fbpx
Kanta-Häme

Hämeenlinna on kuin hyvä kirja

“Jokaisena vuodenaikana Hämeenlinnasta löytyy tiettyä luonnonkauneutta, millaista muista kaupungeista on vaikea löytää. Sama reitti voi hämmästyttää joka kerta, kun siitä kulkee, ja siitä voi löytää aina jotain uutta.”

Näin kirjoittaa lukiolainen Fanni Palmanto lenkkireitistään Vanajaveden rantaa pitkin. Teksti on osa juuri julkaistua Hetkiä Hämeenlinnassa -kirjaa, joka antaa äänen yli viidellekymmenelle entiselle ja nykyiselle hämeenlinnalaiselle.

Kirjan erityyliset tarinat piirtävät esiin hämeenlinnalaista sielunmaisemaa monesta näkökulmasta. Tuokiokuvat kaupungista kuljettavat lukijaa Ahveniston hyppyritornin laelta “Hämeenlinnan Kaivopuiston”, keskustan torin ja Sibeliuksenpuiston kautta Hätilän ison tammen juurelle ja vievät mukanaan nykyhetkestä kauas vuosikymmenien taakse. Yhteistä tarinoille on rakkaus kotikaupunkia kohtaan – olkoonkin tuo suhde kuinka monimutkainen, tuore tai vanha tahansa.

– Jokaisen kaupungin rikkaus on sen asukkaiden erilaisuus. Kaikilla on oma tarinansa ja suhteensa kaupunkiin: se on pitempi tai lyhyempi, iloisempi tai ikävämpi, kertovat Hämeenlinnan keskikaupungin asukasyhdistyksen julkaiseman kirjan toimituskunnan jäsenet Liisa Häyrynen ja Riitta Viljakainen.

Yhdistys on julkaissut myös Hämeenlinnassa tapahtuneita muutoksia esitelleen Ei ikä eikä mikään -kirjan vuonna 2007.

– Halusimme antaa puheenvuoron tavallisille kaupunkilaisille, joiden ääni usein saattaa hukkua poliittisen pyörityksen alle siellä, missä heitä konkreettisesti koskevia päätöksiä tehdään. Kaupunki ei koskaan pysy samana. Asukkaita menee ja tulee, osa väliaikaisesti, toiset pysyäkseen. Tämä kirja pyrkii olemaan kooste kaupungin erilaisista äänistä tänä tiettynä hetkenä ja kertoo mitä Hämeenlinna heille merkitsee. Kenties teemme seuraavan kirjan taas kymmenen vuoden päästä.

Arkkitehti Timo Mattelmäki ei epäröi vastatessaan kysymykseen merkityksellisemmästä paikasta Hämeenlinnassa.

– Tori on kaupungin ylpeys ja sielu, kertoo torin kulmalla itsekin asuva asukasyhdistyksen aiempi puheenjohtaja.

Torin ympärillä pyörii myös Mattelmäen kirjoitus, jossa hän kritisoi torin kaavoittamista ja torinalusparkin mahdollista rakentamista. Mattelmäen toiveissa on Hämeenlinna, jota kehitetään ja kasvatetaan rauhalliseen tahtiin.

– Toivoisin, että kaupungin mittakaava ei kasva liikaa korkeutta niin, että historiallisten rakennusten rinnalle rakennetaan korkeita uudisrakennuksia.

Samansuuntaisia toiveita esittää myös lukiolainen Samuel Metsänen, joka tuntee Hämeenlinnan varmasti paremmin kuin moni vanhemman sukupolven kaupunkilainen.

Mäkinen tutkii vapaa-ajallaan kaupungin unohtunutta puolta, hylättyjä ihmisen rakentamia paikkoja, joista moni ei ole edes tietoinen.

“On hienoa nähdä ja kokea se tunnelma, joka on jäänyt jäljelle ihmisten hylättyä tekeleensä, oppia samalla niiden historiasta. Otan vain valokuvia, jätän vain jalanjälkiä, mitään en turmele”, toteaa Metsänen tekstissään.

“Toivon, että vaikka mennään kehityksen mukana ja rakennetaan uutta, koetettaisiin säilyttää myös menneisyyttä kaupunkikuvassa”, Metsänen kuvailee tulevaisuuden Hämeenlinnaa. HÄSA

 

Menot