Kanta-Häme

Hämeenlinnan kerjäläislapset saivat vitsaa poliisilta

Kerjäläiset eivät ole suinkaan mikään uusi asia Suomen saatika Hämeenlinnan katukuvassa. Satojen vuosien ajan meille riitti kerjäläisiä riesaksi asti ihan omasta takaa, eikä tilanne kohentunut ennen kuin köyhäinhoito saatiin kaupungissa edes jollakin tavalla järjestetyksi.
 
Hämeenlinnassa eniten päätä vaivattiin sillä, miten estettäisiin maaseudun kerjäläisten tuleminen citykerjäläisten apajille. Aikana, jolloin köyhäinhoitoa ei oltu vielä mitenkään järjestetty, oli jokainen oman onnensa seppä. Kerjäläiset olivatkin tuttu näky kaupungin kuraisilla kaduilla jo 1600-luvulla, kun kirkko myönsi kaikkein surkeimmille kerjuuluvan eli -passin. Työhön kykeneville ei lupaa herunut. 
 
Paikallisten kerjäläisten pesä oli Myllymäki, joka oli pitkään kaupungin kaikkein köyhimpien asuinpaikka. Maallikko voi hyvin kuvitella rääsyläisiä, jotka kompuroivat Myllymäen liejuisia pikkuteitä pitkin kohti keskustaa. 
 
Yhtä kaikki kerjäläiset ovat olleet aina parempiosaisille riesa, josta on haluttu päästä eroon. Se on ollut helpommin sanottu kuin tehty, sillä kerjäläisiä eivät ole karkottaneet niin kiellot kuin tiukennettu valvontakaan. Hämeenlinnassa köyhäinhoito oli seurakunnan vastuulla, mutta kirkko ei kansalaisten kurjuuteen puuttunut. Köyhäinhoitoon kerätyt kolehditkaan eivät tilannetta kohentaneet, sillä omaa köyhyyttään valittaneet kaupunkilaiset pitivät kukkaronsa visusti kiinni.
 
Hämeenlinnan historian kirjoittanut K.O.Lindeqvist kirjoitti 1800-luvun alun vaivaishoidosta: ”maistraatin kokouksessa päätetään, että muutamille tarvitseville annettaisiin läkkipellistä tehty merkki rinnalla kannettavaksi, ja sen nojalle ha saisivat käydä kerjäämässä; mutta muut kerjäläiset oli otettava kiinni ja jätettävä fiskaalin sekä maistraatin haltuun.”
 
1800-luvun alussa kerjäläiskysymystä pallotetliin Hämeenlinnassa kolme vuotta ennen kuin saatiin edes jonkinlainen määräys aikaiseksi. Kerjääminen kiellettiin kokonaan sekä kaduilla että muillakin paikoilla. Kerjäläislapset saivat vitsoja poliisilta. Erityisen häpeällisinä pidettiin vaimoja, jotka kerjäsivät kaupungissa lastensa kanssa.
 
Aika sai köyhäinhoidon järjestykseen Hämeenlinnassa ja kerjäläiset katosivat katukuvasta. Jonkinlaisen aavistuksen entisaikojen kerjäämisestä saa kuitenkin vielä Keskiaikamarkkinoiden aikaan elokuussa, kun kerjäläiset taas ilmestyvät katukuvaan.
 
Kaupungin puutteenalaiset saivat hankkia elantonsa kerjäämällä. Tuohon aikaan kerjäläiset saivat tavallisesti kirkolliselta viranomaiselta kerjuuluvan eli kerjuupassin. Työhön kykeneville kerjuupassia ei myönnetty.