fbpx
Kanta-Häme

Hämeenlinnan kirje: Uudella Levonkierron lenkillä mieli lepää – Mutta voi surkeus tuota Aulangon takametsien fiiliksen pilaavaa voimajohtoa!

Isolle osalle Levonkorven kierron reittiä on levitetty puuhaketta. Voimalinjalla luontonäkymä ei ole välttämättä paras mahdollinen. Kuvat: Veli-Matti Virtanen / HäSa

Aulangonjärven itäpuolella sijaitsevan Sibeliuksen metsän huminoita pääsee nyt kuulostelemaan myös uutta Levonkorven kierto -nimistä lenkkiä kulkemalla.

Kaupungille kiitos panostuksesta, ja myös valtiolle, joka rahoitti osan reitin kunnostuksesta, havahduttuaan korona-ajan herättämään ulkoilubuumiin.

Hämeenlinna on viime vuosina – tai oikeastaan jo ainakin 20 vuoden ajan, jonka Kansallinen kaupunkipuisto on ollut olemassa – ansiokkaasti satsannut asukkaiden ja vierailijoiden mahdollisuuksiin nauttia lähiluonnosta.

Pieni pettymys tuo uusi lenkki kuitenkin on. Luontopoluksihan tätäkin parin kilometrin mittaista reittiä kutsutaan, mutta matkalle mahtuu paljon muuta kuin polkua ja oikeastaan myös muuta kuin luontoa.

Juttu jatkuu aina kuvien jälkeen:

Uusi reilun parin kilometrin mittainen reitti on erinomaisesti merkattu.

Jos kierrolle lähtee Aulangon Heikkilän kupeesta, joutuu taivaltamaan lähes kilometrin tietä pitkin. No, metsässähän sekin sentään kulkee.

Kun vihdoin alkaa puuhakkeella päällystetty, polulta maistuva reitti, fiilistä pilaa satoja metrejä vieressä kulkeva massiivinen, Aulangon Natura-alueen halkaiseva voimajohto.

Kantaverkkoyhtiö Fingridin teetti vuonna 2014 ympäristöselvityksen ennen 110 kilovoltin voimajohdon uusimista. Siinä ei lähdetty väittämään mustaa valkoiseksi, vaan sanottiin, että “Aulangonmetsässä, jolla on maisemallista ja virkistysarvoa, voimajohdon vaikutus lähimaisemassa on merkittävä”.

Sibeliuksen metsässä kulkijan johdattaa myös uusi Levonkorven kierto -niminen reitti Aulangonjärvi-näkymän ääreen.

Kun johdoille raivattiin väylä 1930-luvulla, ei metsäluonnolla niin ollut väliä. Sibeliuskin oli seitsemän sinfoniaansa luonut jo edellisellä vuosikymmenellä.

Tietenkin voimalinja oli aikanaan välttämätön, vauhdilla teollistuvan nuoren valtion tarpeisiin. Mutta varmaa on, että nykyaikana ei onnistuisi sen vetäminen viivasuoraan Aulangonjärven päältä ja arvokkaan virkistysmetsän läpi.

Kun yli 60 metriä leveän johtokäytävän ylittää hakepolkua pitkin, näkymätkin paranevat. Tuntee taas olevansa metsässä.

Sibeliuksen metsän ydinalueilla Käärme- ja Levonkallioiden ympäristössä unohtuu ihmisen vaikutus luontoon. Alkaa luonnon vaikutus ihmiseen.

Korkealta kalliolta avautuva järvinäkymä palkitsee säällä kuin säällä. Sieltä laskeutuessaan pääsee satavuotisten kuusien luomaan metsäkirkkomaiseen tunnelmaan, jota syystäkin hehkutettiin, kun tämä noin 97 hehtaarin luonnonsuojelualue kolme vuotta sitten perustettiin. HäSa

Menot