Kanta-Häme

Hattulan hämmentävä monilahjakkuus

Jos tulee jotain mieleen, mitä Lasten Läänin pidetyn lääkärin Pertti Pitkäsen taival tähän asti EI ole ollut, niin tylsä.

– On tietysti aika pöyhkeää sanoa, että olen multilahjakkuus, mutta ei voi mitään, pitkätukkainen mies toteaa Australian alkuasukkaiden taistelukilpi ja bumerangi käsissään.

Kun Sibeliuksenkadun lääkäriaseman seinällä roikkuu Pitkäsen maalaamia impressionistisia maalauksia, ja on kuunnellut puolitoista tuntia miehen huikeaa elämäntarinaa, on kohtuullisen vaikeaa olla eri mieltä.

Mutta aloitetaan alusta.

Hybridi

– Olen monella tapaa hybridi, sekasikiö, Pitkänen nauraa.

Hänen isänsä oli Karjalan evakoita ja äiti hämäläinen, tyypillinen tuon ajan kovaa yrittävä keskustalainen maanviljelijäperhe.

– Totta kai minusta piti siis tulla vasemmistoradikaali. Ei minua kiinnostanut paskan levittäminen pellolle, vaan esimerkiksi kuvataiteet ja ruoanlaitto. Olin kolmesta veljeksestä ehkä se äidin toivoma “tyttö”.

– Muistan esimerkiksi, kun maalasin öljyväreillä luokan seinälle Marxin kuvan. Jonkun aikaa se siellä sai ollakin, kun opettajatkin opettelivat kouludemokratiaa, mies hihittelee.

Hippiajan kliimaksivuotena 1969 Pitkänen oli rippikouluiässä, eivätkä opinnot siinä vaiheessa paljon lahjakasta poikaa napanneet. Rippikoulussa kuitenkin kylvettiin siemenet elämää sittemmin määrittäneelle muutokselle, joka koitti 17-vuotiaana.

– Koin jonkinlaisen konkurssin, kun jouduin tuplaamaan keskikoulun viimeistä luokkaa, enkä päässyt lukioon. Tulin kuitenkin uskoon.

Pitkänen halusi puutarha-alalle, mutta hyvistä harjoittelu- ja työpaikoista Piikkiössä ja Perttulassa huolimatta Lepaan puutarhakoulun ovet eivät auenneet.

– Todistukseni oli niin surkea. Vaikka korotin numeroitani moneen kertaan, niin ei auttanut.

Reinot

Pitkänen meni naimisiin Eija-vaimonsa kanssa vuonna 1979. Eija oli tuolloin tuore HYK:n ylioppilas.

– Kuljin Mossella töissä viikot Pohjan kunnassa, kun Eija sanoi, että mitä jos sinäkin menisit lukioon?

Pitkänen pääsi yksityisoppilaaksi ja luki ensimmäisen puolen vuoden aikana kahden vuoden kurssit. Kolmas vuosi kuluin normaalissa opetuksessa kahdeksan vuotta nuorempien luokkatovereiden seurassa.

– Hiihtelin siellä pitkin käytäviä Reinot jalassa ja olin varmasti outo tapaus, mutta viihdyin hyvin.

Outolintu kirjoitti lopulta ylioppilaaksi laudaturin yleisarvosanalla ja 9,2:n keskiarvolla. Mutta lääkiksen portitkaan eivät auenneet helpolla.

– Valitsin väärän strategian pääsykokeissa ja jäin neljännelle varasijalle. Kolme pääsi varasijoilta sisään, mies virnistää.

Vuosi kului opettajan ja Hattelmalan mielisairaalan hoitajan sijaisuuksia tehden. Seuraavana vuonna Pitkänen meni lääkikseen heittämällä sisään, 28-vuotiaana kahden lapsen isänä.

Mehiläinen

Lastenlääkärin herätyksen Pitkänen sai tehdessään kesätöiksi patologian laitoksella ruumiinavauksia.

– Eräs osastonhoitaja totesi, että Pertti, kyllä sä sovit paremmin hommaan, jossa on eläviä ihmisiä…

Nyt mies toteaa, että etenkin pienen lapsen kohtaaminen antaa voimaa.

– Se vuorovaikutus on jotain, mitä ei pysty selittämään. Sen vuoksi haluan tehdä tätä hommaa edelleenkin.

Huhtikuun puolivälistä lähtien Pitkänen ei kuitenkaan tee sitä enää yksityisyrittäjänä, vaan Mehiläinen-konsernin palveluksessa Keinusaaressa.

– A-vaihtoehto oli, että Lasten Lääni olisi jatkanut iäisyyteen näin, ja minun jäännökseni olisi balsamoitu tuohon eteiseen. Ihmiset olisivat sitten jonottaneet linja-autoasemalta asti suutelemaan sitä lasi-mausoleumia, Pitkänen naurattaa.

– Mutta halukasta jatkajaa työlle ei vain löytynyt, joten valitsin suunnitelman B.

Hänellä ei ole mitään aikomuksia kuitenkaan jättäytyä eläkkeelle.

– Olen kiitollinen terveydestäni ja hyvästä kunnosta. Mehiläinen halusi meidät tällaisena, ja varmasti pystyn oppimaan itsekin heiltä uutta.

– Nukun hyvin tämän ratkaisun jälkeen, sillä itseäni nuoremmat työntekijäni saavat hyvän jatkon uralleen, Pitkänen sanoo.

Kuninkaallinen

Mitäs vielä? Ai niin, ne aboriginaalit:

– Minut on vihitty sikäläiseen heimoon, itse asiassa kuningasperheen lapseksi. Nämä lahjat ovat osoitus siitä, Pitkänen heiluttaa kilpeä ja bumerangia.

Hän tapasi Australiassa opiskellessaan kirkon järjestämissä barbeque-juhlissa aboriginaalimiehen, jonka kanssa sielut synkkasivat välittömästi.

– Syntyi molemminpuolinen luottamus ja yhteisymmärrys. En unohda sitä koskaan. (HäSa)