Kanta-Häme

Hämeenlinnaan oli helppo kotiutua

Kun Turusta kotoisin oleva Milko Warinowski muutti 2000-luvun alussa Hämeenlinnaan, häntä varoiteltiin kotiutumisen vaikeudesta.

– Moni sanoi, että Hämeenlinnassa on vaikea tutustua ihmisiin ja päästä sisään kuvioihin, mutta minulla on aivan päinvastaiset kokemukset, huomenna 50 vuotta täyttävä Warinowski kertoo.

Hän tuli vuonna 2001 Hämeenlinnaan Hämeen Sanomien kirjanpainon johtajaksi. Vaikka hän siirtyi jo viiden vuoden kuluttua töihin lähemmäs kotiseutuaan eli Saloon, hän pysyi hämeenlinnalaisena vielä pitkään.

– Käikälässähän me asuimme ja kaikkein eniten pidinkin itseäni käikäläläisenä. Meillä oli siellä aivan mahtavat naapurit, Warinowski muistelee.

Rakennusprojekti alkamassa

Warinowski vastasi Salossa aluksi Salon Seudun Sanomien kirjapainosta. Nykyisin hän toimii TS-yhtymän molempien kirjapainojen eli Salon lehtitehtaan ja Turun kirjapainon johtajana

– Hämeenlinnan ja Salon välillä sompailu sujui vielä hyvin, mutta kun Turku tuli mukaan, autoilu alkoi viedä liikaa aikaa, Warinowski kertoo.

Warinowskit muuttivatkin puolitoista vuotta sitten Turkuun, ja perhe käynnistelee parhaillaan omakotitalon rakennustyömaata Turun edustalla Satavan saaressa.

– Vanhemmillani on ollut siellä kesämökki, joka on vuosien mittaan päässyt rapistumaan. Suunnitelmissa on rakentaa sen tilalle talo, Warinowski kertoo.

Vaikka Warinowski on nyt siis palannut toiseen linnakaupunkiin, hän ylistää vuolaasti Hämeenlinnaa. Hänellä on myös edelleen paljon yhteyksiä Hämeenlinnaan muun muassa monien liikuntaharrastustensa kautta.

– Sitä olen ihmetellyt usein, että mikä into hämeenlinnalaisilla on haukkua tai ainakin vähätellä omaa kotikaupunkiaan. Minä en sitä ymmärrä, sillä Hämeenlinna on todella upea, on hyvä sijainti, hyvät harrastusmahdollisuudet ja kaupunki on kehittynyt paljon.

Lukijoilta ei usko lopu

Työvuosiaan Hämeenlinnassa hän muistelee myös lämmöllä, sillä ne olivat lehtialalla vielä hyviä vuosia ”ennen nykyistä kurjuutta”. Painettujen lehtien levikit laskevat ja ilmoitustulot pienenevät.

Warinowski huomauttaa, että on vaikea erottaa, mikä on yleisen laman vaikutusta ja mikä nimenomaan lehdistön alamäkeä.

Hän sanoo kuitenkin, ettei usko ainakaan nykyisen tekniikan eli digitaalisten lukulaitteiden syrjäyttävän paperilehteä. Lehden jakelukustannukset sen sijaan ovat kriittinen tekijä paperilehden tulevaisuuden kannalta.

– Paperilehden kuolemaa maalailevat eniten Kehä I:n sisäpuolella sijaitsevat mediatoimistot. Minulla on sellainen tuntuma, että lukijoilta ei lopu usko paperilehteen, vaikka omalla alallakin on välillä usko vähissä. Ihmiset eivät muuta lukutottumuksiaan kovin helposti, Warinowski sanoo.

Esimerkiksi Salon lehtitehdas teki viime vuonna ennätyksellisen liikevaihdon. Lehtien painaminen keskittyy, ja se näkyy Salossa.

Warinowskin mieleen on syöpynyt kesäkuu 2007, jolloin hänen nuorin poikansa syntyi. Samana aamuna, kun onnellisen isän piti hakea vaimo ja vauva sairaalasta, Salon juuri uusittu painotalo paloi maan tasalle.

– Siinä jäi hakureissu myöhemmäksi. Palosta käynnistyi reilun vuoden urakka, kun uusi paino suunniteltiin ja rakennettiin. Mutta yhtään lehteä ei jäänyt painamatta edes paloa seuranneena päivänä, varasuunnitelmat toimivat hyvin, Warinowski kertoo.

Warinowski ei juhli merkkipäiväänsä. (HäSa)