Kanta-Häme Hattula

Hattulan hautausmaa on ihmisen viimeinen leposija, mutta täynnä elämää

Eläinten ja ihmisten yhteiselo ei aina ole helppoa, mutta Nina Moisio haluaa löytää siihen rauhanomaisia ratkaisuja Hattulan hautausmaalla.
Hautausmaan laidalta löytyy siileille tehty talviasumus. Nina Moision mukaan puutarhuri Kustaa Niini on todistanut, että siellä ollaan talvehdittu. Kuva: Sara Aaltio
Hautausmaan laidalta löytyy siileille tehty talviasumus. Nina Moision mukaan puutarhuri Kustaa Niini on todistanut, että siellä ollaan talvehdittu. Kuva: Sara Aaltio

Elokuvissa hautausmaat esitetään usein synkkinä ja lohduttomina kuoleman paikkoina, joiden tummien goottilaisten porttien takana hautakivet lepäävät kumollaan.

Suomalainen hautausmaa on erilainen. Se on ennemminkin korkeiden puiden varjostama puisto, jossa lintujen laulu soi päivisin. Ainakin Hattulan hautausmaa näyttää kauniilta, elämäntäyteiseltä paikalta kesäpäivänä.

Nina Moisio on viihtynyt hautausmaalla kesätyöläisenä jo kahdeksan vuoden ajan. Nyt hän paikkaa vuorotteluvapaalle jäänyttä puutarhuri Kustaa Niiniä.

Ensisijaisena työnä on huolehtia hoitohaudoista, eli kastella, kitkeä rikkaruohot ja haravoida hiekkahaudat. Lisäksi hän pitää huolta siitä, että ruoho pysyy matalana.

Puutarhanhoitoa eläinten ehdoilla

Puutarhuri Niini on Moision mukaan aina halunnut ajatella myös hautausmaan eläimistöä.

Hautausmaalle on jätetty paljon pensaikkoja, joissa esimerkiksi siilit viihtyvät. Hautausmaalla vaalitaan erityisesti siilejä, sillä ne ovat paitsi söpöjä, myös hyödyllisiä.

– Siilit syövät nilviäisiä ja etanoita, jotka puolestaan syövät hautausmaan kasveja, Moisio kertoo.

Työ on tuottanutkin tulosta. Puutarhuri Niini oli keväällä nähnyt kaksi siiliä. Hän on myös kurkistanut hautausmaan laidalle rakennettuun siilinpesään talvisin, ja sieltä on löytynyt horrostavia asukkaita.

Lisäksi hautausmaalla viihtyvät oravat ja linnut. Myös jäniksiä näkyy toisinaan. Yhtenä kesänä hoitohaudalta oli syöty kukat ja syylliseksi epäiltiin peuraa.

Puutarhuri itse ei haluaisi edes hävittää ampiaispesiä hautausmaalta. Keloutunutta puutakin säilytettiin pitkään, sillä se tarjosi hyvän kodin hyönteisille.

 

Lue myös hautausmaalla-sarjan ensimmäinen osa.

 

Mäyräkin eksyi hautausmaalle

Joskus yhteistyö eläinten ja ihmisten välillä ei ole niin yksinkertaista. Esimerkiksi Vuorentaan hautausmaalle myönnettiin poikkeuslupa kauriiden ja rusakoiden metsästykseen jousella.

– En halua tuomita kenenkään tekoja, mutta itse olen hyvin eläinrakas. Ymmärrän ihmisten harmin, jos omaisten haudalle ostamat kukat syödään kerta toisensa jälkeen, Moisio sanoo.

Myös harvinaisemmat eläimet kiinnostuvat toisinaan hautausmaan antimista. Moision mukaan esimerkiksi Tyrvännössä mäyrä oli todennäköisesti kaivanut kukkaistutuksia hoitohaudoilta.

– Muutamassa minuutissa kukat istutettiin takaisin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Toivottavasti mäyräkin oli löytänyt sieltä jotakin syötävää.

Moisio haluaisi aina etsiä rauhanomaisen ratkaisun eläinten aiheuttamiin ongelmiin.

Esimerkiksi naakat heittelevät leikkokukkia usein pois maljastaan ja juovat veden. Niitä voisi mahdollisesti houkutella muualle erillisten vesiastioiden avulla. Jäniksille maistuva kyynelverenpisara voidaan korvata vaikka uudenguineanliisalla.

Moisio on tyytyväinen siitä, että toistaiseksi Hattulassa eläimistä ei ole ollut harmia.

Kun kellot soivat, hautausmaalla havahtuu

Hattulan hautausmaa on monen pienen ekosysteemin mosaiikki. Yhdellä hiekkahaudalla saattaa kasvaa luonnonvaraisenakin muita kasveja kuin viereisillä.

Jos omaiset eivät hoida hautoja lainkaan monen vuoden aikana, ne kuulutetaan ja villiintyneet kasvit niitetään. Korkeampienkin kasvien annetaan kasvaa kuitenkin vapaana, jos ne ovat kauniita.

Kaikista korkeimmalle yltävät hautausmaan puut. Hattulassa kasvavat koivut tuoksuvat huumaavilta keskellä kesää.

– On kaunista ja lohduttavaa, että hautausmaa on eloisa paikka, jossa kulkee eläimiä ja kuulee lintujen laulua, Moisio toteaa.

Välillä hän unohtaa, olevansa hautausmaalla.

– Joskus vasta, kun hautajaiskellot soivat havahdun siihen, että olenkin hautausmaalla töissä. HÄSA

 

Hautausmaalla villi ja hoidettu luonto kohtaavat. Leikattujen nurmialueiden sivuihin jää niittymäisiä lehtoja. Kuva: Sara Aaltio
Hautausmaalla villi ja hoidettu luonto kohtaavat. Leikattujen nurmialueiden sivuihin jää niittymäisiä lehtoja. Kuva: Sara Aaltio

Hattulan hautausmaa

Hattulassa on kolme hautausmaata: yksi Hattulan kirkolla, toinen Pyhän Ristin kirkolla ja kolmas Tyrvännössä.

Hattulan kirkon hautausmaalla on tällä hetkellä

2796 hautapaikkaa.

Hautausmaalla on arkkuhautoja, uurnahautoja, muisto- ja tuhkalehtoihin haudattuja, sankarihautoja sekä Wegeliuksen suvun hautakappeliin haudattuja.

Wegeliuksen suku on lähtöisin Pohjanmaalta, mutta pappismiesten mukana Hämeeseen siirtyneen sukuhaaran edustajat ovat omistaneet ja isännöineen Pekolan kartanoa 1700-luvun lopusta asti.

Hautausmaa on perustettu vuonna 1858.

Hautausmaan Kirkkotien puoleinen rinne pidetään niittynä lintuja ja perhosia ajatellen.