Kanta-Häme

Happamia huomautuksia ja vikojen kaivelua – Kateuskirjailija Elina Reenkola: Eniten kateutta herättävät omanikäiset oman alan ihmiset

Kateus on tuhoava voima, mutta voi parhaimmillaan myös motivoida kohti parempaa elämää, tietää psykoanalyytikko Elina Reenkola. Vaietuin puoli kateudessa ovat perheen sisäiset suhteet. Yllättävän moni on kateellinen esimerkiksi omille lapsilleen.
Kuva: Soile Toivonen
Naapurien ja työkavereiden lomamatkatkin voivat synnyttää kateutta. Kuva: Soile Toivonen

Kateudesta on vaikea päästä eroon, mutta kateuden tunteita ei pitäisi piilotella ja työntää sivuun. Ennemmin tai myöhemmin ne löytyvät edestä – usein entistä ikävämpinä.

Näin vakuuttaa kateudesta kirjan kirjoittanut psykoanalyytikko Elina Reenkola. Hän on ollut jo vuosikymmeniä kiinnostunut erityisesti naisen psyyken synkistä puolista.

– Tiedän työni kautta, että niitä yritetään tukahduttaa. Juuri tukahdetut negatiiviset tunteet jäävät kytemään pinnan alle ja tuottamaan hankaluuksia. Sen takia niihin on tärkeää tutustua, Reenkola sanoo.

Pahimmillaan tuhoava voima

Kateus on tunnetila, joka sisältää monia perustunteita kuten vihaa, kostoa, alemmuudentuntoa ja häpeää.

– Kateellinen ei halua toiselle hyvää tai hän haluaa pilata toisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden. Tällainen pahanlaatuinen, tuhoava kateus on myrkyllinen ja hyvin hankala tunne, Reenkola sanoo.

Se voi ilmetä kateuden kohteen kritisoimisena ja suoranaisena mahdollisuuksien pilaamisena.

– Esimerkiksi työelämässä kadehdittavalle ei välttämättä anneta mahdollisuutta, vaan häntä saatetaan sabotoida. Esimerkiksi politiikassa naiset eivät aiemmin äänestäneet naisia. Onneksi tilanne on hurjasti muuttunut tämän suhteen niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa.

Elina Reenkola Kuva: Sirpa Päivinen
Psykoanalyytikko Elina Reenkola on kiinnostunut ihmismielen pimeistä puolista. Kuva: Sirpa Päivinen

Some tarjoaa kateudelle kasvualustan

Sosiaalinen media tarjoaa tilaisuuden tirkistellä toisten kiiltokuvamaista elämää, jossa korostuvat usein onnen hetket ja hymyilevät selfiet.

Kadehdimmeko me nykyisin enemmän toisiamme kuin ennen someaikaa?

– Sosiaalinen media antaa siihen ainakin mahdollisuuden. Toki kateutta on ollut aina.

Reenkolan mukaan eniten kateutta herättävät omanikäiset ja samalla alalla toimivat ihmiset, jotka ovat saavuttaneet vähän enemmän menestystä ja viettäneet vähän parempaa elämää kuin itse.

Lue myös: Kateus kertoo, mikä sinulle on elämässä tärkeää (HäSa 12.9.2016)

Omalle lapselleenkin voi olla kateellinen

Häpeä ruokkii kateutta. Jos häpeää itseään, on altis kateudelle muita kohtaan.

– Kun itsetunto menee alas, sitä voi yrittää palauttaa mitätöimällä toisia. Silloin voi hetken aikaa tuntea itsensä paremmaksi, Reenkola sanoo.

Kuinka yleistä on kadehtia vaikkapa omaa lastaan?

– Kyllä se on yleistä, vaikka se onkin hyvin piilotettua, koska se on niin hävettävää ja syyllisyyttä herättävää, Reenkola vastaa.

Hän muistuttaa, että lähtökohtaisesti vanhemmat haluavat yleensä aina lapselleen hyvää. Kuitenkin jos oma itsetunto on huono, kaikki se hyvä, mitä lapsella on, voi herättää kateuden tunteita.

– Varsinkin jos vanhemmalla itsellään on huonosti asiat ja hän on onneton, ja lapsella on puolestaan paljon tyytyväisyyden aihetta ja elämä edessä, tilanne herättää kateutta.

Äidin ja tyttären välistä kateutta on kuvattu monissa elokuvissa. Reenkola ottaa esimerkiksi Black Swan -elokuvan, jossa päähenkilön äiti periaatteessa kannustaa balettitanssijatytärtään.

– Mutta sitten hän jättää tämän herättämättä tärkeiden harjoitusten aamuna.

Lue myös: Kun häpeä häviää, tulee vapaus (HäSa 4.9.2016)

Huomauttelu ja mitätöinti ovat usein merkkejä kateudesta

Kateus ilmenee harvemmin suoraan.

– Aika harvoin ihmiset sanovat, että ”voi kun mä kadehdin sua”. Jos näin sanoo, kateus on itse asiassa hallinnassa.

Happamat huomautukset, mitätöinti, halveksunta ja vikojen etsiminen kielivät usein kateudesta.

– Esimerkiksi linnanjuhlat tarjoavat mahdollisuuden haukkua ja arvostella kauniisti pukeutuneita ja onnellisen näköisiä juhlavieraita, Reenkola sanoo.

Kateutta voi tuntea myös kollektiivisesti. Esimerkiksi suomalaiset ovat perinteisesti kadehtineet ruotsalaisia heidän elintasostaan ja hyvinvoinnistaan.

– Nyt kun siellä ei olekaan tämä koronaepidemia hallinnassa, se lievittää kateuttamme. Suomessa on ollut tänä kesänä nähtävissä suoranaista vahingoniloa Ruotsia kohtaan.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Somekuvat tuttavien ulkomaanmatkoilta ovat yksi tyypillinen kateuden kohde. Kuva: Mostphotos
Somekuvat tuttavien ulkomaanmatkoilta ovat yksi tyypillinen kateuden kohde. Kuva: Mostphotos

On myös hyvää kateutta

Aina kateus ei ole pelkästään pahasta. On olemassa myös hyvänlaatuista, ihailevaa ja hyväntahtoista kateutta, joka motivoi tavoittelemaan unelmiaan.

Reenkola muistuttaa, että kateudessa on paljon voimaa.

– Jos on voimia kritisoida toisia, niin voisiko siitä saada voimaa myös toiseen suuntaan eli itsensä kehittämiseen? hän kysyy.

Kannattaa myös miettiä, mistä oma kateus kumpuaa.

– Mikä elämässäni on huonosti, kun toisen hyvä herättää minussa näin kitkeriä tunteita? Jos siitä saa kiinni, asialle voi yrittää tehdä jotain. Oma tyytyväisyys elämään on hyvä vastavoima kateudelle. HäSa

Elina Reenkola

Helsinkiläinen psykologi ja psykoanalyytikko.

Elina Reenkola Kuva: Sirpa Päivinen
Elina Reenkola Kuva: Sirpa Päivinen

Kansainvälisen psykoanalyyttisen yhdistyksen IPA:n jäsen.

On julkaissut 25 vuoden aikana lukuisia tietoteoksia erityisesti naisen psyyken pimeistä puolista.

Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Nainen ja viha, Äidin valta ja voima sekä Nainen ja häpeä.

Uusimmassa kirjassaan Kateus (Minerva 2020) Reenkola valottaa kateutta lukuisten tapausesimerkkien mutta myös elokuvien ja kirjallisuuden kautta.

Päivän lehti

30.9.2020

Fingerpori

comic