Kanta-Häme

Hämeenlinnan lastenkirjaston hengetär Mervi Koski ideoi oleskelukeitaat, kirjoittajakoulun ja nukketeatterin

Lähiaikoina eläkkeelle jäävä Hämeenlinnan lastenkirjaston hengetär on vastannut asiakkaiden tarpeisiin.
Mervi Koski palkittiin lauantaina Tietopöllö-palkinnolla. Kuva Esko Tuovinen

Kun kuuntelee Mervi Kosken iloisesti pulppuavaa puhetta, tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että töihin häntä motivoi muun muassa kiukku.

– Saan hepuleita ihan käytännön asioista!

– Kirjoittajapiirin mietiskely lähti siitä, että koulussa oli siihen aikaan paljon rasti ruutuun tehtäviä. Kun omillakin lapsilla oli lukihäiriötä, aloin pohtia kirjoittamisen oppimista, kertoo Koski.

Hän tuli johtopäätökseen, että kirjastossa sitä voisi opettaa. Parhaimmillaan hänen kirjoittajakouluaan kävi satakunta taiteen perusopetuksen oppilasta.

 

Kosken ideoita ovat olleet myös kirjaston oma nukketeatteri, lukudiplomit ja Pikkuväen kirjasto.

– Pikkuväen kirjasto oli välillä aivan tupaten täynnä. Osa leikkijöistä piti ohjata nuorten keitaan puolelle.

Kirjastosta muotoutui kohtaamispaikka ja henkireikä niin sadepäivien aiheuttamasta tuskasta kärsiville äideille kuin lapsenvahdeiksi päässeille isovanhemmille.

– Kirjastopalvelut ovat demokraattisia, tasapuolisesti kaikkien käytettävissä. Meidän tilaisuudet ovat kaikille ilmaisia, muistuttaa Koski.

 

Yli 36 vuotta kirjastoalalla ollut Mervi Koski on nähnyt laitoksen historian monet vaiheet ja käänteet. Resursseja ei ole koskaan riittänyt tuhlattavaksi asti.

– Aika kamppailua tämä on välillä ollut, mutta en kadu yhtään, että olen elämäni tähän työhön käyttänyt.

Vielä lukiossa Koski ajatteli, että hänestä tulisi lastentarhanopettaja. Miehensä patistamana hän päätyi yliopistoon lukemaan suomenkieltä ja kirjallisuutta. Siellä hän sai ahaa-elämyksen.

– Koska en halunnut paukuttaa koulussa lasten päihin kielioppia puoliväkisin, keksin, että kirjastossa oli kaikki alat saatavilla ja voisin tehdä työtä lasten ja nuorten parissa. Niinpä opiskelin myös informatiikkaa.

 

Nyt kun eläkepäivät kurkkivat jo kulman takaa, Koski esittää hartaan toiveen, etteivät päättäjät ja vanhemmat jättäisi lasten ja nuorten kirjastopalveluja lapsipuolen asemaan.

Kirjastossa lapsi oppii arvioimaan tiedontulvaa. Sanataide antaa hänelle työkaluja itsensä ilmaisemiseen ja samaistuminen tarinoihin opettaa – ei enempää eikä vähempää – ymmärtämään elämää.

– Mielikuvien tekemisen taitoa tarvitaan myöskin tietokirjojen lukemisessa. Sen olen huomannut aikuisista.

 

Koski kertoo, että täydet lastenkonserttien salit ovat olleet hänen työnsä hauskimpia hetkiä. Suuren osan työajastaan hän on kuitenkin istunut päätteellä kokoelmatyössä.

– Jos kiertoa on paljon, tilaan lisäkappaleita. Jos kirja jää seisomaan hyllyyn, katson laitetaanko se varastoon vai poistetaanko kokoelmasta.

Näin Koskella on ollut jatkuvasti sormi lasten kirjanmaun pulssilla. Hänen mukaansa fantasiaan ollaan jo vähän kyllästyneitä ja nousussa on perinteisten jännitys- ja seikkailutarinoiden suosio.

Jos nuorelle halutaan ”myydä” jokin klassikkokirja, ei hänen käteensä kannata välttämättä iskeä sen vanhakielistä alkuperäisversiota.

– Klassikoihin voi tutustua nykykielellä. Jotta lukuinnostus säilyisi, kannattaa nuorelle tarjota sitä, mikä on uutta ja tuoretta.

 

Vallitsevien olosuhteiden herättämä kiukku on ohjannut Mervi Koskea myös kirjailijana. Hän on nähnyt aitiopaikalta, missä ovat tiedon syvimmät aukot ja kuinka kustantajat keskittyvät takuuvarmoihin aihepiireihin. Aikuisten puolella mm. keitto- ja puutarhateoksiin, lastenpuolella mm. dinosauruskirjoihin.

Kun lapset tulivat pyytämään Koskelta kesälomatylsyyteensä hirviötarinoita, havahtui hän tarjolla olevien kirjojen iljettävään väkivallalla pelotteluun. Ja kirjoitti tietenkin itse Hirviökäsikirjan. Siihen hän kokosi erikoisia ja erimaalaisia hirviötarinoita ja lisäsi päälle ripauksen hauskuutta. Kirjasta otettiin viime kesänä toinen painos.

Lokakuussa Koskelta julkaistaan hänen 25. kirjansa, joka on aikuisille tarkoitettu Tonttujen suuri sukukirja.

Eläinten lisäksi erilaiset taruolennot, kuten tontut, haltijat ja peikot, ovat aina olleet lähellä Kosken sydäntä.

– Ne kertovat paljon suomalaisten elämästä. Me olemme eläneet haltijoiden rinnalla ja eri rakennuksillamme on ollut omat kotitonttunsa.

– Toisaalta olemme yrittäneet hallita näitä taruolentoja, mutta toisaalta saaneet niiltä myös tukea, sanoo Koski. HÄSA

Mervi Koski

Syntynyt Tampereella 1955.

Kirjailija, informaatikko, filosofian maisteri.

Työskennellyt Hämeenlinnan kirjastoissa 30 vuotta.

Perheeseen kuuluu aviomies, 3 lasta ja 5 lastenlasta.

Kasvatti 30 vuotta koiria, kunnes sairastui astmaan.

Julkaissut lasten- ja tietokirjoja, yhteensä 25 teosta.

 

Tarinoita ja tietoa

”Omia lastenkirjojasuosikkeja ovat Zdeněk Milerin Myyrät. Ne ovat niin inhimillisiä. Erityinen suosikki on se, missä myyrä työntää auton pakoputkiin nakkeja, ettei tulisi pakokaasuja.”

”Kirjailijan ja informaatikon roolit kulkevat käsi kädessä. En olisi koskaan osannut pöyhiä niitä kaikkia lähteitä, ellen olisi informaatikko. Kirjailija on tiedonhaun salapoliisi.”

”Kun jään eläkkeelle, aion alkaa noudattaa kunnollista päivärytmiä. Kirjoittaa aion eläkkeelläkin.”

”Metsän siimeksessä oleminen, mökillä tai kotona, on minulla verissä.”