Kanta-Häme

Harjusinisiiven kohtalo vaakalaudalla

Lopelle istutettuja harjusinisiipiä tavattiin tänä vuonna vain neljä. Viime vuonna yksilöitä löydettiin kymmenen.

– Viime kesän heikon tuloksen perusteella olimmekin jo asennoituneet perhoskannan katoamiseen, eli siinä mielessä koimme iloisen yllätyksen, Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Heliölä kertoo.

Alueelta tavattiin kaksi naarasta ja kaksi koirasta. Kaikkiaan siirtoistutuksessa alueelle vietiin aikanaan 20 naarasta ja 10 koirasta. Perhoset eivät ole yksiavioisia, joten naaraiden määrä on koiraita tärkeämpi.

Yksi naaras saattaa munia jopa 100 munaa ja jos kaikki osuu kohdalleen niistä lähes kaikki saattavat selvitä. Lopen harjusinisiivillä on siis seitinohut sauma selvitä, mutta Heliölän mukaan todennäköisyydet ovat kuitenkin perhosia vastaan.

– Perhosten selviäminen ei ole aivan lottoamista, mutta ainakin totoamista, Heliölä sanoo.

Kaikkiaan Suomessa on noin 1 000 harjunsinisiipeä. Luonnostaan niitä elää ainoastaan Säkylänharjun varuskunta-alueella Kankaanpäässä.

Kanta on hyvin pieni, sillä esimerkiksi taajamissa yleisiä lanttuperhosia lentää kesän aikana Suomessa noin 10 miljoonaa.

Harjusinisiiven uhanalaisuus johtuu paljolti sen ruokailutottumuksista. Perhosen toukat syövät kangasajuruohoa, jota esiintyy Suomessa harvakseltaan, joten lajia voi verrata esimerkiksi isopandaan, joka elää luonnonvaraisena vain pienellä alueella ja suosii vain yhtä ruokakasvia.

Perhoset nauttivat lämpimästä alkukesästä. Silloin niillä on enemmän tehokasta työaikaa pariutumiseen ja munimiseen.

Yhden perhosyksilön elämä kestää parin viikon ajan. Sateella ne kyhjöttävät heinikon suojissa ja odottavat sateen loppumista. Jos sateinen jakso kestää perhosen koko eliniän, se ei pääse pariutumaan missään kohtaa.

Heliölän mukaan perhosten runsaudet vaihtelevat vuosittain sääolosuhteista riippuen. Nyt takana on viisi huonoa perhosvuotta.

Edelliset erittäin hyvät perhoskesät olivat 2010-luvun alussa. Sen jälkeen useimpien lajien kanta on laskenut.

Perhosten kultainen kuukausi on heinäkuu, jolloin valtaosa lajeista lentää. Suomen luonnon suurin päiväperhonen kuitenkin lentää jo nyt: ritariperhosen lentoaika on kesäkuun ja heinäkuun vaihteessa, joten kannattaa pitää silmänsä auki.

– Sen kyllä huomaa, jos se tulee alle kymmenen metrin päähän. Perhonen on keltamusta, ja sitä ei voi sekoittaa muihin lajeihin, Heliölä sanoo.

Kuivuus häiritsee perhosia vasta muninnan jälkeen. Munat ja toukat saattavat kuivua auringossa ja kasvien lakastuminen vie niiltä ravinnon. HÄSA

Päivän lehti

1.11.2020

Fingerpori

comic