Kanta-Häme

Hauhon Esinemuseon kesän Kapina-näyttely kertaa sisällissodan dramaattisia paikallistaisteluita

Suomen sisällissotaa on muisteltu tänä vuonna lukuisin eri tavoin.

Hauholainen kotiseutuyhdistys Hauho-seura on järjestänyt kevään aikana Kapinaretkiä, joilla on vierailtu alueen keskeisimmillä taistelu- ja tapahtumapaikoilla. Seuran viimeisin muistovuoden ponnistus on Esinemuseoon pystytetty Kapina-näyttely. Se taustoittaa etenkin sodan loppuvaiheen käänteitä paikallisten säilyttämien esineiden avulla.

– Näyttelyesineet ovat peräisin yksityishenkilöiltä sekä Hauho-seuran kokoelmista. Järjestimme vastaavan näyttelyn ensimmäisen kerran vuonna 2006, mutta nyt esineistöä on saatu laajennettua senaikaisesta, kertoo Hauho-seuran puheenjohtaja Jouni Lehtonen.

Vuoden 1918 tapahtumat ovat olleet suomalaisille pitkään vaikeita ja vaiettuja aiheita.

Vielä kaksitoista vuotta sitten Hauho-seura sai silloista Kapina-näyttelyä avatessaan nyreää palautetta vanhojen asioiden kaivelusta.

– Enää kukaan ei ole sanonut, että älkää nyt enää jauhako tästä, vaikka aihe on ollut paljon esillä tämän vuoden aikana. Toki kapina-aika herättää edelleenkin paljon tunteita, ja sen nimityksistä saisi yhä riidan aikaiseksi. Pahoja tekoja on kuitenkin tehty puolin ja toisin, minkä vuoksi pyrimme puhumaan asioista puolueettomasti, Lehtonen toteaa.

Viime aikoina sisällissodasta käyty runsas keskustelu on ollut Lehtosen mieleen, ja häntä on ilahduttanut erityisesti se, että Kapinaretkille on osallistunut myös nuoria läheistensä kanssa. Toistaiseksi viimeinen retki järjestetään heinäkuussa.

– Toiveissa on, että ihmiset panisivat muistiin kertomuksia, joita ovat kuulleet perheenjäseniltään. Muistijäljen olisi hyvä siirtyä jälkipolvillekin.

Sanallisten kertomusten lisäksi myös näyttelyesineet puhuvat omaa tarinaansa sisällissodan käänteistä Hauhon seudulla.

Hauholainen Kai Penttilä on tuonut Esinemuseoon näytille vaarinsa isälle kuuluneen Kansanvalistusseuran kalenterin, johon on kirjattu vuoden 1918 helmikuun kohdalle ”3 päivä helmikuuta kun Konstaapeli Kulmala sai surmansa”.

Jouni Lehtosen mukaan Hauhon työväki oli pysytellyt aseettomuuden kannalla tammikuuhun 1918 asti, mutta helmikuussa ryhdyttiin tositoimiin.

– Helmikuun toisena päivänä Hauhon työväentalolle saapui Hattulasta puhuja, joka piti aikalaiskuvauksien mukaan villitsevän puheen. Heti seuraavana päivänä Kokkilassa tehtiin kaksi veritekoa. Poliisikonstaapeli Vilho Kulmala ammuttiin kuoliaaksi, ja kansankoulun opettajaa Eemeli Keskitaloa ammuttiin, mutta hän ei kuollut.

Kevään edetessä tunnelma kiristyi ja tilanteet kärjistyivät entisestään.

Hyömäkeläinen Juho Kämäri pysytteli sodan alkuajan neutraalina, mutta ennen pitkää Hauhon punakaarti pakotti hänet riveihinsä. Hän onnistui kuitenkin karkaamaan kaartista muutaman muun työmiehen kanssa. Karkumatkalta jälkipolville on säästynyt pätkä katajan runkoa, johon on kaiverrettu luvut ”1918 25/IV”.

– Miehet tekivät Hyömäen lähelle metsään korsun, jossa he piileskelivät jonkin aikaa. He kaiversivat korsun lähellä kasvaneeseen katajaan tuon päivämäärän, ja vaari otti kaiverruskohdan talteen kaadettuaan saman puun 1960-luvulla, kertoo Juhon lapsenlapsi Martti Kämäri.

Juho Kämärin piileskelyn aikoihin punaiset alkoivat vetäytyä läntisestä Suomessa kohti itää.

Tuhansien pakolaisten reitti kulki Hauhon kautta, ja heidän kintereillään oli sekä valkoisia että saksalaisia joukkoja – huhtikuun 27. päivänä 150 saksalaista, josta valtaosa oli polkupyöräosastoa, Jouni Lehtonen kertoo. Yksi saksalaisten käyttämistä pyöristä kuuluu nykyään Martti Kämärille.

– Pyörä on Wanderer-merkkinen. Sama yritys on valmistanut myös autoja ja moottoripyöriä. Se on tullut minulle eräältä keräilijältä, joka on kuitenkin jo edesmennyt, eikä hänen leskensäkään tiennyt tarkemmin sen taustaa, Kämäri kertoo.

Sotilaspyörien ohjaustangoissa oli telineet varustelaatikoille, mutta raskaimmat tuliaseensa saksalaiset kuljettivat eläinvoimin.

– Saksalaisten salaisena aseena olivat tykkejä vetävät muulit. Saksalaisten alppijääkäreiden käyttöön risteytetyt muulit olivat aaseja voimakkaampia ja hevosia ketterämpiä kulkemaan vuoristomaastossa, sanoo Lehtonen.

Huhtikuun 28. päivänä 1918 saksalaiset saivat viritettyä tykkinsä Hauholle. Samana päivänä alkoivat niin sanotut Hauhon taistelut.

Yksi Vihniöstä ammutusta tykinkuulista osui satavuotiaaseen pitäjänmakasiiniin, nykyisen Esinemuseon rakennukseen. Jouni Lehtosen mukaan laukaus tuli kuitenkin sen verran viistosta, ettei se räjähtänyt. Nyt muistona on pieni reikä museon ulkoseinässä.

– Muuten kirkon seudulla paloi todella paljon rakennuksia. Punaisetkin sytyttivät niitä tahallaan vaikeuttaakseen vastapuolen kulkua. HÄSA