Kanta-Häme Hämeenlinna

Hämeenlinnan vanhaa hopeaa kerätään rakkaudesta kotiseutuun

Hopeaesineiden arvo on laskenut. Niitä ei kannata säilyttää enää vitriinissä, vaan ottaa jokapäiväiseen käyttöön.
Äitinsä Marjut Huovilan kanssa linnaan tullut Petja Huovila yllättyi iloisesti ostamansa hopeasokerikon arvosta. En varsinaisesti kerää hopeaa, mutta tämä oli hieno esine.

Suomalainen ostaa yhä hopealusikan ainakin kummilusikaksi, mutta joskus lompakkoa raotetaan myös silloin, kun pitäisi ostaa vähän arvokkaampi häälahja.

Hämeen vanhassa linnassa järjestetyn Hohto-teemapäivän aikana hopeaesineitä arvioinut Joachim Borgström Bukowskilta sanoo, että moni mieltää vielä hopean arvokkaaksi. Tosiasiassa tämän päivän hopea on huono sijoituskohde ja esimerkiksi hopealusikoista saa enää metallin hinnan.

– Hopean kerääminen ei ole kovinkaan trendikästä, sillä sen hinta on pysynyt jo vuosikymmenet samana. Nyt kerätään ennen kaikkea 50- ja 60-lukujen designia, Borgström sanoo.

Borgström ja antiikkikauppias Bernt Morelius Old Timesista toivoivat lauantaina, että linnaan tuotaisiin arvioitavaksi paljon Hämeenlinnan hopeaa, sillä se arvostetaan korkealle.

– Arvioin itse Bukowskilla työkseni antiikkia laidasta laitaan, mutta hopean arviointi on minulle helpointa. Se on aina lähellä sydäntäni, Borgström myöntää.

Hopeiset silmälasit ovat olleet ylelliset 1800-luvun alun Hämeenlinnassa. Ne teki kultaseppä Petter Törnqvist nuorempi (1759–1814).

Arvioijat korostavat, ettei hopeita kannata säilyttää enää vitriinissä, vaan ne pitäisi ottaa käyttöön. Moni jättää hopeaesineet käyttämättä, kun ei tiedä, että tummunut hopea kirkastuu käyttämällä.

– Edellinen keräilijäsukupolvi vei hopeat kesäksi pankkiholviin, mutta nykyiset keräilijät hankkivat sellaisia esineitä, että ne voi ottaa heti käyttöön. Pienet ja käytännölliset esineet käyvät aina hyvin kaupaksi, Morelius huomauttaa.

Hopeaa kerätään edelleen, sillä se on helppoa ja hopeasta tiedetään paljon. Borgström itse alkoi kerätä poikana hopeaa, kun sai hankituksi 1700-luvun lusikat. Nyt miehen kokoelmasta on esillä linnan näyttelyssä parikymmentä esinettä.

 

Hopean käyttö lisääntyi Suomessa 1700-luvulla, kun sodat loppuivat ja kansa alkoi vaurastua. Rikkauksia ei piiloteltu, vaan ne kulkivat koko ajan mukana hopeisina silmälaseina, koruina tai vaikka hopeisina kengänsolkina. Kahvipöytään katettiin hopeiset lusikat, sokerikot ja kermakot.

– Suomessa oli suomalaisen hopean lisäksi ruotsalaista, venäläistä ja englantilaista hopeaa. Joka kaupungissa oli kultaseppiä, Borgström kertoo.

Uusi kultaseppien ammattikunta perustettiin jo 1500-luvulla Turkuun. Hopeaseppien ammattikunta syntyi vasta 1900-luvulla.

Hämeenlinnan lisäksi myös Vaasa, Turku, Helsinki ja Oulu sekä Viipuri ovat kuuluisia hopeastaan ja ennen kaikkea kultasepistään. Esimerkiksi Hämeenlinnan kultasepistä tunnetaan hyvin toimeliaat Petter Törnqvist nuorempi ja vanhempi sekä Bengt Christian Tallberg.

– Jotkut keräävät tietyn alueen hopeaesineitä. Esimerkiksi Hämeenlinnan hopeaa kerätään rakkaudesta Hämeenlinnaan. Nostalgia on iso asia.

Tamperelainen Petja Huovila toi Hämeen vanhaan linnaan arvioitavaksi venäläisen sokerikon jonka hän osti vähän aikaa sitten. Yllätys oli melkoinen, kun sokerikon hinta arvioitiin moninkertaiseksi.

– En varsinaisesti keräile hopeaa, mutta tämän esineen ostin, kun se on niin hieno Olisin halunnut tietää sokerikon taustasta vähän enemmän, mutta minkäs teet. Se nyt ainakin tuli selväksi, että kauppa oli todella kannattava, Huovila sanoo. HäSa

NäyttelyHOHTO – Suomalainen hopea 1600–1830 esillä Hämeen linnassa 4.11.2018 asti.