Kanta-Häme

Hautausyrittäjälle kuolema on osa elämää

”Suhtautuminen kuolemaan on muuttunut. Ihmiset viettävät elämänsä viimeiset hetket sairaalassa. Kuolema on laitostettu, eikä se enää kuulu luonnollisena osana kodin elämänmenoon.”

Näin kertoi hautaustoimistoyrittäjä Eino Prami 50-vuotishaastattelussaan Hämeen Sanomissa vuonna 1986.

Prami allekirjoittaa sanomansa yhä. Vainajien ja suremaan jääneiden parissa yrittäjänuransa tehnyt Prami on nähnyt, miten ihmisten kosketus kuolemaan ja läheisen poismenoon on muuttunut yli puolen vuosisadan aikana.

Yhteiskunnan kiire ja suorituskeskeisyys näkyy myös ihmisen viimeisen matkan valmistelussa ja saattajissa.

– Ennen kuolemaan suhtauduttiin syvällisemmin. Ihmiset kulkivat mukana, kun omainen saatettiin sairaalaan tai kappeliin.

Pramin mukaan aina ei olla kaukana siitäkään, että koko asia halutaan hoitaa sähköpostitse.

– Ihmiset plaraavat kalentereitaan ja hakevat päivää, milloin vainajan ehtii haudata. Ennen muut menot järjestettiin hautajaisten mukaan. Muistotilaisuudet ovat tavattoman paljon pienentyneet, ennen oli usein 80–100 henkilöä, mutta nykyään vain 10–15.

Hautausyrittäjäksi Eino Prami päätyi tuttavan pitämän hautaustoimiston kautta.

– Olin Ahveniston parantolassa töissä, mutta vapaa-aikaa oli paljon, joten ajoin keikkoja Hautaustoimisto Piispasen autolla. Piispaset olivat jo iäkkäitä ihmisiä, ja he kannustivat minua ja vaimoani, että leivän voi saada myös tältä alalta.

Vuonna 1964 Pramit ostivat Piispasten hautaustoimiston, ja pari vuotta myöhemmin liike laajeni toisen liikkeen ostolla.

Työuransa aikana Eino Prami on nähnyt tuhansia vainajia.

– Muistan yhä ensimmäisen vainajani vuodelta 1959. Pääterveysaseman paikalla oli lääninsairaala, josta vainajat kuljetettiin puupaareilla nykyisen parkkipaikan kohdalla sijainneeseen valkoiseen pömpeliin. Haimme vainajan, ja vaihdoimme hänelle omat vaatteet ylle.

Pramin mukaan kuolemaan ja omaisten suruun tottuu, mutta siihen ei turru.

– Kunnioitus täytyy muistaa koko ajan. Myös vainajalla on ihmisarvo.

Raskainta työssä olivat niin sanotut poliisikuljetukset. Pramin hautaustoimisto hoiti hälytystyönä tehdyt vainajien noudot Hämeenlinnassa noin 45 vuoden ajan.

– Olen lähtenyt ainakin kerran joulupöydästä ja lukemattomia kertoja saunasta, kun kutsu on tullut. Monta kertaa vainaja on myös haettu saunasta tai pöydän äärestä.

Hautausala on todennäköisesti yksi konservatiivisimmista ja perinteisimmistä yritysmaailmassa, mutta monikulttuurisuus on tullut osaksi myös hautaustoimistojen arkea.

– Hautajaiset tapahtuvat vainajien ja hänen omaistensa uskonnon mukaisesti, ja heidät haudataan Vuorentaan hautausmaalle omalle alueelleen. Vakaumus ei vaikuta vainajan kohteluun, Prami painottaa.

Vaikka Eino Prami on ollut jo pitkään virallisesti eläkkeellä, hän on edelleen tuttu näky Hämeenlinnan Vanhassa Hautaustoimistossa.

– Hieman työhullu kun olen.

Hautausyritykset pysyvät perinteisesti pitkään samojen sukujen hallussa. Liikkeen yrittäjänä toimiikin nykyään Eino Pramin poika Jari Prami. Suvussa on hautausyrittäjä myös kolmannessa polvessa, sillä Eino Pramin lapsenlapsi Sofia Prami pitää hautaustoimistoa Hattulassa.

– Tällainen vanha yrittäjäpappa kokee asian niin, että tämä työ vaatii ihmiseltä tavattoman paljon. On varmasti helpompiakin tapoja ansaita leipänsä. HÄSA