Kanta-Häme Hämeenlinna

Hämeenlinna ei elä pelkällä korjaamisella – Hanna Antila-Andersson kaipaa elinvoimaa

Minuuttiaikataulun jälkeen kuntatoimituksen dynamo Hanna Antila-Andersson nauttii nyt vapaudesta.
Hanna Antila-Andersson istutettiin kuvattavaksi Hämeen Sanomien takapihan kuvauskivelle, jolla on ennen häntä kuvattu muutama muukin haastateltava. Kuva: Sara Aaltio
Hanna Antila-Andersson istutettiin kuvattavaksi Hämeen Sanomien takapihan kuvauskivelle, jolla on ennen häntä kuvattu muutama muukin haastateltava. Kuva: Sara Aaltio

Hämeen Sanomien kaupunkitoimittaja ja kuntatoimituksen esimies Hanna Antila-Andersson suunnitteli vielä muutama vuosi sitten jäävänsä eläkkeelle siinä vaiheessa, kun sote-uudistus on valmis.

“Kolmen soten veteraani” kuitenkin kyllästyi odottamiseen, kun kävi selväksi, että Sipilän hallituksen uudistus ajoi karille.

Kuntatoimituksen dynamo siirtyi juhannuksen alla ensin ylityövapaille ja siitä loman kautta eläkkeelle. Noin viikon kokemuksella hän kertoo nauttivansa siitä, että pääsi eroon minuuttiaikataulusta, eikä myöskään loman loppumista tarvitse tällä kertaa surra.

 

41 vuoden toimittajanuran jälkeen töistä luopuminen vaatii silti totuttelua. Antila-Andersson asuu Helsingissä, mutta aikoo seurata Hämeenlinnan seudun kuulumisia jatkossakin.

– Ihan varmasti jossain vaiheessa tulee sellainen tilanne, että tekisi mieli kommentoida jotakin kaupungin ajankohtaista asiaa analyysijutussa tai alanurkassa, Antila-Andersson ennustaa.

Hän on toiminut Hämeen Sanomissa monessa tehtävässä, mutta viimeksi vuoden 1998 lopulta alkaen Hämeenlinnan kaupunkitoimittajana. Kaupungin asiat ovat tulleet tutuiksi, ja niistä riittää myös perusteltuja näkemyksiä.

Antila-Andersson sanoo, että kaupungin elinvoiman kannalta olisi ehdottoman tärkeää saada ns. ykköskorttelin kehittäminen vauhtiin.

– Ei voida tehdä niin, että lyödään kaikki muut asiat jäihin ja keskitytään korjaamaan kouluja ja päiväkoteja. Toki sekin on erittäin tärkeää, mutta kaupunki tarvitsee elääkseen muutakin.

 

Sekä työkaverit että haasteltavat oppivat tuntemaan Hannan hersyvänä, herkkänauruisena ja elämänmyönteisenä henkilönä.

Yhdestä asiasta hän sanoo kuitenkin olevansa todella huolissaan, ja se on lasten ja nuorten tilanne. Hiljattain uutisoitiin, että Hämeenlinnassa on poikkeuksellisen paljon lapsia lastensuojelun piirissä.

– Koko sen ajan, kun olen ollut kaupunkitoimittajana, Hämeenlinnassa on puhuttu lastensuojelun ennaltaehkäisevien toimien ja varhaisen avun tärkeydestä. Silti tuntuu, että tilanne on vain pahentunut.

Hän arvelee, että nyt korjataan 1990-luvun lamavuosien satoa. Kun silloin säästettiin kaikesta, kuten juuri lastensuojelusta, sitä laskua maksetaan nyt.

– Olisiko niin, että silloiset lapset eivät nyt oikein osaa olla aikuisia ja kasvattaa lapsiaan. Lastensuojelun alkupäähän tarvittaisiin iso kertasatsaus, jotta tilanne saataisiin korjattua.

 

Vuodesta 1978 Hämeen Sanomissa alkaneeseen toimittajanuraan mahtuu monenlaista. Antila-Andersson on työskennellyt maakuntalehdessä melkein kaikilla osastoilla urheilutoimitusta lukuunottamatta.

Uran yksi mieleenpainuvista tähtihetkistä oli tykistön ampumaleiri Rovajärvellä. Siellä toimittaja pääsi itse T72-panssarivaunun puikkoihin.

Omaa toimenkuvaa lähempänä oli toinen tähtihetki, eli joulukuu 2007, jolloin Hämeenlinnan seudun kuusi valtuustoa päätti yhtä aikaa kuntaliitoksesta. Samaan aiheeseen liittyy myös suurin pettymys:

– Kuntaliitos jäi keskeneräiseksi, kun Hattula ja Janakkala jäivät siitä pois. Esimerkiksi nyt kaikilla kolmella kunnalla on edessä isot kouluinvestoinnit. Jos koko seutu olisi yhtä kuntaa, investointeja voisi suunnitella keskitetysti ja samalla huolehtia palveluiden säilymisestä tasapuolisesti koko alueella, hän miettii. HÄSA

 

Lue Hannan viimeinen kolumni: Vain kerran tuli paskaa portin pieleen

 

Hanna Antila-Andersson

Syntynyt Helsingissä elokuussa 1954, muutti teini-ikäisenä perheen mukana Hauholle, mikä aiheutti vakavan kulttuurishokin.

Ylioppilas Hykin lukoista vuonna 1973, opiskeli Tampereen yliopiston toimittajatutkinnossa, mutta kaapattiin työelämään ennen valmistumista.

Ensimmäinen pesti Hämeen Sanomissa esiharjoittelijana keväällä 1973, sen jälkeen avustajana ja keväästä 1978 alkaen vakinaisena toimittajana. Hämeenlinnan kaupunkitoimittaja marraskuusta 1998 alkaen.

“Toinen koti” Tansanian Msingissä, jonne tehnyt useita eri pituisia matkoja muun muassa kehitysyhteistyöprojekteissa.

Muita harrastuksia purjehdus ja lapsenlaspet.

Perheessä puoliso, aikuinen lapsi ja kolme lapsenlasta.