Parveke jäi pieneksi, kun harrastus lähti Irja Appelrothilta lapasesta – Helteet houkuttavat nyt multasormet piiloistaan

Siniset krookukset ja lumikellot nostavat jo kainosti päätään kohti aurinkoa Kantolanniemen siirtolapuutarhassa. Jos oikein tarkasti katsoo, tapaa silmä myös terhakkaat raparperin alut, jotka antavat lupauksen kesästä.

Siirtolapuutarhayhdistyksen tarmokas puheenjohtaja Irja Appelroth työntää keltaiset kottikärrynsä aivan hyötypuutarhan kainaloon ja alkaa katkoa talventörröttäjiä.

Melkein 20 asteen lämpötila antaa aavistuksen kesästä Suomen vanhimpiin kuuluvan siirtolapuutarhan 77 soman pikkumökin 300 neliön pihassa.

– Perinteisesti siirtolapuutarhan kesä alkaa vappuna, kun ensimmäiset ihmiset muuttavat tänne kesäksi. Minäkin olen asunut yleensä koko kesän, mutta tänä vuonna muuttoa täytyy lykätä muiden kiireiden takia, Appelroth tokaisee samalla, kun saa nykäistyä sitkeän juurakon mullasta.

 

Kun siirtolapuutarha aivan 30-luvun alussa perustettiin, oli sen tarkoitus tarjota vaihtelua köyhien kaupunkilaisten ruokapöytiin. Sotien aikana ja heti niiden jälkeen kaikesta oli pula ja pikkupalstan antimille oli käyttöä.

Välillä siirtolapuutarhassakin hurahdettiin sivuraiteille, kun kauneus ajoi käytännöllisyyden ohi. Nyt on palattu ruotuun: perunoiden, herukoiden, vadelmien, yrttien ja hedelmäpuiden kasvattaminen on suosittua.

Puutarhatutkimuksen mukaan Irja Appelroth edustaa innokkaiden puutarhaharrastajien suurta joukkoa. Valtaosa harrastajista on nimittäin 50-64-vuotiaita naisia, jotka asuvat kaupungissa.

– Innostuin puutarhanhoidosta niin, ettei parveke tahtonut enää millään riittää. Vuonna 1996 tämä mökki tuli myyntiin ja sain ostettua sen. Sen jälkeen olen viettänyt täällä kaikki kesäni, Irja Appelroth sanoo.

Kantolanniemen puutarhaväestä valtaosa on yli 50-vuotiaita. Palsta-, yhteisö- ja kaupunkiviljely kiinnostaa joka neljättä kaupunkilaista, etenkin nuoria ja kerrostaloissa asuvia.

– Siirtolapuutarhoissa eivät nuoret vielä näy ja se on luonnollistakin, sillä esimerkiksi Kantolanniemessä yksi mökki maksaa hyvinkin 50 000 euroa. Harvalla nuorella on sellaisia rahoja, Appelroth miettii.

 

Jos haluaa olla oikein trendikäs puutarhaihminen, kasvattaa nyt erilaisia hyötykasveja. Irja Appelrothin 300 neliön puutarhan kaksi omenapuuta ovat ajalta, kun puutarhaa 40-luvulla rakennettiin.

– Sen jälkeen, kun ostin siirtolapuutarhamökkini, olen käytännössä elänyt puutarhassa. Täällä ollaan mahdollisimman vähän sisällä, sillä eihän tilaakaan ole kuin 25 neliötä, Appelroth sanoo.

Suomen ainoana siirtolapuutarhana Kantolanniemen mökkiläisillä on jokaisella oma rantasaunansa, jossa on tilaa 15 neliötä.

– On aivan mahtavaa mennä pimeällä uimaan Vanajaveteen, kun Hämeenlinnan valot heijastuvat pintaan. Se on onnea, Appelroth kehaisee.

 

Simo Leimunen ja puutarhan isäntä Raimo Lumia ovat tehneet jo kuukauden vessaremonttia Kantolanniemeen. Mökeissä on kyllä sähköt, mutta juokseva vesi haetaan yhteisestä kaivosta.

Siirtolapuutarhassa eletään sääntöjen mukaan, mutta ei niin tiukkojen kuin ulkopuolinen saattaisi uumoilla.

– Mökkiä ei saa muuttaa, mutta sen voi maalata minkä väriseksi haluaa. Pihalla pitää olla hyötyviljelyä ja pala nurmikkoa, jossa kävellä. Pieni kasvihuonekin on sallittua, Appelroth kertoo.

Kaikki ihmiset eivät ole yhtä sosiaalisia. Talkoolaiset tietävät, että Kantolanniemessä kaikilla on oikeus olla oma itsensä.

– Kirjoittamattoman säännön mukaan mökkiin voi mennä kylään, kun portti on auki. Jos portti on kiinni, saa asukas olla rauhassa. _HäSa