Kanta-Häme

Herefordeja Hakoisten laitumille

– Tämä Isabella tulee aina seurustelemaan ja kylkeen kiinni kyhnöttämään, isäntä Max Rosenberg, 36, hymyilee Hakoisten kartanon vanhassa navetassa.

Mustavalkoinen Isabella on kartanon viimeisiä lypsykarjahiehoja. Satapäinen lypsykarja lähti kartanolta jo runsas kuukausi sitten.

Hakoisten kartano on muuttamassa tuotantosuuntaansa lypsykarjasta emolehmä- ja pihvikarjatuotantoon. Roduksi on jo valittu hereford.

Rosenberg kertoo, että pohdinta tuotantosuunnan vaihtamisesta alkoi pari vuotta sitten.

– Aloimme tehdä strategialaskelmia ja miettiä eri tuotantosuuntavaihtoehtoja. Silloin emolehmäasia tuli esiin. Luulin aiemmin, että sitä ei saa taloudellisesti kannattavaksi, mutta nyt näyttää siltä, että sillä voi päästä samaan tulokseen kuin maitopuolella.

Rosenberg kertoo, että maidontuotannon epävarmuuksia oli ilmassa jo kaksi vuotta sitten, vaikka Venäjä-pakotteista ei ollutkaan vielä tietoa.

Kartanon historiassa muutos on suuri.

– Kartanollahan on ollut lypsykarjaa aina. Täällä toimi Suomen ensimmäinen meijerikoulu 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Kartano tuotti myös voita, jota vietiin Englantiin.

Rosenberg muistuttaa kuitenkin, että kartano on yritys, ja yrityksen pitää kehittyä.

Tuotantosuuntaa alettiin miettiä siksikin, että kartanolla olisi ollut joka tapauksessa edessä mittavia investointeja. Nykyistä navettaa olisi pitänyt peruskorjata ja laajentaa, vaikka maidontuotantoa olisi jatkettukin.

Hakoisten navetta on maakunnan vanhimpia, sillä se on valmistunut jo vuonna 1861. Vuonna 1987 navetta modernisoitiin pihattonavetaksi, ja lypsyrobotit hankittiin 2000-luvun alussa.

Nyt suurin osa navetasta on tyhjillään. Yhdessä sivussa asustelevat vielä Isabella ja muut jäljellä olevat hiehot. Niillekin etsitään uutta omistajaa.

Vanhaa lypsykarjanavettaa ei aiota kuitenkaan hylätä. Se muutetaan nuoren pihvikarjan navetaksi.

Emolehmiä varten rakennetaan kaksi isoa pihattonavettaa. Lisäksi tehdään sonnipihatto ja katettu lantala.

Lantapuoli uudistuu täysin. Lietekaivo puretaan, ja siirrytään kuivalantaan, jota syntyy, kun märkään lantaan lisätään olkea. Naudat lepäilevät olkipetien päällä.

Investointien kustannuksiksi Rosenberg arvioi noin yhtä miljoonaa euroa.

– Onneksi siihen on odotettavissa investointitukea valtiolta.

Rakentaminen olisi tarkoitus aloittaa kuluvan vuoden aikana, ja se kestää noin puoli vuotta. Aloittaminen riippuu rakennusluvista, investointitukipäätöksestä ja ympäristöluvasta.

Rosenberg myöntää, että hieman oudolta nyt tuntuu, kun lypsykarjaa ei enää ole. Tyhjyydentunnetta ei kuitenkaan ole, koska karjasta luopuminen ei ole lopullista.

Tulevasta isäntä puhuu innostuneena.

– Haluamme panostaa eettiseen tuotantoon, eläinten hyvinvointiin ja ympäristöasioihin.

Tila toimii tulevaisuudessa niin, että emolehmiä olisi kerrallaan enintään 210. Emolehmät synnyttävät yhden vasikan vuodessa. Kaikki vasikat jäävät tilalle.

Osa vasikoista valitaan tuleviksi emolehmiksi ja siitossonneiksi. Muut vasikat kasvatetaan pihvilihaksi. Ne teurastetaan puolentoista vuoden iässä, kun niiden teuraspaino on noussut runsaaseen 300 kiloon.

Rosenberg korostaa, että pihvikarjan elämä on mahdollisimman luonnonmukaista. Vasikat saavat varttua yhdessä emonsa kanssa puolivuotiaaksi saakka.

Kaikki eläimet ovat puolet vuodesta laitumella. Loppuajan ne elelevät pihatoissa, joissa ne syövät tilan omaa heinää ja säilörehua.

Enimmillään eläinten määrä olisi 600. HÄSA

Päivän lehti

7.4.2020