Kanta-Häme Hämeenlinna

Hämeenlinnassa tehdystä harvinaisesta olympiasoihdusta pyydetään melkein sata tonnia

Harvinaisen Hämeenlinnassa tehdyn vuoden 1952 kotikisojen soihdun minimihinta on 90 000 euroa. Soihtu kuului Eerikkilän urheiluopiston ensimmäiselle johtajalle.
Tämän olympiasoihdun hinta nousee joulukuun huutokaupassa yli sadan tuhannen euron, vaikka se myytäisiin lähtöhinnalla. Kuva: Rahaliike Holmasto
Tämänkin, joulukuun huutokaupassa Helsingissä myyntiin tulevan olympiasoihdun on valmistanut Kultakeskus Hämeenlinnassa. Kuva: Rahaliike Holmasto

Yhtä vuoden 1952 kesäkisoihin Hämeenlinnassa tehtyä olympiasoihtua huutokaupataan 90 000 euron lähtöhinnalla. Kaikki Suomen kisojen 23 soihtua kuten myös mitalit valmisti Kultakeskus.

Jos soihtu myytäisiin minimihinnalla, tulisi se joka tapauksessa maksamaan yli satatuhatta euroa, koska myyntihintaan lisätään arvonlisävero.

– Myyntiin tulo Suomessa hämmästyttää. Aika kova on hinta, kommentoi Kultakeskuksen hallituksen puheenjohtaja Ilkka Ruohola.

Myynnissä pyörii soihtuja, joita ei ole kisoissa käytetty

Helsinkiläinen Rahaliike Holmasto sanoo olevansa myymässä 70-vuotishuutokaupassaan ”maailman harvinaisinta” olympiasoihtua.

– Nykyään tehdään jopa yli kymmenentuhatta soihtua. Niitä päätyy usein huutokauppoihin, vaikka ne eivät ole varsinaisesti olleet käytössä kisoissa, kertoo Holmaston eläkkeellä oleva toimitusjohtaja Christian von Schantz.

Pariisissa yksi soihtu huutokaupattiin vuonna 2011 noin 300 500 eurolla.

– Suomalaisia soihtuja on aikoinaan kolhittukin, kun niitä on jouduttu hakkaamaan vaikkapa puuhun, jotta maljasta on saatu tulta varten ollut sylinteri vaihdettua, von Schantz sanoo.

Soihtuviesti on juostu vuoden 1936 Berliinin kisoista lähtien.

Suomen kisoihin tehdyt soihdut olivat käytössä soihtuviestissä, kun olympiatulta kuljetettiin Helsinkiin muun muassa toisen virallisen kisakaupungin Hämeenlinnan kautta.

Lue myös: Soihtu, jonka Hämeenlinna muistaa – Kultakeskus valmisti vuoden 1952 olympialaisiin 22 soihtua (5.12.2017)

Myytävän soihdun omistaja oli järjestämässä olympiakisoja

Huutokaupattavan soihdun alkuperäinen omistaja Eino Rantanen. Kuva Jouvi Lavikaisen kirjasta Unelma, josta tuli totta – Eerikkilän urheiluopisto 1949-2019, kustantaja: Palloilu Säätiö

Joulukuun puolivälissä myyntiin tuleva soihtu on kuulunut Tammelassa sijaitsevan Eerikkilän urheiluopiston ensimmäiselle johtajalle Eino Rantaselle.

Hän kuului kisojen kuusijäseniseen soihtuviestitoimikuntaan. Viestin jälkeen toimikunnan jäsenet saivat messinkimaljaisen soihdun.

Soihtua myy kuolinpesä. Rantanen kuoli sydänkohtaukseen jo vuonna 1961.

– Rantanen itse sanoi jälkeläisilleen, että on hyvä, jos soihtu myydään joskus hänen kuoltuaan, niin se saattaisi päätyä näytteille. Kun eihän tällaisia esineitä kodissa esille panna, ei se ole erityisen kaunis katseltavakaan, von Schantz sanoo.

Soihtua, Rantasta ja Eerikkilää yhdistävä tekijä on Erik von Frenckell (1887–1977). Hän oli melkein kuolemaansa asti Suomen olympiakomitean jäsen ja vaikutti Eerikkilän urheiluopiston perustamiseen.

Von Frenckell lahjoitti omistamansa Tammelassa sijaitsevan Saaren kartanon maista 17 hehtaaria Suomen Palloliitolle urheiluopiston perustamista varten.

Hän toimi myös Palloliiton puheenjohtajana vuosikymmeniä. Rantanen oli jalkapalloilija, joka edusti 1920- ja 1930-luvuilla tamperelaisia Työväen Urheiluliiton (TUL) seuroja.

Soihtu komeili seinällä Tammellassa ja Helsingissä

Syyskuussa julkaistussa Urheilumuseon erikoistutkija Jouni Lavikaisen kirjoittamassa Eerikkilän urheiluopiston 70-vuotishistoriassa kerrotaan, että Rantasen saama soihtu asetettiin hänen perheensä Helsingin kodin seinälle.

Tytär Marja Mansikkamäki muistelee kirjassa, että soihtu oli jonkin aikaa esillä myös Eerikkilän päärakennuksen seinällä.

Rantanen oli organisoimassa olympiakisojen Tampereella pelattuja jalkapallo-otteluja. Eerikkilän johtajaksi hänet valittiin 1954 kun hän työskenteli TUL:ssä.

Kirjassa Mansikkamäki muistelee, kuinka Erik von Frenckell kävi Eerikkilässä usein ja oli hänen isänsä kanssa hyvissä väleissä.

Vuonna 2002, Hämeenlinnan olympiatapahtumien 50-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä, olympiasoihtua kannettin taas kaupungin keskustassa. Arkistokuva: Markku Tanni

Sama yritys myi soihdun viisi vuotta sitten 134 000 eurolla

Holmasto on saanut jo kerran kaupaksi kotikisojen soihdun: myös vuonna 2014 pohjahinta oli 90 000 euroa, mutta soihtu myytiin 134 000 eurolla. Se oli vuosiin yksi kalleimmista huutokauppakohteista Suomessa.

Kahdeksan vuotta sitten soihtu jäi myymättä, kun minimihinta oli 200 000 euroa ja sillä oli Museoviraston asettama kulttuuriesineitä koskeva maastavientikielto. Kielto tuli myös vuonna 2014 kuolinpesän myymälle soihdulle.

– Ei ole varmaa, että soihdulle löytyisi nytkään suomalaista ostajaa. Meillä ei oikein ole olympiakeräilijöitä. Heistä suurimpia ovat eri maiden olympiakomiteoiden jäsenet. He ovat usein pirun varakkaitakin, von Schantz sanoo.

Viimeksi ostajalla oli muutenkin lämmin suhde olympiasoihtuihin. Hänellä on Kansainvälisen olympiakomitean kanssa pysyvä sopimus olympiatulen kuljettamisesta Kreikasta lentokoneitse järjestäjämaahan. Hän myös pystyttää isäntäkaupunkiin näyttelyn aiempien kisojen soihduista.

– Aika kova on hinta, kommentoi joulukuussa huutokaupattavan soihdun pohjahintaa Kultakeskuksen hallituksen puheenjohtaja Ilkka Ruohola. Kuvassa hänellä on kädessään yhtiön omassa hallussa oleva alkuperäinen olympiasoihtu. Arkistokuva: Ville-Veikko Kaakinen

Kultakeskuksen omassa hallussa oleva yksi soihtu on ensimmäisiä kisoihin tehtyjä.

– Sitä käytettiin testeissä, kun kokeiltiin, että tuli siinä palaa ja sen mukaan lisättiin maljan yläreunaan pieniä ilmareikiä, jottei soihtu savuttaisi, Ilkka Ruohola kertoo.

Hämeenlinnan Raatihuoneen seinällä komeilee soihtu, jonka lahjoittivat Kultakeskus ja Karisto Oy kaupungille vuonna 1989, kun Hämeenlinna täytti 350 vuotta.HÄSA

 

Lue myös: Soihtu, jonka Hämeenlinna muistaa – Kultakeskus valmisti vuoden 1952 olympialaisiin 22 soihtua (5.12.2017)