Kanta-Häme

Hämeenlinnan viimeinen kemikalio

Rantatorin kemikaliossa kunnioitetaan menneen ajan Hämeenlinnaa. Somisteena ovat Hallituskadulla toimineen Hattu ja pukimo-nimisen kivijalkakaupan koristepäät ja hyllyn päällä kekottaa asiakkaan kemikalioon lahjoittama tohtorin hattu.

Vanhasta ajasta muistuttaa myös punainen piipputeline, josta kemikaliossa myytiin piippuja.

– Voi, voi. Silloin kemikaliossa mitattiin pesuaineita ja kaupattiin kondomeja. Muistan myyneeni kemikaliosta jopa paikkoja pyöränkumiin. Nämä olivat sellaisia täyden palvelun kauppoja, kemikalion yrittäjä Marja Saarinen muistelee.

Vähän aikaa sitten kemikalioon tuli nuori poika ja tyttö, jotka pyysivät lupaa olla edes hetkisen kaupan sisällä. He eivät olleet koskaan aikaisemmin nähneet kemikaliota ja huokailivat ihastuneina

– Olen pikkuhiljaa muuttumassa nähtävyydeksi, Marja Saarinen sanoo

Marja Saarinen muistaa olleensa lapsena melkoinen tättähäärä, joka lipui pitkin kotia yläkerran tädin juhlamekossa ja hienoissa kengissä. Kahdeksanvuotiaana hän kirjoitti aineen, jossa hän julisti alkavansa aikuisena kemikalion myyjäksi.

– Olin 16-vuotias, kun menin töihin Sokoksen paikalla olleeseen kemikalioon vuonna 1964. Sillä tiellä olen yhä. Yhtään kertaa en ole katunut päätöstäni, Marja Saarinen miettii.

Marja Saarinen on ollut alalla 52 vuotta ja siitä omassa kivijalkakaupassa vuodesta 1976. Ennen yrityksen ostamista hän työskenteli kymmenen vuotta kemikaliossa myyjänä.

– Hämeenlinnassa oli silloin 12 kemikaliota. Pelkästään Keskustalossa oli kaksi kemikaliota. Nyt Rantatorin kemikalio on ainoana jäljellä, eikä meitä ole koko Suomessa enää montaakaan.

Koko Suomessa on enää muutamia kymmeniä kemikalioita, kun niitä oli alan kulta-aikana 60-luvulla tuhansia. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Suomen kemikalikauppiasliitto lopetettiin turhan pienen jäsenmäärän takia.

Sanotaan, että liike menestyy, jos siellä ostoksilla käymisestä tehdään elämys. Rantatorin kemikaliossa on elämystä kerrakseen, sillä liikkeessä tuoksuu Chanel5 ja mukavissa nojatuoleissa voi istua rauhassa etsimässä juuri sitä oikeaa persikan sävyä huulipunaansa.

– Tämä on vähän kuin kampaajalla kävisi. Aina voi purkaa mieltään, Rantatorin kemikalion asiakas Taru Silpola sanoo.

Yrittäjän tie ei ole niitä kaikkein helpoimpia. Marja Saarinen on pitänyt kemikaliota viimeiset neljä vuotta yksin ja tottunut siihen, että on aina kiinni. Puolijuoksua ehtii käydä vessassa ja haukkaamassa jotakin, eikä kesälomasta ole tietoakaan.

68 vuotta täyttänyt yrittäjä ei ajattele huomista, eikä eläkkeelle jäämistä, vaan jatkaa tuoksujensa keskellä niin pitkään kuin suinkin jaksaa.

Jotakin radikaalia kuitenkin tapahtui tänä syksynä: Rantatorin kemikalio sulkee ovensa lauantaisin.

Marja Saariselle se on vielä uutta ja outoa, mutta antaa lisää aikaa kulttuuririentoihin osallistumiseen tai vaikka HPK:n matsille.

– Minulle se on iso asia. Asiakkaatkin kannustivat, sillä heille on tärkeintä, että minä jatkan mahdollisimman pitkään. Kuka muukaan heidän kasvonsa tuntee yhtä hyvin kuin minä.