Kanta-Häme

Hamk on hyvässä kunnossa

Rehtorin huoneessa istuu tyytyväinen mies, joka juo kahvia mustasta muumimukista.

– Vaimo muistutti, että tämä pitää ottaa lähtiessä mukaan, sillä kotoa löytyvät sarjan muut osat, sanoo Hämeen ammattikorkeakoulun rehtori Veijo Hintsanen.

Muumimuki lähtee Visamäen työhuoneelta kotiin Vantaalle tänään torstaina, kun Hintsasen työura päättyy.

Takana on 20 vuotta Hamkin johdossa ja toinen mokoma valtakunnallisissa opetushallinnon tehtävissä.

– Se on varmasti näkynyt tavassani toimia. Minua on moitittukin siitä, että näyn liian vähän paikallisesti, Hintsanen sanoo.

Hurjaa kasvua

Liiallisesta vaatimattomuudesta tai pyrkimyksen puutteesta Hintsasta ei voi syyttää. Hän on jatkuvasti viestinyt opetusministeriön ja -hallituksen suuntaan monenlaisia uudistuksia ehdotellen.

Ensin Hamkille oli haettava vakituinen toimilupa, joka myönnettiin vuonna 1995. Samaan aikaan oli juostava kasaan koulutuskuntayhtymä, jonka helmoihin oppilaitos henkilöstöineen siirtyi vuonna 1996.

Siitä alkoi Hamkin kasvu. Tekniikan, luonnonvara-alan ja Wetterhoffin lisäksi ammattikorkeakoulun alaisuuteen liittyi 1996 ammatillinen opettajakorkeakoulu.

– Se oli ihan hullu revohka. Laki säädettiin juhannusviikolla ja siirto toteutui jo elokuussa. Sinä kesänä ei paljon lomailtu ja syksyllä olinkin ihan tiltissä, Hintsanen muistelee.

Samaan syssyyn Hamk laajeni myös liiketalouden koulutusohjelmalla sekä 1990-luvun lopulla vielä sosiaali- ja terveysalan, ohjaustoiminnan ja meijerialan oppilaitoksilla.

– Yhteensä meille tuli tarvikkeita 17 eri oppilaitoksesta, Hintsanen laskeskelee.

Sinnikkyys palkittiin

Hintsanen myöntää suoraan, ettei ole koskaan pakoillut vastuuta, vaan päinvastoin tarjoutunut ottamaan uusia tehtäviä hoidettavakseen.

Yksi niistä oli ylempi ammattikorkeakoulututkinto, joka ei alun perin lainkaan kuulunut ammattikorkeakoulujen repertuaariin.

Hintsanen ehdotti jatkotutkintoasiaa ja tutkimustoiminnan aloittamista opetusministerille ja johtaville virkamiehille jo vuonna 1997 ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenan puheenjohtajana.

– Mieleeni on jäänyt kansliapäällikkö Markku Linnan vastaus: ”Ne ovat asioita, joista ei edes keskustella”, Hintsanen siteeraa.

Hänellä kuitenkin riitti kärsivällisyyttä, sillä kuten hänelle on joskus sanottu, ”taipuu se kivikin, kun tarpeeksi pitkään vettä valuttaa”.

2000-luvun vaihteessa ammattikorkeakoululakiin tuli velvoite aluetta palvelevan soveltavan tutkimuksen pyörittämisestä. Vuosi, pari myöhemmin aloitettiin jatkotutkintokokeilu.

– Hamk toimi kehityksen veturina vetämällä kokeilun ohjausryhmää ja verkostohankkeita. Lisäksi olemme kymmenen vuoden ajan vetäneet tuotantopainotteisen insinöörikoulutuksen sekä kahta koko insinöörikoulutuksen kehityshanketta.

Alueelle miljardi euroa

Hintsanen kertoo jättävänsä Hamkin hyvillä mielin seuraajansa Pertti Puusaaren hoiviin. Hän laskee saaneensa maaliin lähes kaiken, mitä on halunnutkin Hamkissa tehdä.

Esimerkiksi koulutusohjelmien vetovoimaindeksi on hyvä.

– Kaikki ovat nyt terveellä pohjalla, kun meijeritekniikan koulutuskin siirrettiin vihdoin bio- ja elintarviketekniikan suuntautumisvaihtoehdon sisään.

Hamk on myös jo varautunut rahoitusjärjestelmän uudistukseen ja budjetin kutistumiseen 15–20 prosentilla muun muassa vähentämällä henkilöstöä jo vuodesta 2011 lähtien.

– Meillä on 60 henkilöä vähemmän kuin ennen. Eläkkeelle siirtyy 2012–15 noin 120 henkilöä. Lisäksi olemme katsoneet esimerkiksi määräaikaisuuksia ja sivutoimisia töitä aiempaa kriittisemmin, Hintsanen sanoo.

Kampuksetkin ovat hyvässä kunnossa. Hamk on investoinut toimitiloihinsa muun muassa Hämeenlinnassa, Riihimäellä ja Valkeakoskella vuosien varrella yhteensä noin sata miljoonaa euroa.

– Laskeskelin, että minun aikanani Hamkissa on tehty 15 000 tutkintoa, opekorkeasta on valmistunut 5 000 opettajaa ja olemme tuoneet toiminta-alueellemme suurin miljardin. Summat ovat suuria, kun aikaperspekti on pitkä, Hintsanen naurahtaa. (HäSa)

Päivän lehti

2.4.2020