Kanta-Häme

Hämeenlinnan pääkirjastossa toimii nyt osa-aikainen kirjastokoira

Urho Silkkikorvalla on ollut kiireinen aamupäivä. Se on saanut jakaa pusuja ja vastaanottaa rapsutuksia koko päivän tarpeiksi.

Urho on kirjastokoira. Se on juuri vetänyt omistajansa Hannele Lehdon kanssa satuhetken Hämeenlinnan pääkirjastossa. Hetken aikana luettiin kaksi lyhyttä satua, jonka jälkeen lapset pääsivät tutustumaan Urhoon.

Kaikki huomio on Urholle mieluisaa. Se on tottunut lapsiin ja ottaa vastaan ihmisen kuin ihmisen suurella ilolla. Lehto kertoo Urhon olevan etenkin pienten lasten kanssa myös hyvin varovainen, jottei se lähesty lasta liian innokkaasti.

– Oli mukava huomata, että myös lapset osasivat lähestyä koiraa rauhallisesti.

Niin sanottu eläinavusteinen toiminta on tullut Suomessa tutuksi viimeisen 10 vuoden aikana.

Kennelliitto on järjestänyt kaverikoiratoimintaa vuodesta 2005 lähtien.

Vuonna 2011 perustetun Suomen Karva-Kaverit ry.:n vapaaehtoistoimintaan puolestaan voi tulla mukaan myös muiden eläinten kuin koirien omistajia.

– Halusimme nimenomaan yhdistyksen, joka olisi avoin kaikille eläinlajeille ja -roduille. Miten se sanonta nyt meneekään, ei ole eläintä karvoihin katsominen, yhdistyksen pääkoordinaattori ja yksi perustajista Maarit Haapasaari nauraa.

Hän huomauttaa, että kaikki asiakkaat eivät ole automaattisesti koiraihmisiä, vaan jotkut kaipaavat enemmän kissan tai hevosen seuraa. Karva-Kavereiden riveissä onkin perinteisten koirien ja kissojen lisäksi ainakin laamoja, hevosia, villasika, marsuja, kaneja ja poro.

Hannele Lehto kertoo ajatuksen Urhon hyödyntämisestä kirjastotyössä lähteneen hänen omasta taustastaan. Lehto on työskennellyt aikoinaan Vantaan kirjastotoimenjohtajana ja sitä ennen Helsingin kaupunginkirjastossa.

– Olen aina tykännyt lukea satuja lapsille ja tehnytkin sitä hallinnon lomassa.

Muutettuaan eläkepäivien myötä Hämeenlinnaan hän lähestyi pääkirjastoa ideansa kanssa.

Vaikka kyse onkin vapaaehtoistyöstä, piti Urhon käydä työhaastattelussa. Urho oli käyttäytynyt tilanteessa mallikkaasti ja vakuuttanut kaikki sydämellisellä luonteellaan. Yhteistyöstä olikin sovittu heti.

Tällä hetkellä Urho on itsenäinen kirjastokoira, eli se ei kuulu minkään yhdistyksen piiriin.

Maarit Haapasaari koirineen on toiminut kuusi vuotta lukukoiratoiminnassa, jossa lapsi voi lukea aikuisen sijaan koiralle. Koira ei huomauta virheistä, vaan kuuntelee arvostelematta. Etenkin lapsille, joita lukeminen jännittää, koiralla voi olla rentouttava vaikutus.

Eläinavusteisuutta voidaan kuitenkin käyttää muuallakin kuin kirjastoissa. Karva-Kaverit käy paljon myös erilaisilla laitosvierailuilla. Yhdistyksen uusin kampanja on Tassutellen ulos, jonka puitteissa yhdistyksen jäseniä innostetaan viemään palvelutalojen asukkaita kävelyille yhdessä karvakaverin kanssa.

– Periaatteessa rajana on vain mielikuvitus. Kaikki on mahdollista, turvallisuuden rajoissa tietenkin.

Haapasaari kuitenkin huomauttaa, että ihmisen täytyy lähtökohtaisestikin viihtyä eläinten seurasta, jotta hän voi hyötyä eläinavusteisuudesta.

Eläinavusteisuutta käytetään Suomessa myös jonkin verran ammatillisesti. Haapasaari kertoo Karva-Kavereissa olevan erikseen myös ammattilaisjaoston. Ammattimainen toiminta pidetään kuitenkin yhdistyksestä erillään.

Jokainen Karva-Kavereihin haluava eläin osallistuu yhdistyksen järjestämään soveltuvuustestiin. Testi toteutetaan Haapasaaren mukaan aidossa laitosympäristössä, jossa tarkkaillaan, miten eläin reagoi. Joillekin uusi ympäristö voi olla paha paikka.

– Laitoksen hajumaailma on erilainen. Siellä on portaita, pyörätuoleja, metallikynnyksiä ja erilainen lattia kuin kotona.

Testin yhteydessä pidetään omistajille myös koulutusluento, jossa käydään läpi eläinavusteiseen vapaaehtoistoimintaan liittyviä asioita.

– Ainoita hylkääviä tekijöitä ovat eläimen aggressiivisuus ja arkuus.

Urhon päivä Hämeenlinnan kirjastolla alkaa olla pulkassa. Se muistuttaa omistajaansa muutamalla äänimerkillä, että eiköhän olisi jo aika lähteä.

Hannele Lehto toppuuttelee sitä.

– Aivan kohta mennään, nyt odotat.

Lehto on sopinut kirjaston kanssa vielä kolmesta satutunnista, jotka pidetään kahden viikon välein. Tämän jälkeen katsotaan kiinnostaako toiminta lapsia tarpeeksi, jotta sitä kannattaa jatkaa.

– Olemme puhuneet myös erityislapsiryhmien omista satutunneista. Heille koiran kanssa toimiminen voisi sopia hyvin. Häsa

Seuraava satuhetki Urhon kanssa Hämeenlinnan pääkirjaston Keitaassa 31.8. klo 10