Kanta-Häme

Hämeenlinnan kirje: Ahveniston tuomaritorni sai purkutuomion turvallisuussyistä – hyppytorni jää

Hyppyrimäen tuomaritornia aletaan purkaa sen jälkeen, kun ensi viikolla on mäen miljöössä saatu esitettyä Sibelius-fantasia. Kuvat: Veli-Matti Virtanen

Kohta se lähtee, torni Ahveniston mäkihyppypaikalta.

Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta hyppyritornista, vaan tuomaritornista. Mutta hyvä alku se on tämäkin.

Hämeenlinnan kaupunki on tilannut tuomaritornin purkutyön kouvolalaiselta Umacon Oy:ltä. Vaikka tuomaritorni on rutkasti pienempi kuin varsinainen hyppyrin torni, tulee tällekin purkamiselle hintaa 68 000 euroa.

Betonirakenteisen tornin materiaaleissa ei sinänsä ole mitään mikä nostaisi hintaa, mutta purkamisen vaikeuskerrointa lisää kohteen sijainti jyrkässä, metsittyneessä rinteessä.

Purkutyöt alkavat vasta ensi viikon jälkeen, koska Sibelius-fantasiaa esitetään ensi keskiviikosta lauantaihin juuri hyppyrimäen miljöössä.

Hyppyjen tuomarointi ei enää kävisi kovin hyvin päinsä, sillä metsä on kasvanut vuosikymmenten vieriessä tuomaritornin (oikealla) ja hyppyrimäen väliin.

Hyppyrimäen jylhä betonitorni saa seistä harjun päällä varmaankin vielä vuosia. Sen purkamisesta ei ole kaupungin rakennuksista vastaavien pöydissä käytännössä edes keskusteltu viime aikoina.

Mutta joskus se mäenlaskun lasku maksettavaksi tulee, kun ei sitä betonitornia kuitenkaan kukaan osta. Eivät öljyrahoillaan edes norjalaiset, jotka koko lajin riesaksemme keksivät.

Kaupunkirakenteen ensi vuoden talousarviossa on nyt 830 000 euroa rakennusten purkukustannuksiin, mikä riittäisi helposti mäkitornin hävittämiseen, mutta niinpä riittää kaupungissa purettavaakin – etenkin entisiä vanhainkoteja ja kouluja.

Varsinaisen hyppyrimäen tapaan on tuomaritorninkin betonia käytetty luvattomaan itseilmaisuun.

Tuomaritornin saaman purkutuomion perustelu ei yllätä: nuorisoa ei kiinnosta mäkihyppy, vaan ilmeisesti enemmän mäkihyppytuomarointi, oma turvallisuus riskeeraten.

Torniin on jatkuvasti tunkeuduttu. Hiljattain sinne oli raahattu työmaa-aitoja, joista saatiin kyhättyä tikapuut. Kaupunkihan on poistanut alimmat portaat.

Purkaminen on myös luontoteko, sillä nyt tuomaritornin ympäristö on todella murheellista nähtävää. Maasto on täynnä roskia, muovia, lasia, metallia ja betonikimpaleita. Hyi olkoon!

Jos todellista, rakentavaa aktivismia haluaa nähdä, kannattaa mennä nettiin Youtube-videopalveluun ja kirjoittaa hakukenttään ”Ahveniston hyppyrimäki”. Tarjolle tulee upea, 7-minuuttinen kaitafilmi, jonka on kuvannut vuonna 1967 rakennusmestari Reino Silvennoinen. Vahva suositus:

 

Nuo mainiot miehet lippalakeissaan ja henkseleissään, huimissa korkeuksissa – siinä sementti soi ja lapio laulaa! Ja nortti palaa.

Viimeistään kun siniristilippu liehuu harjannostajaisten kunniaksi mäkitornin huipulla, käy selväksi, että yhdessä kansallisurheilulajeistamme oli kyse Suuresta Kansallisesta Projektista. (Kirjainyhdistelmä SKP syntyy tässä yhteydessä täysin tahattomasti ja asiaankuulumattomasti.)

Jos tuota filmiä olisi viime vuosina näytetty ja käytetty Suomen mäkimaajoukkueen psykologisessa valmennuksessa, ei laji olisi siinä jamassa kuin se nyt on.

Tuon fantastisen filmin soisi pyörivän myös Ahveniston Sibelius-fantasiassa, kunnianosoituksena menneille mäkisukupolville.

Lue myös: Voisiko Ahveniston hyppyrimäen tuhota Panssariprikaatin räjähteillä? Näin vastaa komentaja (14.10.2019)

Päivän lehti

24.10.2020

Fingerpori

comic