Helluntaiheilan etsinnällä jo kiire – Koronakevät vaikeuttanut pariutumista, kertoo Sinkut Kanta-Häme -ryhmän ylläpitäjä
”Jos ei etäheilaa koronakevään helluntaina, ei koko kesänä.”
Siinä hieman ajankuvaan muutettuna vanhan kansan sanonta, jossa on kuitenkin vinha perä, koska koronapandemia on tältä keväältä torpannut pitkälti tavanomaiset treffailumahdollisuudet ja fyysisen kanssakäymisen seuraa etsiviltä.
Yksi Sinkut Kanta-Häme -Facebook-ryhmän ylläpitäjistä, hämeenlinnalainen Johanna Pajunen, 31, kertoo joutuneensa miettimään koronaa kumppania etsiessään.
– On sitä joutunut pohtimaan ennen kuin on lähtenyt tapaamaan ketään. Olen varmistellut, että toinen olisi terve. En myöskään ole mennyt kenenkään luo, vaan olemme nähneet ulkosalla.
– Tuskaahan tämä korona-aika saattaa joillekin sinkuille olla, koska tämä on niin arjesta poikkeava tilanne, mutta eiköhän tämä tästä parane, Pajunen näkee.
Heila mieluummin lähempää kuin kauempaa
Koska Pajunen ei käy baareissa eikä juo alkoholia, hän kertoo käyttävänsä kumppanin löytämisssä avukseen sosiaalista mediaa.
– Kävin Tinderissäkin pyörähtämässä, mutta se ei ole mun juttu. Aluksi liityin valtakunnalliseen sinkut-ryhmään, jota kaveri suositteli, koska oli löytänyt oman kumppaninsa sen kautta.
– Tapailin yhtä miestä, mutta palat eivät loksahtaneet kohdalle, ja välimatkakin oli liian suuri. Se kaatui siihen.
Johanna Pajunen halusikin löytää seuraa lähempää ja liittyi Sinkut Kanta-Häme -ryhmään heti, kun se tammikuussa perustettiin.
– Sitä kautta olen jutellut kahden ihmisen kanssa, mutta ei siitä sen syvempää juttua ole tullut. Väkipakolla en ketään hae. Jos vastaan tulee mielenkiintoinen tyyppi, voin tehdä aloitteen ja alkaa jutella.
Kolmen lapsen yksinhuoltajana
Johanna Pajunen uskoo, että ”elämän mies” voi tulla vastaan vaikka leikkipuistossa.
Hänellä on kolme alle kouluikäistä lasta kymmenvuotisesta suhteestaan ja avioliitostaan ex-miehensä kanssa.
He erosivat noin vuosi sitten, mikä oli Pajusen mukaan molemmille osapuolille paras ratkaisu.
– Olen yksinhuoltaja ja teen kolmivuorotyötä lähihoitajana. Arki pyörii aika hyvin töiden ja likkojen kanssa. Onneksi on saanut paljon apua ja henkistä tukea muun muassa äidiltäni, ettei ole tarvinnut jäädä yksin pyörittelemään peukaloitani. Kaikki on ollut balanssissa jo pidemmän aikaa.
Vapauskin on ihanaa
Avioeron jälkeen Pajunen kertoo nauttineensa sinkkuudesta.
– Aika vapauttavalta on tuntunut ajoittain. Elämä ennen eroa oli sellaista varpailla oloa pari viimeistä vuotta. Nyt on vapaus päättää, mitä teen. Esimerkiksi sisustin koko kodin uusiksi eron jälkeen, kun sain päätäntävallan, miltä minun ja lasteni koti näyttää.
Hän teki selväksi läheisilleen, että ei heti eron jälkeen halua lähteä baanalle miesjahtiin, vaan katsoo rauhassa, mitä elämä tuo eteen.
– Sinkkuna en kuitenkaan haluaisi olla. Olen aina ollut parisuhdeihminen. Kaipaan läheisyyttä, ja olisi kiva köytää kumppani, joka jaksaa meikäläistä ja näitä kolmea pientä lasta. Ja kaupan päälle tulee vielä kaksi kissaakin, Johanna Pajunen nauraa.
”Pientä sutinaa”
Häntä naurattaa myös alkuperäinen sanonta: ”Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä”.
– Hauska vanhan kansan sanonta! Sanotaanko näin, että pientä sutinaa on parhaillaan, mutta odotukset eivät ole vielä kovin korkealla. En usko, että puhun mistään rakastumisesta vielä pitkään aikaan, mutta ihastuksellakin mennään jo pitkälle. Riittää, että toisesta tulee minulle hyvä olo ja päinvastoin.
– Niin että virallista heilaa ei minulla tule olemaan helluntaina, eli sinkkukesä on tiedossa. HÄSA
