Kanta-Häme

Herniäisissä ommellaan trikoota ja mikrofonikuutioita

Suomalaisesta tekstiiliteollisuudesta on ainakin äkkiseltään sellainen käsitys, ettei sitä enää ole. Hattulassa toimiva Sik-Sak Tupa Oy osoittaa käsityksen vääräksi. Perinteistä suurteollisuutta on jäljellä vähän, mutta pieniä teollisia ompelimoita on edelleen.

– Ja pieniä yrittäjiä tulee lisää, esimerkiksi Hämeenlinnan seudulle on perustettu uusia sisustusompelimoita. Ja onhan esimerkiksi työvaateompelimoita, sanovat Sik-Sak Tuvan yrittäjät, Irmeli ja Aki Mantila.

Heidän mukaansa Hämeenlinnan seudun tilanteeseen vaikuttaa se, että koulutuskeskus Tavastiassa ja Hamkissa on alan koulutusta.

Eri työtä kuin ateljeessa

Sik-Sak Tupa toimii monen yrityksen alihankkijana. Välillä tehdään tuhansien kappaleiden eriä vaikkapa Nansolle, välillä taas pieniä sarjoja messuilla kierteleville vaatesuunnittelijoille.

– Teollisuusompelijan pitää hallita monenlaiset koneet ja täytyy olla nopea. Se on ihan eri työtä kuin ateljeeompelu, Irmeli Mantila sanoo.

Hämeenlinnassa asuvien Mantiloiden yritys syntyi 18 vuotta sitten. Aluksi Irmeli Mantila ompeli yksin, mutta 2000-luvun puolella yritykseen on palkattu kaksi työntekijää, ompelija Sinikka Pekkola ja leikkaaja Mervi Nieminen.

Naisten työnjako pienessä yrityksessä on sujuva, kaikki tekevät lähes kaikkea. Sinikka Pekkola tosin pysyttelee kaukana leikkaamon työvaiheista.

Pekkola kertoo pitävänsä sellaisesta työstä, jossa on monenlaisia työvaiheita. Pelkkä suoran sauman surauttelu käy tylsäksi.

Mervi Nieminen taas tykkää näprätä, ja siksi hänen edessään onkin pino kravatin kappaleita.

Vuosikymmenten kokemus trikoosta

Aki Mantila puolestaan pyörittää Sik Sak Tuvan ompelukonehuoltoa eli kiertää korjaamassa teollisuusompelukoneita ja muitakin ompelimon koneita Helsingin ja Tampereen välillä.

Asiakkaina on muun muassa oppilaitoksia, vankila ja pienyrityksiä. Aluksi hän teki huolto- ja myyntitöitä iltaisin, mutta kuusi vuotta sitten hän jättäytyi päätoimiseksi yrittäjäksi.

Mantilat sekä Pekkola ja Nieminen ovat kaikki aikoinaan olleet töissä Parolassa sijainneella Parneuleella tai sen seuraajilla.

– Parneule oli todella iso alan työllistäjä, sen jäljiltä täällä on paljon alan osaamista. Osa sieltä lähteneistä on vaihtanut alaa kokonaan, mutta osa on jatkanut tekstiiliteollisuuden töissä muualla, Irmeli Mantila tietää.

Mantilat kertovat, että töitä tulee yhä eniten puskaradion avulla, ja verkostoituminen on ensiarvoisen tärkeää. Esimerkiksi oriveteläisen neulosvalmistajan Orneuleen yrittäjät kertovat asiakkailleen Sik-Sak Tuvasta.

– Enitenhän me ompelemme trikoota ja sillä alalla olemme huippuosaajia. Sinikalla on 40 vuoden kokemus trikoon ompelusta, Irmeli Mantila sanoo.

Pieni tarvitsee uusia aluevaltauksia

Hän kertoo, että työt tulevat usein lyhyellä varoitusajalla, ja esimerkiksi syksyt ovat messujen takia kiireistä aikaa.

Mantilat ovatkin yrittäneet tasata työn määrää hankkimalla uusia, eri tyyppisiä asiakkaita. Yksi uusista on turkulainen solmiovalmistaja Matex Oy, jolle Sik-Sak Tupa ompelee kravatteja. Samoin uutta on, että yritys leikkaa kankaita Hämeenlinnan vankilan ompelimolle.

Täysin uutta on yhteistyö neljän Aalto-yliopiston opiskelijan perustaman Catchboxin kanssa. Opiskelijat ovat kehittäneet heiteltävän mikrofoni, joka on tarkoitettu yleisötilaisuuksiin. Mikrofoni kiinnitetään pehmustetun kuution sisään, ja näitä kuutioita on ommeltu Sik-Sak Tuvassa.

– Tässä kehitystyö on kesken. Meillä on tehty nyt viitisenkymmentä kuutiota, joita he vuokraavat erilaisiin tilaisuuksiin. He aikovat markkinoida kuutiota esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Irmeli Mantila kertoo.

Hän kuitenkin huomauttaa, että heidän asiakkaistaan vain harva tähyää ulkomaille. Suurin osa toimii kotimarkkinoilla.

– Meiltä se vaatii juuri sitä, että pitää erikoistua, mutta samaan aikaan täytyy olla monenlaisia asiakkaita, että työtä on tasaisesti. Onneksi meillä on yhä suunnittelijoita, jotka haluavat, että heidän tuotteensa ovat kokonaan kotimaisia eli ne myös leikataan ja ommellaan Suomessa. (HäSa)