Harvialan kartanon rakennukset ovat myynnissä, ja kulttuurikeidas todennäköisesti tiensä päässä.
Kanta-Häme Janakkala

Harvialan kartanoalueen taideyhteisö hajosi, kun rakennukset menivät myyntiin

Kun Harvialan kartanon konttori-, pää- ja saunarakennukset pantiin myyntiin, taiteilijat hajaantuivat kukin suuntaansa. Vastaavia työtiloja on vaikea löytää.

Yhteisö hajosi. Niin kävi Harvialan Kulttuurikonttorin taiteilijoille kaikista hyvistä suunnitelmista ja aikaansaannoksista huolimatta.

Taiteilijoille annettiin aikaa käyttää konttorirakennusta vuoden loppuun. Kaksi muusikkoa tarttui tarjoukseen, muut lähtivät.

– On sellainen voi harmi -fiilis, sanoo kulttuurituottaja ja kuvataiteilija Sirpa Haapaoja, joka toimi vuosia Harvialan kartanon edistämisen moottorina.

Harvialan kartanoalueen kehittäminen matkailijoitakin kiinnostavaksi kulttuurikeskittymäksi päättyi siihen, että Janakkalan kunta tänä syksynä kaavoituksen valmistuttua pani myyntiin pää-, konttori- ja saunarakennukset sekä yhden rakentamattoman tontin.

 

Kartanoalueen myyntiaikeet olivat tiedossa, kun taiteilijat viitisen vuotta sitten alkoivat vuokrata tiloja työkäyttöön.

Konttorirakennuksesta ja kartanomiljööstä tuli taiteilijoiden keskuudessa suosittu, ja erilaiset näyttelyt ja tapahtumat vetivät myös yleisöä. Kaikkiaan alueella kävi muutaman vuoden aikana tuhansia ihmisiä.

Haapaoja oli ensimmäisiä, jotka alun perin alkoivat vuokrata konttorista työtilaa itselleen, mutta pian hän päätyi organisoimaan koko alueen kehittämistä opetus- ja kulttuuriministeriön kehitysavustuksella.

Tulevaa toimintaa ideoitiin sekä taitelijoiden että alueen asukkaiden kesken, ja toiveena oli saada aikaan luovan toimialan kulttuurikeskus, jolla olisi matkailullisiakin vaikutuksia.

– Mietimme vuonna 2015 kaavoittajan kanssa yhdessä, miten aluetta voitaisiin kehittää luovan talouden näkökulmasta, Haapaoja kertoo.

 

Haapaoja haki kulttuurikeitaalle rahoitusta, keräsi verkostoa, innosti muita ja innostui itse. Näkymät olivat parhaimmillaan lupaavat.

Nykyinen tilanne on hänen mielestään sääli. Hän toivoo, että kunnat alkaisivat hiljalleen käsittää, että kulttuuri saa aikaan myös tulovirtoja.

– Kulttuurista ja taiteesta puhutaan aina vain lillukanvarsina.

Haapaojalle ei kuitenkaan ole luontaista jäädä haikailemaan mennyttä.

– Mieluusti kehitän sitä, mikä kulloinkin on kehittymässä. Toivon toki, että alueelle tulee rikkaita taiteilijoita, jotka rakentavat ne uudet tontit, hän hymähtää.

– Suurin pelko naapurustossa on ollut se, että yksityiset ostavat kartanon rakennukset, ja koko alue suljetaan yleisöltä.

 

Ennen kaikkea kulttuurikonttorin menettäminen tarkoittaa Hämeenlinnan seudun taitelijoiden työtilojen vähenemistä entuudestaan.

Haapaoja on kuullut janakkalalaisilta taiteilijoilta, että sopivia paikkoja on vaikea löytää. Eikä kysymys ole pelkästä tilasta, vaan myös yhteisöstä, jonka kesken voi syntyä vaikka mitä uusia ideoita.

– On ollut puhetta, että jos sopiva tila joskus löytyy, voisimme palata yhteen. Harvialaan syntyi hyväfiiliksinen yhteisö, johon taiteilijat tulivat pitkänkin matkan päästä.

 

Haapaoja ei halunnut jatkaa Harvialassa vuoden loppuun, vaan jättäytyi työhuoneettomaksi.

Taannoin hän löysi itsensä Turengista teollisuusalueelta tutkimasta, olisiko kiinteistöissä taidekäyttöön sopivia.

– Taiteilijoiden tyyli ja tapa on mennä teollisuusrakennuksiin ja nostaa hylättyjen paikkojen status uudelle tasolle, Haapaoja nauraa.

Toistaiseksi sellaista ei ole näköpiirissä.

– Itse olen tällä hetkellä eräänlaisessa risteyspisteessä, jossa mietin, mitä haluan seuraavaksi tehdä. Voisin aloittaa ihan mitä vain, tehdä taidetta tai ruveta taas organisaattoriksi. HÄSA

Tuoreimpia artikkeleita