Kanta-Häme

Haudattujen haaveiden muistelupaikka

Riihimäellä on nyt konkreettinen paikka, jossa läheiset voivat surra syntymättömiä lapsia. Paikan muistomerkki paljastettiin sunnuntaina hautausmaajuhlassa.

Hautausmaalle pystytetty muistopaikka on kaikille, jotka eivät ole koskaan saaneet lasta tai ovat kokeneet keskenmenon. Muistelupaikka ei ole vain syntymättömien lasten vanhemmille, vaan myös isovanhemmille, sisaruksille ja kaikille niille, joita asia koskettaa tavalla tai toisella.

– Hautausmaalle viedään jouluisin aina kynttilöitä, mutta aikaisemmin ei ole ollut paikkaa, johon syntymättömille lapsille voisi viedä kynttilän. Hautausmaalla on muualle haudattujen muistopaikka, mutta haudatuille haaveille paikkaa ei ole aikaisemmin ollut, diakoni Tiina Heiskanen sanoo.

Höyhen kuvastaa kaipuuta

Ajatus syntymättömien lasten muistopaikasta oli pyörinyt seurakunnan työtekijöiden mielissä jo pitkään, mutta kaksi vuotta sitten se sai tulta alleen. Lopulta tämän vuoden budjettiin muistelupaikalle varattiin rahaa.

Paikan muistomerkit ovat tehty vanhasta hautakivestä. Merkkejä on kaksi, toisessa lukee ”Lapselle, jota emme saaneet” ja toisessa ovat kädet ja höyhen.

Muistelupaikka on työntekijöiden yhteistyön tulosta, mutta muistomerkin höyhenaiheisen kuvituksen suunnitteli diakoni Petja Heiskanen.

– Höyhen kuvastaa kaipuuta monessa alan kirjallisuudessa. Jokainen voi kuitenkin sijoittaa kuvaan omat ajatuksensa. Tavoite ei ole, että kaikki näkevät kuvassa samat asia, Petja Heiskanen sanoo.

Lapsettomuutta saa surra

Tiina Heiskanen on kohdannut diakonin työssään lapsettomuuden kanssa painiskelevia. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen mukaan noin joka viides raskautta toivova pari on tahattomasti lapseton.

Tiina Heiskasen mukaan monet lapsettomuudesta kärsivät käyvät läpi huonommuuden, katkeruuden, riittämättömyyden ja kateuden tunteita.

Läheisen voi kuitenkin olla vaikea kohdata lapsettomuutta surevaa.

– Tärkeintä on kuunnella ja ottaa toisen suru tosissaan. Kukaan ulkopuolinen ei ole oikeutettu arvioimaan sitä, kuinka paljon tahattomasti lapseton saa surra, diakoni Tiina Heiskanen sanoo. (HäSa)