fbpx
Kanta-Häme

Heinisuo on hämäläisten Lappi

Siinä se vain tuijottaa. Suurine hörökorvineen ja kosteine silmineen valkohäntäkauriin vasa on kuin suoraan satukirjan sivulta.

Vasa seistä toljottaa hämmentyneenä hyvän tovin rauhansa rikkoneita ja katoaa sitten niskojaan nakellen sileärunkoisten puiden sekaan.

Iso osa eteläsuomalaisista suoalueista on tuhottu ojittamalla. Hämeenlinnan Rengossa sijaitseva Heinisuo on valtakunnallisestikin merkittävä, luonnontilainen suo- ja metsäalue, joka tarjoaa kauriiden ja hirvien lisäksi elintilaa esimerkiksi liito-oravan, helmipöllön ja korpihohtosammalen kaltaisille harvinaisille lajeille.

Opasteet vai oma vaisto?

Kolmen kilometrin mittainen pitkospuureitti Heinisuolle valmistui viime syksynä. Suvipielisen toimintakeskuksen pienen parkkipaikan nurkalta lähtee polku, joka lupaa viedä patikoitsijan pitkospuiden luo.

Luonnonmukaisuus on Ilvesreitillä haluttu säilyttää viimeiseen saakka. Polku on paikoin niin kapea, että sille hädin tuskin mahtuvat molemmat jalkaterät vierekkäin.

Usko omaan suuntavaistoon horjuu, eivätkä nimettömät viitat ja sinne tänne mielivaltaisesti polveileva polku ainakaan rohkaise epävarmaa suunnistajaa.

Metsässä ja luonnon helmassa on helppo taantua niihin hetkiin, jolloin lahonnut puu sai lapsuuden leikeissä toimittaa lihan virkaa. Luonnosta saa kuulemma enemmän irti juuri lapsekkaalla innolla ja kokemuksella.

Ihmissilmä alkaa etsiä tuttuja muotoja sielläkin, missä niitä ei oikeasti ole. Äkkiä mahdollisuuksia on kaikkialla: suosta nouseva kepinpätkä on ilmiselvä varis, kaarnassa olevat reiät näyttävät aurinkolaseilta tai kiikarin etsimiltä.

Suo, rauha ja koppakuoriainen

Sileärunkoiset männyt muodostavat yhdessä kupolikaton, jonka alla kaikki Kanta-Hämeen hyttyset tuntuvat viihtyvän.

Äkkiä sakea metsä päättyy, ja puut lakoavat taivaan tieltä. Edessä leviää Heinisuo, joka on kuin valtava, vaaleanvihreäksi liukuvärjätty peitto.

Värikäs ja utuinen suomaisema on hämäläisissä pusikoissa samoiluun tottuneelle astetta eksoottisempi kokemus. Tuntureiden puutteesta huolimatta täällä on helppo virittäytyä pohjoisen luonnon tunnelmiin.

Ukkosen uhka, hyttyset tai jokin muu ovat saaneet aikaan sen, että pitkospuita pitkin saa kävellä täysin omassa rauhassa. Vastaan marssii vain muurahaisia sekä yksinäinen koppakuoriainen.

Heinisuon kulta-aika taitaa koittaa vasta syksyllä, jolloin bonsai-puita muistuttavat juolukan varret kypsyttävät vetiset marjansa ja mustikat ja vielä punaiset hillanraakileet ovat kypsyneet.

Pitkospuut päättyvät jäkälää kasvavaan kallioon, joka nousee jyrkästi kohti taivaita. Harmaan kallion ja vihreän suon raja on selkeä kuin kynällä piirretty.

Tästä alkaa hirvien Heinisuo.

Menot