fbpx
Kanta-Häme Kulttuuri Hämeenlinna

Hämeenlinnalainen Tanja Salovaara katsoo kauhua ja kertoo siitä Instagramissa – Katso lista parhaista ja aliarvostetuimmista kauhuleffoista

Salovaara saattaa katsoa jonakin päivänä esimerkiksi elokuvan 1940-luvulta ja toisena 2000-luvulta: kokemus eroaa melkoisesti, vaikka molemmat kauhugenren alle menevätkin. Salovaara teki top5-listat parhaista ja aliarvostetuimmista kauhuelokuvista.
Tanja Salovaaralla on yllään sattumalta Texasin moottorisahamurhiin liittyvä t-paita. Kaikki paitani ovat tällaisia, hän naurahtaa. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa
Tanja Salovaaralla on yllään sattumalta Texasin moottorisahamurhiin liittyvä t-paita. Kaikki paitani ovat tällaisia, hän naurahtaa. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa

31 päivää, 31 kauhuelokuvaa. Sellainen on ollut hämeenlinnalaisen Tanja Salovaaran, 29, lokakuun ohjelma jo muutaman vuoden ajan. Kauhuteemaan viehtynyt leffaharrastaja on halunnut näin juhlistaa Halloween-viikonloppuun huipentuvaa kuukautta.

Salovaara valitsee elokuvansa erikseen joka päivä.

Hän kuuluu Facebookissa elokuvaryhmiin, joissa käyttäjät miettivät kuukaudeksi etukäteen tietyn pinon valmiiksi, mutta Salovaara haluaa toimia toisin.

– Tein niin ensimmäisenä vuonna, mutta sitten huomasin, että rupesi ärsyttämään ja ahdistamaan katsoa tietyt leffat. Nyt olen mennyt enemmän fiiliksen mukaan, mikä juuri tänään kiinnostaa. Tietty pino tuntui pakkopullalta, nyt se on luontevampaa ja mukavampaa.

Tämä mahdollistaa myös vaihtelevuuden. Salovaara saattaa katsoa jonakin päivänä esimerkiksi elokuvan 1940-luvulta ja toisena 2000-luvulta: kokemus eroaa melkoisesti, vaikka molemmat kauhugenren alle menevätkin.

Puolikkaan Hämeenlinnan verran seuraajia

Joka päivä katsomastaan elokuvasta Salovaara raportoi Instagram-tililleen Darkthronetane, jossa hänellä on seuraajia lähes puolikkaan Hämeenlinnan asukasluvun verran, yli 33 000.

– Ei sitä määrää niin käsitä. Jos kaikki olisivat kotimaisia seuraajia, olisi paljon kuumottavampaa käppäillä kadulla. Nyt kun he ovat ympäri maailmaa, ei se ole niin ihmeellistä, Salovaara sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Salovaara tykkää katsoa elokuvia eri vuosikymmeniltä. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa
Salovaara tykkää katsoa elokuvia eri vuosikymmeniltä. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa

Hänen seuraajissaan on samanhenkisiä, elokuvista ja musiikista kiinnostuneita ihmisiä esimerkiksi Yhdysvalloista, Meksikosta ja Espanjasta.

– Instagramissa se yhteisö on kiva: nettitutut, joiden kanssa tulee juteltua enemmänkin, mutta myös tuntemattomat tulevat fiilistelemään ja suosittelemaan lisää leffoja, Salovaara kertoo.

– Se on harrastus ja siellä hauska jakaa juttuja, mutta en hirveästi tykkäisi, jos ihmiset tulisivat suurissa määrin juttelemaan.

Helsingissä asuessaan hänet pysäytettiin välillä kadulla ja tultiin kommentoimaan, että “tiedän sut Instagramissa”, mutta nyt pari vuotta hämeenlinnalaisena hän on saanut olla kaupungilla tyystin rauhassa.

Uhrilampaat yöpöydällä

Salovaaran mieltymys elokuviin ylipäänsä on kummunnut lukemisen kautta.

– Lapsena en lapsena katsonut kauhua, paitsi ilman lupaa jotain, mitä telkkarista tuli. Ne kyllä traumatisoivat hetkeksi aikaa. Yöunet menivät, kun mielikuvitus oli vilkas, hän naurahtaa.

Esimerkiksi Alien vei alakouluikäisen Salovaaran unet moneksi yöksi, kun televisiossa nähty hirviö jännitti.

 


“Jossain vaiheessa hän vain huomasi alkavansa käydä videovuokraamojen kauhuhyllyillä.”


 

Tuolloin vanhempien yöpöydällä oli Uhrilampaat-kirja, jota hän kävi salaa lueskelemassa. Se oli niin jännittävä, että selailu piti jättää kesken.

Nykyään sekä Thomas Harrisin romaani että Jonathan Demmen Oscar-palkintoja kahminut elokuva kuuluvat Salovaaran suosikkeihin.

Jossain vaiheessa hän vain huomasi alkavansa käydä videovuokraamojen kauhuhyllyillä.

– Aloin tutustua siihen osastoon ja jostain syystä se jäi.

“Moni tuntuu väheksyvän”

Kauhuelokuvia katsoessaan Salovaara kiinnittää huomiota erilaisiin asioihin ja nauttii esimerkiksi bongatessaan uusia kameroiden kuvakulmia.

– Moni tuntuu väheksyvän kauhugenreä. Sitä pidetään synkkänä ja pelottavana, eikä ajatella, että taustalla voi olla vähän syvällisempääkin kuin että nyt porukkaa kuolee.

Hän ymmärtää kuitenkin täysin, etteivät kauhuelokuvat ole kaikkien juttu. Jos niiden näkeminen aiheuttaa ahdistusta tai painajaisia, ei niitä silloin kannata katsoa.

Kurpitsakin on joskus kaiverrettu

Halloween-ajankohta on lähellä Salovaaran sydäntä ja hän toivoisi, että se olisi isompi juttu myös Suomessa. Hän on pari kertaa ollut mukana kavereiden halloween-juhlissa ja kaivertanut kurpitsankin.

Tänä vuonna hän menee Helsingin Oodi-kirjaston Regina-elokuvateatteriin, joka näyttää Peter Jacksonin Braindead-kauhukomedian 1990-luvulta.

– Siinä vedetään kunnolla yli. Sitä ei kauhean pelottavaksi voi sanoa. HÄSA

Tanja Salovaaran top 5

Parhaat

1. The Thing, 1982. “Kaikkien aikojen suosikkileffani. Hieno toteutus, kuumottava soundtrack ja yhdet parhaimmista käytännön efekteistä ikinä! Suosikkiohjaajani John Carpenterin paras tekele.”

2. Manaaja (The Exorcist), 1973. “Mahtava klassikkokauhu, jossa teinityttöä riivaa demoni. Linda Blair esittää ihan loistavan roolin nuoresta iästään huolimatta ja elokuvassa on monta hyytävää kohtausta, jotka ovat muovanneet koko kauhugenreä.”

3. Hohto (The Shining), 1980. “Vaikka Stephen King ei tästä toteutuksesta pitänytkään, niin itselle tämä on rakkaimpia kauhuleffoja. Jack Nicholson tietty vaikuttaa melko epävakaalta jo ennen hotelliin päätymistä, mutta silti paheneva sekoaminen ja ahdistava tunnelma toimivat loistavasti!”

4. Rosemaryn painajainen (Rosemary’s Baby), 1968. “Alkuperäinen novelli on yksi suosikkikirjoistani ja tämä elokuva seuraa tarinaa todella hienosti! Epätietoisuus siitä mikä on totta ja mikä kuviteltua säilyy hyvin lähes loppuun saakka ja Mia Farrow on loistava pääroolissaan. Pidän myös siitä, ettei elokuvan pahaa varsinaisesti näytetä missään, vaan se kuvataan hienosti tunnelmalla ja näyttelijöiden reaktioilla.”

5. Texasin moottorisahamurhat (The Texas Chain Saw Massacre), 1974. “Hyvin yksinkertainen juoni, joka on saanut inspiraationsa tositapahtumista, mutta elokuva on yllättävän raaka ja kylmäävä aikansa tekeleeksi. Ahdinko on käsinkosketeltavissa, kun moottorisahamurhaaja juoksee perässä hämärässä.”

Aliarvostetuimmat

1. Event Horizon, 1997. “Yksi parhaista scifi-kauhuista koskaan! Loistava toteutus ja yllättäviä kohtauksia.”

2. Goodnight Mommy, 2014. “Hyvin hidastempoinen psykologinen kauhudraama, jossa ei tiedä kunnolla mikä on totta ja mikä ei.”

3. The Possession, 1981. “Kuvaus avioerosta hyvin omalaatuisella tyylillä. Vähän taidemainen, mutta Isabelle Adjani ja Sam Neill pääsevät loistamaan näyttelijäntaidoillaan. Tämän leffan ‘metrokohtaus’ on yksi suosikkikohtauksiani ikinä.”

4. Kill List, 2011. “Tämä leffa löi minut ällikällä joskus. Alkaa hyvin perusbrittiläisenä rikosdraamana, joka yhtäkkiä lähteekin kaasu pohjassa todella ahdistavalle ja jännittävälle tielle, joka ei pääty hyvin.”

5. Halloween III – pahuden yö (Season of the Witch), 1982). Alkuperäinen idea oli tehdä jokaisesta Halloween-elokuvasta oma tarinansa eri ”pahiksilla”, mutta leffayhtiön painostuksesta myös toiseen leffaan laitettiin Michael Myers. Sen jälkeen ilmestyi tämä, ja yleisö pettyi, kun se ei liittynyt Michaeliin mitenkään. Kun ei odota pelottavaa maskimiestä veitsen kera, on tämä todella toimiva kasarikauhu melko messevällä juonella!

Toimittajan kommentti: Eläkeikäinen maskimies

Kuva: Esko Tuovinen
Kuva: Esko Tuovinen

Kaikilla meillä on vähintään se jokin elokuva, jonka on nähnyt vähän liian nuorena, joka on vienyt yöunet ja jättänyt jäljet pitkäksi aikaa.

Itselläni tuo elokuva on Halloween – naamioiden yö, vuonna 1978 julkaistu leffa, joka on poikinut nykypäivään asti jatkuvan elokuvasarjan. Se on ensimmäisiä niin sanottuja slasher-elokuvia.

Vaikka Halloween-otsikon alla julkaistujen myöhempien elokuvien – joita kaikkia en todellakaan ole nähnyt – tasoa voi kutsua vähintäänkin polveilevaksi, John Carpenterin alkuperäisteos osuu kohteeseensa ohjaajan itsensä säveltämää, yksinkertaisen pirullista tunnussävelmää myöten. Tuo pimputus saa vieläkin karvat pystyyn.

Halloweenin sarjamurhaajahahmo, vaaleaa maskia käyttävä Michael Myers tulee seuraamaan minua läpi elämäni. Hänet on voinut bongata elokuvateatterien mainosjulisteista tänä syksynäkin, kun tuorein tekele Halloween Kills on tullut ensi-iltaan.

Koska jo ensimmäiseen osaan kytkeytyvän elokuvasarjan tapahtumat kulkevat nykyajassa, ensiosan aikaan noin parikymppinen Myers alkaa olla jo tukevasti eläkeiässä.

Työurien piteneminen koskee ilmeisesti myös leffasarjamurhaajia.

Iiro-Pekka Airola

Menot