Kanta-Häme

Hämeessä lentävät komeat kevätkehrääjät

Keväisin soilla ja metsänreunoilla lentää kolme suurta ja komeaa kehrääjäperhosta. Huhtikuussa aloittaa kirjokehrääjä, jota pian seuraavat nasta- ja riikinkukkokehrääjä. Viimeksi mainittu on Päijät-Hämeen maakuntaperhonen.

Yleisen kirjokehrääjän elinympäristöjä ovat koivua kasvavat lehti- ja sekametsät. Kirjokehrääjä on yöperhonen, ja sen tavoittaa todennäköisimmin kirkkaan valon ääreltä.

Jotkin kirjokehrääjän koiraista lentävät myös päivisin. Havainnointi on haasteellista, sillä ne lentävät juoksuvauhtia eivätkä laskeudu kukille.

Kirjokehrääjän naaras on koirasta selkeästi suurempi ja vaaleampi. Sen näkee lajin elinpaikoilla parhaiten siihen aikaan, kun aurinko on juuri laskenut muttei vielä ole pimeää.

Nastakehrääjän vauhti on verkkaisempaa. Sitä on sekoitettu isoihin hopeatäpläperhosiin, erityisesti keisarinviittaan (Argynnis paphia), sillä lentäessään se näyttää oranssilta päiväperhoselta. Isoja hopeatäpliä ei kuitenkaan lennä vielä keväisin, joten sekoittamisvaaraa ei ole.

Päijät-Hämeen maakuntaperhonen riikinkukkokehrääjä elää piilottelevimmin, ja valokin viehättää sitä korkeintaan kohtuullisesti.

Etsivät parittelukumppania

Kehrääjät eivät käy kukilla, sillä niillä ei ole kehittynyttä imutorvea. Muutaman päivän mittaisen elämänsä ne elävät toukkavaiheesta peräisin olevan vararavinnon turvin.

Kehrääjäkoiraan ainut kiinnostuksenkohde on löytää hajuaistillaan naaras ja hedelmöittää se. Tasan eivät käy onnenlahjat: yksi koiras voi hedelmöittää useampiakin naaraita, toinen raukka ei ehdi löytää ainuttakaan.

Kehrääjänaaraan tehtävänä puolestaan on houkutella luokseen koiras ja munia munat sellaiselle kasville, jota sen toukat syövät.

Kotelosta kuoriutunut kehrääjänaaras alkaa erittää sukupuoliferomonia, jota ihminen ei pysty aistimaan mutta jonka ohjaamana kehrääjäkoiras löytää naaraan ja parittelee tämän kanssa.

Koivu ja leppä maistuvat toukille

Kirjokehrääjän toukat syövät koivua ja leppää. Niitä löydetään lajin runsauteen nähden harvoin.

Samoja kasveja syövä nastakehrääjäntoukka muuttuu ulkonäöltään rajusti: pienenä se on valkoruskea, ja siitä sojottaa sukasia; täyskasvuinen toukka on heleänvihreä, ja sen kyljissä on keltainen laikku.

Riikinkukkokehrääjän toukat käyttävät ravinnokseen monia eri kasvilajeja, esimerkiksi pihlajaa, pajua, kanervaa ja vadelmaa. Vastakuoriutunut toukka on lähes täysmusta. Myöhemmin ruumis muuttuu vihreäksi, ja siihen kasvaa keltaisia tai punaisia sukasia. Kaikki kolme kevätkehrääjää talvehtivat kotelona.

Kirjoittaja on harrastanut perhosia vuodesta 1991 lähtien.