Kanta-Häme Hattula

Hattulassa tehtyyn kieliasetukseen kiteytyi pitkä kehityskulku – Eero Ojanen: Omaa äidinkieltä vähätellään taas

Eero Ojasen mukaan nykypäivässä näkyy samaa äidinkielen vähättelyä kuin 1800-luvulla.
Eero Ojanen. Kuva: Riku Hasari / Hämeen Sanomat

Hattulassa on pitkään vaalittu vuoden 1863 muistoa. Tuolloin Venäjän keisari Aleksanteri II allekirjoitti Parolannummen vierailunsa yhteydessä kieliasetuksen, jolla suomen kieli nostettiin hallinnossa tasaveroiseen asemaan ruotsin kielen kanssa.

Hattulalainen kirjailija ja filosofi Eero Ojanen sanoo, että kieliasetuksen hyväksyminen kiteyttää monia 1800-luvun kehityskulkuja, joiden ansioista Suomi on maana se mitä nykyään on.

– Kieliasetus sinänsä ei aikalaisia juuri hetkauttanut. Suomen kieltä oli jo sitä ennen käytetty kirjallisuudessa ja toisaalta hallinnossa siihen liittyi pitkä siirtymäaika, joka suomenmielisiä, kuten J.V. Snellmania harmitti, Ojanen sanoo.

Esimerkiksi Hämeen Sanomia edeltänyt Hämäläinen kertoi tuolloin laajasti keisarin vierailusta, mutta kieliasetusta ei uutisissa suoranaisesti edes mainittu.

 

Kieliasetus oli silti merkkipaalu monella tavalla. Suomen kielen asema oli ennen kieliasetusta heikko, ja se haittasi Ojasen mukaan sekä yhteiskunnan kehitystä että ihmisten mahdollisuuksia oppia ja kehittää itseään.

– Kieli liittyy aina kiinteästi demokratiaan. Ihmisten täytyy voida vaikuttaa asioihin ja asioida viranomaisten kanssa omalla äidinkielellään. Muun muassa siksi kieliasetus oli tärkeä.

Ojanen haluaa samalla korostaa 1800-luvun merkitystä Suomen kehittymisessä. Häntä harmittaa se, että kun viime vuonna juhlittiin 100-vuotiasta Suomea, sivuutettiin itsenäistymiseen johtanut kehitys.

– Juhlintaan liittyvästä keskustelusta syntyi vähän virheellisesti kuva, että kaikki aloitettiin tuolloin nollasta. Suomi oli kuitenkin vuonna 1917 täysimittainen eurooppalainen sivistysvaltio. 1817 se ei sitä ollut, ja niiden sadan vuoden aikana kehitys oli huimaa.

 

Vuosi 1863 oli käännekohta monella tavalla. Valtiopäivät alkoivat kokoontua säännöllisesti ja samana vuonna avattiin ensimmäinen rautatie eli Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rataosuus.

Kunnallishallinto irrotettiin seurakunnista ja 1866 kansakouluasetus vauhditti koulujen perustamista kuntiin. Myös teollistuminen pääsi käyntiin ja omaksuttiin uusi aikakäsitys.

– Aika ei ollut enää pelkkää samanlaisena toistuvaa vuodenkiertoa, vaan siihen alettiin liittää tulevaisuudenuskoa ja kehittymistä.

– Voi sanoa, että Suomi luotiin 1800-luvulla, Ojanen sanoo.

Hän huomauttaa, ettei silloisella kansallisuusaatteella ole mitään tekemistä kielteisten nationalististen ilmiöiden kanssa.

– Suomea ei luotu loistavan menneisyyden, kuninkaiden eikä sotapäälliköiden varaan, vaan kulttuurin ja sen saavutusten. Ei ajateltu, että olemme parempia kuin muut.

 

Nyt moni on ilmaissut huolensa suomen kielen asemasta lähinnä englannin kielen puristuksessa. Esimerkiksi iso osa tutkimuksesta tehdään vain englanniksi.

– Kieliasetuksen aikaan suomen kieltä vähäteltiin. Se olikin monella tapaa kehittymätöntä ja siitä puuttui abstrakteja vivahteita. Mutta muutamassa vuosikymmenessä kieli kehittyi ja sitä haluttiin kehittää. Nyt kielestä täytyisi pitää huolta samalla tavalla.

Ojanen sanoo, että esimerkiksi tieteissä luotiin suomenkielistä sanastoa. Nyt on vaarana, että erikoisalojen asiantuntijakieli köyhtyy, kun tutkimusta tehdään pelkästään jollain muulla kielellä kuin suomeksi.

– Meneillään on vähän samanlainen oman äidinkielen vähättely kuin 1800-luvulla.

 

Ojasen mukaan pitäisi olla kunnia-asia, että kaikki uusinkin tieto on saatavilla myös suomen kielellä.

– Kieli muuttuu koko ajan, ja niin sen kuuluukin. Se on eri asia kuin tämä tilanne, jossa oman kielen koko asema on heikkenemässä.

Ojanen myös huomauttaa, ettei suomen kielen vaaliminen tarkoita ruotsin kielen vähättelyä tai vastustusta.

– Sellainen on todella jälkijättöistä voimien haaskausta. Kun vaalimme suomalaisuutta, vaalitaan samalla ruotsalaisuutta ja ruotsin kieltä, koska ne ovat osa suomalaista perintöämme. HÄSA