fbpx
Kanta-Häme

Hämeenlinna-Vanajan uusi kirkkoherra kaipaa avoimempaa keskustelua – Priden tukeminen "hyvä merkki kirkolta"

Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan uusi kirkkoherra Kimmo Reinikainen toivoo, että kirkko pysyisi paremmin muuttuvan ajan mukana. Hänen mielestään on luonnollista, että kirkko on vähemmistöjen ja syrjittyjen puolella esimerkiksi Pride-viikolla.
Aleksanterin kirkossa Tampereella kuvattu Kimmo Reinikainen aloittaa Hämeenlinna-Vanajan kirkkoherrana vasta joulukuussa, mutta hän on jo nyt saanut paljon viestejä seurakuntalaisilta. Viime syksynä 50 vuotta täyttäneen Reinikaisen mielestä Hämeenlinna on hyvä haaste tähän kohtaa työuraa. Kuva: Sara Aaltio
Aleksanterin kirkossa Tampereella kuvattu Kimmo Reinikainen aloittaa Hämeenlinna-Vanajan kirkkoherrana vasta joulukuussa, mutta hän on jo nyt saanut paljon viestejä seurakuntalaisilta. Viime syksynä 50 vuotta täyttäneen Reinikaisen mielestä Hämeenlinna on hyvä haaste tähän kohtaa työuraa. Kuva: Sara Aaltio

Ukkoskuuro yllättää, mutta onneksi Aleksanterin kirkon ovi on auki.

– Säähän oot ihan papin näköne.

Lause kuuluu tamperelaisen miehen suusta, kun kirkkoherra Kimmo Reinikainen kävelee kohti kirkon parvelle johtavia portaita.

– Jostain saattaa tunnistaa, Reinikainen sanoo ja hymyilee leveästi. Hänellä on yllään papinpaita ja “sokeripala”.

Reinikainen on tullut Tampereelle mökiltä, palaveriin tuomiokapitulin kanssa.

Lähes seitsemän vuoden ajan Ylöjärven seurakunnan kirkkoherrana toiminut Reinikainen valittiin kesäkuun alussa Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi.

Tampereen hiippakunta pysyy samana, mutta rovastikunta vaihtuu Hämeenkyröstä Hämeenlinnaan joulukuussa. On aika uudistua.

Uudistumisen aika olisi kirkollakin, jos Reinikaiselta kysytään.

Lue myös: Kimmo Reinikainen on Hämeenlinnan-Vanajan uusi kirkkoherra

Kirkolla ollut monta etsikkoaikaa

Rohkeutta. Sitä Reinikainen kaipaisi kirkolta lisää. Rohkeutta avata suunsa ja ottaa kaikki huomioon. Rohkeutta tulla nykyaikaan.

Enää on vain rippeet jäljellä vanhasta yhtenäiskulttuurista, jossa kirkon rooli oli vahva. Se yhdisti suurta joukkoa. Enää kirkon rooli ei ole yhtä selvä.

Reinikaisen mielestä kirkon olisi pitänyt pysyä paremmin yhteiskunnan murroksen ja kulttuurin tiukkojen rajojen murtumisen mukana. Pitäisi edelleenkin.

– On hankalaa puhua tämän ajan ihmisten kielellä, jos olemme edelleen kirkkona jossain 1960–1970-luvulla ja toimimme niiden pelisääntöjen mukaan, Reinikainen toteaa.

– Pelkään vähän pahaa, että meillä on ollut kirkkona monta etsikkoaikaa, jossa olisimme voineet lähteä keskusteluun mukaan. Olemme jääneet puolustamaan oletettua vahvuutta, joka on säilynyt ja näyttäytynyt perinteessä. Kai teemme sitä vähän vieläkin.

Reinikaisen mielestä kirkon pitäisi pystyä johonkin muuhun kuin pelkästään muutoksiin reagoimiseen. Niitä pitäisi ennakoida.

Kirkkoherra Kimmo Reinikainen ei halunnut rippikoulun jälkeen papiksi, mutta haki kuitenkin lopulta opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon. Ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen ajatus urasta pappina alkoi kiinnostaa.

Keskustelua käydään toisen ohi

Kirkon jäsenkato kiihtyy koko ajan. Reinikainen pitää isoimpana syynä juuri sitä, ettei kirkko ole pysynyt muuttuvan ajan mukana.

Kun kirkko vastasi kaikkeen hengellisyyteen ja henkisyyteen, kirjo oli kapeampi.

– Kirkon olisi pitänyt jo aikaisemmin avautua jumalakeskustelulle laajemmin. Ottaa todesta se, että ihmiset eivät enää rajoitu annettuihin opillisiin käsityksiin, Reinikainen toteaa.

– Autoritäärinen “raamattu sanoo näin ja asia on näin“ -ajattelu ei enää riitä. Siitä pitäisi pystyä keskustelemaan. Tähän olemme kyenneet vasta hyvin rajoittuneesti ja julkisuudessa puhumme toistemme ohi. Aitoa dialogia ei pääse syntymään.

Myös kirkon sisällä on keskenään riiteleviä näkemyksiä. Yksi isoimmista kiistoista liittyy seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin.

Kirkko on omimmillaan Pridessä

Kesäkuussa on kuohuttanut Suomen evankelisluterilaisen kirkon ilmoitus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Pride-viikon virallisesta tukemisesta. Viime viikolla kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) kritisoi päätöstä Twitterissä, ja tällä viikolla kirkosta eroaminen on kiihtynyt.

Kimmo Reinikaisen mielestä kirkko on omimillaan Pride-kulkueessa, koska kirkon tulee kulkea niiden kanssa, jotka ovat vähemmistössä.

– Mielestäni on hyvä merkki kirkolta, että olemme ihmisiä varten ja nimenomaan myös niitä, joilla ei ole kaikkia oikeuksia.

Hän muistuttaa, että sellaisia olivat myös Jeesuksen seuraajat: köyhiä, yhteiskunnan ulkopuolelle jätettyjä tai vähemmistössä olevia.

– Olemme sanomaltamme juuri sitä varten, että puolustamme heikkoja ja niitä, joiden kanssa kukaan muu ei kulje. Ihminen pitää hyväksyä ja nähdä arvokkaana Jumalan luomistyönä. Tällä ei ole tekemistä avioliittokäsityksen kanssa.

Vastapuolta pitää edes yrittää ymmärtää

Miten kirkko voisi ottaa huomioon esimerkiksi Pride-keskustelussa näkyvät ääripäät?

Reinikaisen mielestä ongelma on, ettei kirkko käy oikeasti vuoropuhelua, jossa yritettäisiin etsiä jonkinlaista yhdistävää näkemystä seurakuntalaisia jakaviin asioihin.

– Ei sanoiteta sitä, millainen näkemysten kirjo meillä on. Moni kaipaa sitä, että kirkon kanta tulisi selvästi esille esimerkiksi arkkipiispan tai piispojen kautta. Itse en tiedä, haluaisinko sellaista kirkkoa tai olisiko se hyvä ratkaisu, Reinikainen sanoo.

Hän listaa kirkon eettisiksi linjoiksi jakamattoman ihmisarvon, velvollisuuden huolenpitoon sekä elämän ja luomakunnan pyhyyden. On hyväksyttävä, että ne tarkoittavat eri ihmisille vähän eri asioita.

– Keskustelu ei kellu ilmassa. On vaikea sanoa, mitä mieltä kirkko on, koska on vaikea sanoa, kuka on kirkko, Reinikainen toteaa.

– Kansan kirkossa katto on korkealla ja seinät leveällä. Siksi keskusteluun mahtuu hyvin monenlaisia äänenpainoja, jotka pitäisi ottaa huomioon. Sitä kaipaisin, että se olisi aitoa vuoropuhelua, jossa pystyttäisiin tai ainakin yritettäisiin ymmärtää toisia.

Kirkko on osa yhteistä keskustelua

Kirkon pitää olla rohkea myös julkisessa keskustelussa. Reinikaisen mielestä kirkko voi ottaa kantaa myös asioihin, jotka ovat poliittisia.

Yksi esimerkki tästä on vuoden 2015 pakolaiskriisi, kun suomalaiset kirkot avasivat ovensa pakolaisille.

– Kun olemme tekemisissä perusarvojen ja ihmisoikeuksien kanssa, on mahdollista ottaa kantaa myös teologisin oppiperustein. Vanhan testamentin ajoista ajatus on ollut, että ota muukalainen asumaan luoksesi ja tarjoa hänelle suojaa ja sija, kun hän sitä tarvitsee. Sitten saat itse sen, kun tarvitset, Reinikainen kertoo.

– Kirkko on omimmillaan, kun ihmisiä kohdataan ja autetaan. Ketään ei jätetä heitteille.

Ylöjärven kirkko oli yksi niistä yli sadasta Suomen kirkosta, jotka soittivat kelloja Aleppon pommitusten uhreille vuonna 2017. Reinikaisen mielestä silloin liikuttiin “aika rajoilla”, koska seurakunnat ottivat kantaa mittavaan poliittiseen kriisiin.

– Olimme siinä kohdassa yksi keskustelija, joka nostaa esiin sodan mielettömyyden ja heikon ja vahvan aseman eron, Reinikainen sanoo.

– Mielestäni mielenilmaukset ovat ihan hyviä ja sallittuja. Olemme yksi osa yhteistä keskustelua, mutta vuoropuhelussa pitää muistaa myös kuunnella. Myös paikkakunnalla saa ja pitää näkyä. Ei voi eikä tarvitse olla hampaaton, hajuton, mauton ja väritön. HäSa

Kimmo Reinikainen

50-vuotias. Syntynyt 22.10.1968 Helsingissä, lapsuus Kotkassa.

Teologian maisteri.

Aloittaa Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kirkkoherrana joulukuussa, kun kirkkoherra Timo Kalaja jää eläkkeelle.

Ylöjärven seurakunnan kirkkoherra syyskuuhun asti. Aloitti tehtävässä lokakuussa 2012.

Tätä ennen muun muassa kappalaisena Nokian seurakunnassa sekä Etelä-Saksassa siirtolaispappina.

Asuu Nokialla vaimonsa kanssa. Suunnitelmissa muutto Hämeenlinnaan.

Vuonna 1995 syntynyt tytär ja vuonna 1997 syntynyt poika.

Vapaa-ajalla lukee kirjoja, tekee ruokaa, toimii jalkapallossa erotuomarina ja pelaa sählyä.

Matkustelee paljon, mutta maksaa hiilidioksidipäästöistä kompensaatiomaksua.

Seuraa intohimoisesti jalkapalloa. Kannattaa Liverpoolia ja Bayern Münchenia.

Nopeat

Kolme sanaa, jotka kuvaavat minua: Nopea, elämän ihmettelijä ja tiedonhaluinen.Unelmoin: Rauhallisesta mökki-illasta. Kuikka huutaa, aurinko laskee ja pääsee kalaan.Pelkään: Sitä, että lähipiirille ja nimenomaan lapsille tapahtuu jotain ikävää.Viiden vuoden päästä: Istun Hämeenlinnassa torikahvilassa seurustelemassa tuttujen ihmisten kanssa. Siinä tapahtuu aito vuorovaikutus sekä Jumalan että ihmisen elämän ympärillä.

Menot