Kanta-Häme

Hellan ja Sipilän hallituksen välissä

 
Töitä hakevan Tiina Isotaluksen perheessä totutellaan päivähoitoon ensin puolipäiväisesti. Perhe kummeksuu päivähoito-oikeuden rajoittamista, etenkin kun entistä useampi äiti on pätkätöissä.
 
Nykyhallituksen päätökset eivät kannusta isiä jäämään kotiin. Varhaiskasvatuslain uudistuspäätös perustuu kymmenen vuoden takaisiin tilastoihin, jolloin sekä työmarkkinat että taloustilanne olivat toisenlaiset kuin nyt.
 
Asiantuntijat kummeksuvat nykyhallituksen perhepolitiikkaa, jonka tarkoituksena tuntuu olevan perheiden valinnanvapauden rajoittaminen.
 
– 2000-luvulla yleisesti on ollut tavoitteena isien saaminen hoitamaan pikkulapsia tasavertaisina äitien kanssa. Jokainen hallitus on myös tehnyt jotain tämän hyväksi. Siksi tuntuu oudolta, että nyt meillä on ensimmäinen hallitusohjelma kymmeneen vuoteen, jossa ei ole mitään perhevapaiden jakamiseen liittyviä toimia, ihmettelee Kelan johtava tutkija Anita Haataja.
 
Haataja on tutkinut laajalti poliittisten päätösten vaikutuksia perhevapaiden pitämiseen sekä Suomessa että muissa Pohjoismaissa. 
 
Hän on myös tehnyt meta-analyysia siitä, miten päätökset ovat vaikuttaneet muun muassa taloudelliseen tilanteeseen. 
 
Tulokset ovat kahtalaiset. Toisaalta on selvästi nähtävissä, että poliittisilla toimilla pystytään vaikuttamaan perheiden valintoihin. 
 
Toisaalta yksittäisten poliittisten toimien vaikutusta on vaikea erottaa muista tekijöistä.
 
– Talouden vaihtelut vaikuttavat paljon. 2000-luvun alussa olisi ollut hyvä aika tehdä uudistuksia perhepolitiikkaan. Vuoden 2008 jälkeen syntyvyys on laskenut, lasten toivottu lukumäärä on pienentynyt ja ensimmäisten lasten osuus syntyvistä on sekin pienentynyt.
 
Elämme aikaa, joka ei varsinaisesti suosi lasten tekemistä. Samaan aikaan äitien asema työmarkkinoilla on heikentynyt. Ennen vuotta 2008 nykyistä suuremmalla osalla ensisynnyttäjistä oli työpaikka, johon palata vanhempainvapaalta. 
 
Nykyistä useammalla oli myös palkallisia vapaita, jotka nekin kertovat työsuhteen jatkuvuudesta.
 
– Yksi ongelma on, että kotihoidon ja päivähoidon yhdistäminen on meillä vaikeampaa kuin useimmissa muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa järjestelmä on joustavampi.
 
Joustavuuden ansiosta perheet voivat jakaa vanhempainvapaita luontevammin keskenään tilanteen mukaan ja käyttää myös päivähoitopalveluita osittain.
 
– Meillä on käytössä on/off-malli. Se tukee syyllistävää keskustelua ja kahtiajakoa kotihoidon ja päivähoidon välillä, Haataja väittää.
 
Mitä Sipilän hallitus sitten on tehnyt tukeakseen vallitsevaa asetelmaa, jossa äidit ovat edelleen ylivoimaisesti useimmin pienten lasten kanssa kotona?
 
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on suurempi askel kuin ensi katsomalta näyttäisi. 
 
Puhe subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona, alkoi jo 1970-luvulla. 
 
Vuonna 1985 laki tuli voimaan ensin alle 3-vuotiaille ja laajeni vuonna 1996 koskemaan alle kouluikäisiä lapsia.
 
Tänä syksynä opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) kertoi tiedotustilaisuudessa, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisella saavutetaan 60 miljoonan euron säästöt. Samalla päivähoitoa uudistetaan, mikä kasvattaa ryhmäkokoja ja heikentää alan työllisyyttä.
 
– Tämä on iso periaatteellinen muutos. Kokopäivähoidon muuttuminen osapäiväiseksi koskee 11 000:ta lasta, mutta se vaikuttaa perheiden valinnanvapauteen, jota tähän saakka on pidetty hyvin tärkeänä, jatkaa Kelan Anita Haataja.
 
Erityisen huonona Haataja pitää sitä, että lain valmistelussa on käytetty vanhoja tilastoja.
 
– Päätös perustuu vuonna 2004 tehtyyn kyselyyn. Kuten jo todettiin, tilanne oli silloin aivan toinen kuin nyt. Lisäksi keskustelusta tuntuu kokonaan unohtuneen lapsen oikeus varhaiskasvatukseen.
 
Tulee mieleen kansliapäällikkö Raimo Sailaksen taannoiset lausumat laiskoista äideistä.
 
Vaikka varhaiskasvatuksesta haetaan säästöjä, kotihoidontukea ei leikata. Sosiologian professori Juho Saaren mukaan tässä ei ole mitään yllättävää.
 
– Yleisesti se on mennyt niin, että demarit kannustavat naisia töihin, kun taas keskustalaiset haluavat mieluummin säilyttää kotihoidontuen, koska sitä saa myös maataloudessa toimiva perhe.
 
Pelkästään tukimuotoja suosimalla olisi Saaren mukaan epätodennäköistä saada aikaan kovin nopeita tai merkittäviä muutoksia perheen valintoihin. Taustalla on myös muita syitä.
 
– Naisten asema työmarkkinoilla on määräävä tekijä. Nyt etenkin niillä aloilla, joilla on paljon nuoria naisia, on hyvin paljon epäsäännöllisyyttä. Sellaisessa elämäntilanteessa tämä on kielteinen kannustin, Juho Saari sanooo.
 
Myös tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen kiinnittäisi päätöksenteossa huomiota naisvaltaisten alojen epäsäännöllisyyteen. Hänen mukaansa varhaiskasvatuslaki on ristiriidassa tasa-arvolain tarkoituksen kanssa.
 
Mäkinen oli marraskuussa sivistysvaliokunnan kuultavana varhaiskasvatuslain sekä lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta. 
 
Kuulemisen jälkeen hän antoi julkilausuman, jossa huomautti, että esityksellä on heikentävä vaikutus erityisesti naisten asemaan työelämässä.
 
– Naiset käyttävät perhevapaita miehiä enemmän. Siksi mahdolliset kielteiset vaikutukset koskevat enemmän naisia kuin miehiä. Hallituksen esitys saattaa erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa olevat ja esimerkiksi yksinhuoltajat erityisen haavoittuvaan asemaan.
 
Mäkinen tarkoittaa epätyypillisillä työsuhteilla määräaikaisia työsopimuksia, nollasopimuksia sekä vuokra- ja keikkatyötä. 
 
Tasa-arvovaltuutetun näkökulmasta lakimuutos lisää sukupuolten välistä eriarvoisuutta.
 
– Voimassa oleva järjestelmä, jossa lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen riippumatta siitä, mitä lapsen vanhemmat tekevät, mahdollistaa joustavan paluun työelämään perhevapaiden jälkeen.
 
Esitetty rajattu oikeus varhaiskasvatukseen on työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen kannalta ongelmallinen.
 
Yhtenä palana perhepelissä ovat suomalaiset kunnat. Koska kunnilla on päivähoidon järjestämisvastuu, ne käyttävät sitä kautta myös valtaa.
 
– Kunta saa itse päättää, maksaako kotihoidontuen perusosan lisäksi kunnallista tukea. Silloin kun päivähoitopaikkoja on niukasti, on edullista maksaa tukea ja pitää äidit kotona, sosiologian professori Juho Saari kuvailee.