Kanta-Häme

Heitä maailma kuuntelee talousasioissa

Talouskeskustelu mediassa taas on täynnä populismia ja oppositiohenkeä. Jotkut talouden supertähdet vaikuttavat politiikkaan. Vakavasti otettavat tutkijatkin ovat kunnostautuneet julkisina keskustelijoina, vastaväittäjinä ja visionäärisinä aktivisteina. Keitä nyt pitäisi kuunnella? 

”Loistava”, sanoo aktivistien talousguru ja kapitalisminkaatajana esiintyvä kanadalainen Naomi Klein ranskalaisen Thomas Pikettyn englanniksi käännetystä esseekokoelmasta Chronicles on the Troubled Times (Viking 2015). 

Takakannessa taloustieteen Nobelin voittanut Paul Krugman kehuu Pikettyn edellistä teosta, maailmanmenestykseksi noussutta kirjaa Capital in the 21st Century: ”Mestarillinen diagnoosi.” 

Pikettyn pääteosta myytiin keskellä talouslamaa kaksi miljoonaa kappaletta.

Kirjoittaja ei ole vain arvostettu Pariisissa toimiva taloustieteilijä, joka on nähnyt kapitalismin paluun yli sadan vuoden takaiseen eriarvoisuuden aikaan. Hän on myös supertähti, tavallisten ihmisten lukema, kuin tilauksesta akatemiasta populaariin tietoisuuteen laskeutunut oppinut, joka sanoo mitä ahdistuneet haluavat kuulla: kapitalismi on rikki.

Hätäisimmät näkevät ranskalaisessa aktivistin, kapitalismin tuhoajan. Mutta ei Pikettyn päämääränä ole kapitalismin tuhoaminen vaan sen parantaminen. 

Hänen mielestään Euroopan keskuspankki teki oikein, kun se pelasti pankit. Se ei vain hoitanut sen jälkeen tehtäviään, ja syntyi eurooppalainen velkakriisi. Kun Yhdysvalloissa, Britanniassa ja

Japanissa velkaannuttiin reippaasti, keskuspankit lainasivat valtiolle rahaa matalalla korolla, mutta näin ei tehty euroalueella. 

Piketty ehdottaa eurooppalaisille valtioille velkojen yhdistämistä. Se edellyttää voimakasta liittovaltiota ja poliittista legitimiteettiä. Hänen ratkaisunsa on Euroopan Yhdysvallat. Muuten saattaa olla edessä euron ja euroalueen kuolema. 

Thomas Piketty on juuri se maltillinen vasemmistolainen, jota melkein kaikkien on helppo siteerata.  

Toinen suosittu ja paljon luettu talousvaikuttaja on eri maata. Kreikan entinen valtiovarainministeri Janis Varoufakis, vasemmistolaisen Syriza-puoleen ja koko lamaantuneen Kreikan rokkitähti, on ollut EU:lle ja etenkin Saksalle punainen vaate. Hänestä on tullut elvytyksen puolesta puhuvan aktivistisen liikkeen keulahahmo, joka vuonna 2015 syytti Kreikan velkojia terrorismista. 

Ateenan yliopiston taloustieteen professori on vieraileva professori myös Teksasin yliopistossa ja Tukholman yliopistossa sekä kunniaprofessori Torinon yliopistossa. Hän on toiminut myös videopeliyhtiö Valven konsulttina virtuaalitalouden asioissa. Sehän sopii taloustieteilijälle, jonka erikoisalaa on peliteoria. 

Helmikuussa Varoufakis oli perustamassa eurooppalaista kansaliikettä nimeltä DiEM25, jonka tavoitteena on Euroopan unionin demokratisoiminen vuoteen 2025 mennessä. Anarkistitkin ovat kuulemma tervetulleita mukaan. 

Kiistellyn taloustieteilijän kirjasta Maailmantalouden Minotauros (Vastapaino 2014/2016) on Suomessa otettu jo toinen painos. Teoksen mukaan Yhdysvallat on globaalin talouden Minotauros-hirviö, joka on 1970-luvulta lähtien imuroinut maailmanmarkkinoilta ylimääräiset pääomat. Kun pankkikriisi haavoitti sitä, koko maailma koki sokin.

Euroopan ongelma taas on se, että siltä puuttuu mekanismi kysynnän kasvattamiseksi. Varoufakisia pidetään briljanttina mutta historiaa ymmärtämättömänä tiedemiehenä ja poliitikkona, jolla on visionäärisiä ajatuksia ja ärsyttävä esitystapa.

Varoufakisin tapaan keynesiläisiä lääkkeitä tarjoaa amerikkalainen James K. Galbraith, joka on ahkera kolumnisti maailman lehdissä. Hän neuvoo myös Eurooppaa pois markkinauskovaisuuden suunnalta. 

Samoin ajattelee Nobelin voittanut amerikkalainen Joseph Stiglitz, joka kävi Suomessakin varoittamassa hallituksen kuri- ja leikkauspolitiikasta. Oikea vastaus olisi elvyttäminen. Muuten kysyntä loppuu ja leikkausten jälkeen talous sukeltaa vielä syvemmälle. ”Mieti kasvua, älä valtion velkaa”, kuului viesti Suomen pääministerille Juha Sipilälle syyskuussa. 

Stiglitz on toiminut huippuyliopistoissa Columbiasta Stanfordiin ja Oxfordista Princetoniin, ja niiden lisäksi Maailmanpankissa. Hänen ansioluettelonsa on yli 70 liuskaa pitkä. Hän on toiminut presidentti Bill Clintonin talouspoliittisena neuvonantajana. Hän on siis täydellinen älyllinen ase Suomen oppositiolle. 

Princetonin yliopiston kansantaloustieteen ja kansainvälisten suhteiden emeritusprofessori ja nobelisti Paul Krugman tunnetaan Suomessakin hyvin siksi, että hän on muutamia kertoja ojentanut 
New York Timesin kolumneissaan Suomea säästö- ja budjettikurilinjasta. Myös Krugman on keynesiläinen elvytyksen asianajaja. Vaikka Krugman on amerikkalaisittain vasemmistolainen eli demokraatti, hän on kritisoinut myös Obaman hallitusta riittämättömästä elvytyspolitiikasta. 

Krugmaniin on viittailtu Suomessakin ahkerasti. Vuonna 1996 Harvard Business Review’ssa julkaistussa artikkelissa A Country is Not a Company

Krugman kertoo juurta jaksain, miksi valtiota ei voi johtaa kuten yritystä. Valtiontalous on suljettu järjestelmä, jonka päätarkoitus on tuottaa kansalaisille tietyt rakenteet ja palvelut. Yritystalous on avoin, ja sen tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa. Krugmania on lainattu etenkin Sipilän johtamistavan kritiikeissä. 

Euroopassa yksi tärkeimmistä talousoppineista on EU:n neuvonantajana vuodesta 2000 toiminut Jeremy Rifkin, joka ollut Euroopan komission kolmen viimeisen presidentin eli Romano Prodin, Jose-Manuel Barroson ja Jean-Claude Junckerin sekä myös Angela Merkelin ja useiden muiden kansallisvaltioiden johtajien neuvonantaja. Kiinaakin Rifkin neuvoo aina kun ehtii.

Teknologia, energia, kauppa ja ympäristöasiat ovat Rifkinin erikoisaloja. 

Entä sitten Suomessa? Meiltä puuttuvat varsinaiset talouden supertähdet. Inhokkeja sen sijaan riittää. Björn Wahlroos on paitsi taitava pankkimies myös yhteiskuntaoppinut ja julkinen keskustelija, josta kirjoittavat kirjoja lähinnä hänen vastustajansa. Hänen mukaansa meillä ei enää ole varaa menestysaikoina rakennettuun järjestelmään. 

Samaa mieltä on kokoomuksen demareista loikannut uusklassisen taloustieteen kannattaja Juhana Vartiainen, joka vaihtoi tutkijan viileät analyysit teräviin sarkasmeihin eduskunnassa. 

Muuten Suomessa on kuunneltu menestyneitä johtajia, Jorma Ollilasta alkaen. Nyt varmasti käydään pelifirmojen kuten Rovion ja Supercellin toimistoilla kysymässä: onko tietoa?

Tyypillistä suomalaiselle keskustelulle on opposition summerimainen ääni. Toimittajat mediassa ymmärtävät paljon paremmin valtalinjaa vastustavia, kuten toimittaja ja kansanedustaja 
Timo Harakkaa, filosofi Panu Raatikaista ja jälkikeynesiläisiä tutkijoita Jussi Ahokasta ja Lauri Holappaa, kuin ministereitä. Nordean ekonomistista  Aki Kangasharjusta nyt puhumattakaan. 

Lue lisää: Yannis Varoufakis: Maailmantalouden Minotauros. Vastapaino. Pokkaripainos 2016. Thomas Piketty: Chronicles on Our Troubled Times. Viking 2016. Risto Heiskala & Akseli Virtanen: Talous ja yhteiskuntateoria II. Modernin maailman talous ja kritiikki. Gaudeamus 2016.

Päivän lehti

1.6.2020