Kanta-Häme

Helga-neiti näyttäytyy vain harkiten

Trasvestiitittien yhdistys, Dream Wear Club ry, on järjestänyt vuosittaiset tapaamisensa perinteisesti Hauholla, Wuolteen kartanossa. Näin tapahtuu myös viikonloppuna, kun yhdistys juhlistaa 20-vuotista taivaltaan. Mukana juhlissa on myös Helga, yksi yhdistyksen perustajajäsenistä.

Seksuaalista ja sukupuolista tasavertaisuutta edistävä Dream Wear Club ry perustettiin 20 vuotta sitten jakamaan tietoa ja tarjoamaan vertaistukea transvestiiteille. Yksi yhdistyksen perustajajäsenistä on 60-vuotias ja tyttönimeä Helga käyttävä herrasmies. Helga vastaa mielellään toimittajan kysymyksiin, mutta ei halua tulla julkisuuteen omalla nimellään.

Minkä verran yhdistyksessä on nykyään väkeä?
– Aktiivisia jäseniä on oikeastaan koko toiminnan ajan ollut kerrallaan satakunta. Vuosien aikana ihmiset ovat tulleet ja menneet. Monet ovat aktiivisia muutaman vuoden. He häviävät, kun tuntevat saaneensa tarpeeksi tukea ja tietoa.

Mihin tukea kaivataan?
– Itsensä hyväksymiseen. Moni miettii, mitä ympäristö ajattelee. Joistain voi olla paheksuttavaa, jos ihminen haluaa ilmentää itseään hieman eri tavalla. En tiedä itsekään, mikä siinä on se perimmäinen juttu, että miehet haluavat tuoda naisellisuuttaan esille.

Miten itse määrittelisit transvestiitin?
– Hyvänen aika, sitä on 20 vuotta pohdittu, eikä siihen ole yksiselitteistä vastausta. Ehkä se on henkilö, joka haluaa ilmentää itsessään jotain laajempaa ulkoista käsitystä tai toisen sukupuolen kotkotuksia. Nettisivuillamme (http://www.dreamwearclub.net/) taitaa olla hienompia määritelmiä, sieltä voi myös vilkaista. Ilmiö on niin moninainen, että sitä on vaikea kahdessa lauseessa selittää.

Millaista on elää transvestiittina Suomessa vuonna 2016?
– Ei se ole yhtään tavallista kummempaa. Suuri osa elää piilossa niin, ettei kukaan tiedä asiasta. Itse en mainosta asiaa. En kulje päivittäin mekko päällä, vaan pukeudun pikemminkin erikoistilaisuuksissa – vähän samoin kuin naiset pukeutuvat juhliin. Omalla kohdallani kyse on pitkälti siitä, että välillä on hauska pukeutua eri tavalla ja johonkin muuhun kuin housuihin. Nykyisin pukeudun enää harvemmin naiseksi.

Kuinka pitkään naiseksi muuntumisessa menee aikaa ja mitä kaikkea laittautumiseen kuuluu?
– Muuntautumiseen menee tunti, pari. Sehän on sama juttu kuin naisille, kyllähän naisetkin pukeutuvat naisiksi: meikataan, laitetaan hiukset ja puetaan juhlavaatteet. Miehen täytyy tietysti hieman muotoja korostaa. Korsetilla saa vyötärön ja silikonilla tissiä. Itselläni on oikeastaan kuin naismallin vartalo: hoikka, eikä muotoja ole. Rajan ylittäminen on tässä varmasti osa juttua: pystyn laittautumaan hyvin paljon naisen näköiseksi.

Mikä naisena olemissa on haastavinta?
– Liikehdintä, ruumiilliset erot tulevat liikkuessa helposti esiin. Myös puheääni paljastaa. Itse en ole koskaan edes yrittänyt olla nainen, vaan olen mies, joka näyttää naiselta. En halua hämätä ihmisiä, vaan pikemminkin hauskuus tulee siitä, kun huomataan, että naiselta näyttävä onkin mies. Suomessa transvestiitit eivät juurikaan halua erottautua kadulla, vaan he pukeutuvat ehkä tavallisen naisen arkilookiin.

Mikä on parasta mieheksi tai naiseksi pukeutumisessa?
– Nykyäänhän suuri osa naisista pukeutuu kuin miehet. Miesten pukeutumisessa parasta on varmasti helppous ja käytännöllisyys. Harmillista sen sijaan on se, ettei vaihtelua esimerkiksi juhlapukeutumiseen juuri ole. Aina sama saakelin musta puku, vain kravatin väri vaihtuu. Naisten pukeutumisessa viehättää laaja skaala: juhlissa voi käyttää pitkiä juhlamekkoja.

Millaista tyyliä itse suosit naiseksi pukeutuessasi?
– 1950-luvun tyyliä leveähelmaisine mekkoineen tai kapeahelmaisia pukuja. Mieluummin olen hepsankeikka kuin harmaavarpunen. HÄSA