Kanta-Häme

Henkilökohtainen avustaja tekee myös roudarin työt

Sari Lehikoinen ajaa autollaan Hämeenlinnan Seudun Invalidien kesäkoti Niemelään Renkoon hallituksen ensimmäiseen syyskokoukseen. Hän menee paikalle jo etukäteen, sillä hän on yhdistyksen puheenjohtaja.

Apukuskin paikalla istuu Lehikoisen henkilökohtainen avustaja lähihoitaja Mona Tyrylä.

Sähköpyörätuolilla liikkuva Lehikoinen työskentelee osa-aikaisena toimittajana ja graafisena suunnittelijana. Sen lisäksi hän on harrastaa uintia ja on mukana monessa luottamustehtävässä.

Aktiivinen elämä on mahdollista, sillä hänellä on henkilökohtainen avustaja.

Kaikilla oikeus apuun

Vuoden 2009 jälkeen vaikeasti vammaisilla on ollut oikeus henkilökohtaiseen avustajaan.

Kaupungin vammaispalvelujen tilaajapäällikkö Tuulikki Forssénin mukaan Hämeenlinnassa kaikki lain mukaan oikeutetut saavat henkilökohtaisen avustajan, jos sitä tarvitsevat.

– Vaikeasti vammaisille ei ole virallista määritelmää, joten katsomme avun tarpeen aina tilannekohtaisesti. Vaikeavammaisuus katsotaan aina suhteessa olevaan palveluun. Voi olla esimerkiksi vaikeasti vammainen suhteessa kuljetuspalveluun, mutta ei välttämättä mihinkään muuhun palveluun, Forssén sanoo.

Tunnit menevät arkisiin askareisiin

Kaupunki myöntää avustajatunteja henkilön tarvitseman avun mukaan. Tuntien sisältöä ei määritellä, mutta useimmat käyttävät tunnit arkiaskareisiin.

Aktiivista elämää viettävä Lehikoinen sanoo, että ilman avustajaa hän olisi pian ”laitoskamaa”, sillä avustajan ansiosta hän pääsee esimerkiksi muutaman kerran viikossa allasjumppaan.

– Teen osittain töitä ja minulla on paljon luottamustoimia, joita en voisi hoitaa, jos minulla ei olisi avustajaa. Hän auttaa minua myös ihan tavallisissa arkiaskareissa kuten peseytymisessä ja ruoanlaitossa.

Vähille tunneille hankala saada avustaja

Lehikoisella ei ole ollut ongelmia hankkia henkilökohtaista avustajaa, sillä hänellä on avustajatunteja runsaasti käytössään.

– Olen kuullut, että niillä, joilla on kunnan myöntämiä tunteja vain vähän, heidän on ollut vaikea löytää henkilökohtaista avustajaa. Harva haluaa työpaikan, jossa kuukaudessa tehdään vain 20 tuntia töitä.

Hän on löytänyt avustajansa mol.fi-sivun kautta. Hän on valinnut avustajan itse, ja toimii tämän työnantajana. Lehikoinen on työskennellyt palkanlaskijana, ja pystyy sen ansiosta hoitamaan myös paperien pyörittelyn..

– Monet vammaiset eivät pysty itse hoitamaan palkanlaskua. Silloin palkanlaskennan voi hoitaa tilitoimiston kautta, ja laskun maksaa kunta, Lehikoinen kertoo.

Lehikoisella on ollut henkilökohtainen avustaja vuodesta 1989 lähtien.

Laskutusjärjestely ihmetyttää

Forssén sanoo, että asiakkaat ovat olleet pääasiassa palveluun tyytyväisiä, vaikka jotkut toivoisivat tunteja enemmän.

Pieniä soraääniä on kuulunut kunnan laskutusjärjestelmästä.

– Yleensä vammainen maksaa avustajakulut ensin itse, ja toimittaa kuitit sen jälkeen kunnalle ja kunta maksaa ne sitten jälkikäteen takaisin.

Forssénin mukaan laskutusjärjestelmä on käytössä väärinkäytösten estämiseksi. Hänen mukaansa joskus on tullut eteen tapauksia, joissa kunta on antanut rahaa avustajan hankkimiseen, mutta rahat on käytetty johonkin ihan muuhun.

Jos avun tarvitsija on vähävarainen, kunta voi maksaa avustajakulut myös suoraan. (HäSa)

Päivän lehti

3.6.2020