltä, että vuosien varrella on jotain tehtykin! nauraa Myllyniemi.

– Olen saanut tehdä onnellista, luovaa työtä, jossa lapset ja nuoret ovat minulle työtovereita.

Miniteatterin ja Myllyniemen teiden yhtyminen oli tavallaan sattumaa. 

Perheenäiti roudasi 10-vuotiasta poikaansa teatteriharrastukseen, koska tämän ystäväkin kävi Miniteatterissa. Myllyniemi oli itse harrastanut teatteria nuorempana, mutta ei sen enempää. 

Kun äiti huomasi teatterin vaikutuksen pojan koulupelkoon, alkoi hän notkua teatterilla itsekin.

– Olin siinä kiinni kuin tauti.

Kesällä 1986 Miniteatteri oli monella tapaa rempallaan. Toiminta oli vaarassa loppua, kun syksylle ei ollut vetäjää ja lavasteet ja katsomot olivat hajoamaisillaan. Marjan aviomies Jukka Myllyniemi ryhtyi remonttihommiin. 

– En ollut ohjannut aikaisemmin mitään, mutta sanoin teatterikerholle, että minä ohjaan!

Pinoccio valmistui jouluksi ja siitä tuli jättimenestys.

– Ja me saatiin velat maksettua.

Marja Myllyniemi vertaa Miniteatterin vetämistä pienyrityksen johtamiseen. Muutaman ensimmäisen vuoden hän teki töitä palkatta. Huoli taloudesta on ollut aina läsnä. 

Vaikeuksista huolimatta hän on jatkuvasti kouluttanut itseään eikä halua päästää lapsia ja nuoriakaan helpolla.

– Odotan vastuuta ja kunnianhimoa. Ärsyynnyn ihan hirveästi semmoisesta, että tehdään kymmenen näytelmää vuodessa jonninjoutavista aiheista. Hitaan tekemisen metodi on se juju.

Myllyniemellä on työn alla kirja käyttämästään kuuntelemisen ja odottamisen -menetelmästä. 

– Kaikkia kuunnellaan. Rämäpäisimpiä, mutta myös ujoimpia ja arimpia. 

Eläkkeellä hän saattaa kirjoittaa myös Miniteatterin historian omalta kaudeltaan, joka muodostaa siitä puolet. Teatteri täyttää ensi vuonna 60 vuotta.

Miniteatteri on vuosittain 130–150 lapsen ja nuoren harrastuspaikka. Ainakin kymmenkunta hänen ohjaamistaan lapsista on saanut alalta ammatin. 

Mikään ei tee Myllyniemeä onnellisemmaksi kuin se, että entiset miniteatterilaiset, nykyiset aikuiset, tulevat törmätessään haalaamaan ja kiittämään ”toisesta kodista”.

– En puhu mielellään metodeista vaan lasten kanssa olemisen tavasta. Työllistän heidät ja he joutuvat itse hommiin. Olen teatteriäiti, joka pitää jöötä! sanoo Myllyniemi jälleen nauraen.

Kehutut esitykset, esiintymiset kansainvälisillä teatterifestivaaleilla ja saadut tunnustukset hivelevät itsetuntoa, mutta kaikkein arvokkaimpana Marja Myllyniemi pitää hetkiä, jolloin lapsi ja hän kohtaavat.

– Kun lapsi tajuaa jotakin ja saan myös itse lapselta ahaa-elämyksen. Kun pääsen lapsen kanssa syvään hetkeen.            

Myllyniemi ohjaa kesäksi Onnelin ja Annelin Aulangon graniittilinnassa esitettäväksi ja syksyllä Hamletin.

– Se sijoittuu nuorisopsykiatriselle osastolle. Pökköä pesään vaan. Se on viimeinen ohjaukseni! HÄSA 

 

Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahasto jakoi perjantaina 572 000 euroa 40 kantahämäläiselle tiede- ja taidehankkeelle. Rahasto sai yhtensä 270 hakemusta, joiden yhteenlaskettu rahamäärä oli 4,3 miljoonaa euroa. Kaikki Hämeen rahaston vuoden 2016 apurahan saajat on luettavissa osoitteessa www.skr.fi