Kanta-Häme

Hämeenlinnalainen Katariina Baker auttoi USA:ssa vankeja ja perheväkivallan uhreja – Nyt hän antaa äänen köyhille

Hämeenlinnalainen Katariina Baker lähti 30 vuotta sitten rakkauden perässä Yhdysvaltoihin. Siellä hän työskenteli muun muassa perheväkivallan uhrien ja vankien parissa. Kuusi vuotta sitten Baker palasi Suomeen ja ihastui kotiseutuunsa uudestaan. Nyt hänen missionaan on saada köyhien ääni kuuluviin.
Katariina Baker kommentoi sosiaalisessa mediassa aktiivisesti niin Hämeenlinnan seudun kuntapolitiikkaa kuin maahanmuuttajiin liittyvää keskustelua. Jonkun on nostettava asioita esille, hän sanoo. Kuva: Pekka Rautiainen
Katariina Baker kommentoi sosiaalisessa mediassa aktiivisesti niin Hämeenlinnan seudun kuntapolitiikkaa kuin maahanmuuttajiin liittyvää keskustelua. Jonkun on nostettava asioita esille, hän sanoo. Kuva: Pekka Rautiainen

Katariina ”Kate” Bakerin elämä ei ole kulkenut niitä perinteisempiä latuja. 57-vuotiaana hän on ehtinyt tehdä monta erilaista uraa ja tutustua niin amerikkalaisiin vankeihin kuin senaattoreihinkin.

Hän on opiskellut psykologiaa, lakia ja ravintola-alaa. Työt ovat heittäneet hänet syyttäjän avustajaksi ja jetset-seurapiirien parkkitytöksi. Kenties omimmillaan hän kokee olleensa vankien uraohjaajana.

Nyt takaisin Suomeen palanneena Baker toimii Kuka kuuntelee köyhää -verkostossa ja kuuluu Silakka-liikkeeseen.

– Uskon kansalaisyhteiskuntaan. Jonkun on toimittava äänitorvena, Baker sanoo.

Rakkaus vei Marylandiin

Hämeenlinnassa syntynyt Baker on tehnyt töitä pienestä pitäen.

– 13-vuotiaana myin pikkusiskon kanssa kieloja torilla. Seuraava työpaikkani oli Raketti-Anttilan kahviossa. Työskentelin myös nakkikioskilla ja leikkikentän tätinä, Baker muistelee.

Lukion jälkeen hän lähti Lahteen ravintolakouluun. Pian sattuma puuttui peliin. Baker lähti lomamatkalle Kreikkaan, ja tutustui amerikkalaiseen ilmavoimien sotilaaseen. Vuonna 1989 pariskunta muutti Yhdysvaltoihin Marylandiin, lähelle Washington DC:tä.

Ensimmäisen työnsä tuore maahanmuuttaja sai italialaisesta ravintolasta cocktaltarjoilijana.

– Suomessa olin tehnyt hovimestarin ja ravintolapäällikön töitä, joten olihan siinä vähän nieltävää. Irakilainen pomoni oli todella mukava mies. Ylenin pian ruokasalin puolelle.

Hanttihommat avasivat silmät

Seuraavana vuonna Bakerit muuttivat Illinois´iin, josta aviomies oli kotoisin. Baker lähti opiskelemaan psykologiaa.

– Siellä opin kriittiseksi sen suhteen, mikä on totta ja mikä ei. Et voi koskaan luottaa pelkästään siihen, että joku juttu on netissä tai paperilla. Oleellisinta on erottaa, kuka vaikuttaa mihinkin suuntaan, Baker kertoo.

Opintojensa ohessa ja myöhemminkin Baker teki myös hanttihommia. Yhdessä vaiheessa Tennesseessä hän oli töissä yrityksessä, joka hoiti autojen parkkeerauspalvelua jetset-kerman juhlissa.

– Rikkaiden suhtautumisessa oli valtavia eroja. Toiset toivottivat meidätkin tervetulleiksi kotiinsa syömään.

Baker kertoo pysäköineensä autoja esimerkiksi tennesseeläisen kongressiedustajan Marsha Blackburnin hienon kodin pihalta.

– Sisälle ei ollut mitään asiaa, Baker naurahtaa.

Amerikan-vuosinaan Baker tutustui senaattori Jim Cooperiin, jonka koki olevan aidosti huolissaan eriarvoistumisesta.

Perheväkivallan kiertokulku

Psykologian kandidaatiksi valmistumisensa jälkeen Baker jatkoi opintojaan.

– Lähdin lukemaan lakia. Juristiksi asti en jaksanut opiskella, mutta minusta tuli asianajajan avustaja.

Yksi mieleenpainuvimmista muistoista oli kesätyö perheväkivaltaan erikoistuneen syyttäjän toimistossa. Siellä hän oppi perheväkivallan kiertokulun.

– On rauhan vaihe, jonka jälkeen jännitys lisääntyy ja lisääntyy. Jotkut uhrit eivät kestä sitä jännitystä, vaan laukaisevat tilanteen jopa ihan tahallaan ja suoraan sanoen ottavat turpaan, Baker kertoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Baker sanoo kaipaavansa kontaktia eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. Hän ei kuitenkaan halua asettaa itseään alttiiksi uhkailulle. Kuva: Pekka Rautiainen
Baker sanoo kaipaavansa kontaktia eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. Hän ei kuitenkaan halua asettaa itseään alttiiksi uhkailulle. Kuva: Pekka Rautiainen

Hänen mukaansa perheväkivallan uhri yrittää lähteä parisuhteesta keskimäärin 6–7 kertaa, ennen kuin hän pääsee pois väkivallan kierteestä.

Baker kertoo, että Yhdysvalloissa poliisit eivät pidä kotihälytyksistä, sillä heitä vastassa saattaa olla pariskunta, jonka molemmat osapuolet hyökkäävät avuksi tulleiden kimppuun.

– Uhrin pitää usein esittää kumppanilleen, ettei hän ole tätä vastaan. Näin hän voi välttyä kostolta.

Vankilassa viimeistään oppii rikolliseksi

Suomi on perheväkivaltatilastojen perusteella Euroopan väkivaltaisimpia maita. Baker arvelee, että vaikenemisen kulttuurimme on yksi syy tilastojen taustalla.

– Kun tulin takaisin Suomeen, kauhistuin siitä, miten heikosti asiat täällä olivat. Kanta-Hämeessä ei ollut silloin edes turvakotia, Baker sanoo.

Palkkioksi työstään syyttäjän toimistossa avustaja Baker sai syyttää yhden perheväkivaltatapauksen.

– Ehdotin uhrille, että yritämme hakea hänen puolisolleen vankilan sijaan pakollista terapiaa, jotta tämä ymmärtäisi, mistä hänen väkivaltaisuutensa kumpuaa.

Baker voitti jutun, mutta mies joutui silti vankilaan. Hän ei usko vankilatuomion parantavan väkivallantekijää.

– Vankilat ovat rikoksen korkeakouluja. Jos et vankilaan mennessä osaa olla rikollinen, sieltä lähtiessä kyllä osaat.

Kalifornia yksityisti ensimmäisten joukossa monia vankiloitaan. Nyt se on palaamassa julkisvetoiseen malliin.

– Eihän bisnes halua asiakkaidensa katoavan. Kun monopoli on saavutettu, ruvetaan säästämään ruoassa ja vartijoiden määrässä. Sitten tulee mellakoita.

Baker tietää, mistä puhuu, sillä tärkeänä osana viimeistä työtään Yhdysvalloissa hän auttoi juuri vankeja. Hän eteni Goodwill International -järjestössä kouluttaja-rekrytoijaksi ja uraohjaajaksi.

– Olen opettanut Nashvillen jokaisessa vankilassa. Vangit ovat ihmisiä siinä kuin muutkin. Ei minua siellä pelottanut. Parasta oli nähdä, kun he alkoivat uskoa itseensä, Baker kertoo. HÄSA

Kuka kuuntelee köyhää?

Kuka kuuntelee köyhää? -verkosto on toiminut pääkaupunkiseudulla vuodesta 2008.

Se haluaa synnyttää keskustelua köyhyydestä ja esittää konkreettisia ehdotuksia köyhyyden vähentämiseksi.

Idean äiti oli silloinen peruspalveluministeri Paula Risikko. Verkosto on kuitenkin puoluepoliittisesti ja aatteellisesti riippumaton.

Verkosto on järjestänyt pääkaupunkiseudulla 3K-talkeja, joissa köyhät ja päättäjät kohtaavat tasavertaisina.

Verkosto on saanut STEA-rahaa laajentumista varten. Köyhän ääni kuuluviin maakunnissa -hankkeessa toimintaa on kehitetty mm. Hämeenlinnassa ja Forssassa sekä eri puolilla Suomea.

Tarkoitus on luoda köyhyyttä kokeneiden paikallisverkostoja ja järjestää keskustelutilaisuuksia, joissa köyhät ja paikalliset päättäjät sekä viranhaltijat kohtaavat tasavertaisina.

21. huhtikuuta Forssan kaupungintalolla järjestetään klo 17–20 Kuka kuuntelee köyhää -työpaja

Lisätietoja: http://www.kukakuunteleekoyhaa.fi/wordpress/aluetoiminta/

Päivän lehti

6.4.2020