Kanta-Häme

Hauho maistuu mansikalta

Kesän viimeisenä toripäivänä Hauholla maistuivat paikalliset herkut: maasta juuri nostetut juurekset, leipä, hunaja, mansikat – harvinaisemmista, ja etäämpää tuoduista maistiaisista pettuleipä, paahdetut voikukan juuret ja itse jauhettu kahvi.

Kesätorin yhteydessä käynnistyivät myös Hämeen Heimojuhlat, joita hauholaisittain on edellisen kerran juhlittu kymmenen vuotta sitten – vuonna 2002.

Puukoulun pihapiiriin Hauho-Seura oli heimojuhlien kunniaksi järjestänyt perinnetorin pellavankäsittelijöineen, kehrääjineen, pitsinvirkkaajineen, pyykkäreineen ja kahvinjauhajineen. Moni toripäivillä kävijöistä käytti hyväkseen mahdollisuutta tarttua työvälineisiin, pyykkilautaan ja kahvimyllyyn.

Lautsiankyläläisen Anu Hellsténin mukaan kuteiden, kuten vanhojen lakanoiden repiminen kuteeksi on yhtä mukavaa kuin itse pirran paukuttelu.

Kutomisen rytmin hän imi itseensä jo pikkutyttönä istuessaan kangaspuiden alla äidin kutoessa mattoja.

Ritva Syrjäselle tuttuja ovat kaikki pellavan työstämiseen liittyvät vaiheet, aina pellolta langaksi.

– Pellavaa olen kasvattanut ja käsitellyt nuoresta lähtien, joten tuttua ovat loukutus, lihtaaminen ja häkilöinti, jossa karkeista rohtimista erotetaan aivina, pellavan hienoin aines.

Perinnetapahtumaan tuomansa pellavat hän kertoi kuivattaneensa saunassa.

Naapuripitäjästä kesätorilla olivat tuotteineen hattulalaiset pettuleivän leipojat Leena Hannukkala ja Miia Pakarinen. Tuomisinaan heillä oli pettuleivän ja -jauhojen lisäksi erilaisia luonnontuotteita lähtien paahdetuista voikukan juurista ja yrttisuoloista.

Vanha kahvimylly

Torilla viihtyneelle kesähauholaiselle, Hauholla syntyneelle Rauno Kamppiselle oli kirpputorilta tarttunut mieluinen ostos, vanha kahvimylly.

– Poikkean aina katsomaan myös perinteisiä työnäytöksiä. Olen myös kiinnostunut vanhoista työkaluista, erityisesti sepän työvälineistä, kertoili Kamppinen. Sepän poikana ja opin saaneena hän sanoi taitojen olevan yhä hallussa.

– Isän opit ovat tallella, vielä syntyisivät käsissäni tukkireet ja hevoskärryt.

Hauholla kesiään viettävä, nyt Haminassa asuva Kamppinen pahoittelee lähipalveluiden alasajoa. Myötätuntoa häneltä ei heru myöskään kaavailuille muuttaa kesätorin aluetta asumiskäyttöön.

– Siinä katoaa perinne, jota ei korvata millään, hän pohti.

Hauhoa hän innostui kehaisemaan kauniiksi luonnoltaan, hauholaisia ystävällisiksi ja palveluhenkisiksi. Siitä kertoo seudun jo vuosikymmenien takainen suosio kesäpitäjänä.

Hauhon Vanhan Raitin historiaan johdattelivat kävelykierroksella Matti Taponen ja Catharina Brandt-Vahtola. Kierrosta elävöittivät vanhat valokuvat ja paikkaan liittyvät tarinat.

Kirkon tuntumaan kotinsa rakentaneissa oli runsaasti kädentaitajia. Keskiaikaisen kirkon läheisyydessä, Hauhonselän rantamaisemissa asusti ainakin parikymmentä kädentaitajaa nahkurista alkaen.

Joukossa oli myös niitä, jotka maksoivat mökkinsä vuokran maataloihin tehdyillä päivätöillä.

Tiiviin kylämiljöön rakennuksista tällä hetkellä vanhin on 1700-luvulta. (HäSa)

Päivän lehti

27.1.2020