Kanta-Häme

Herra Vaali on demokratian vahti

Vaalijohtaja Arto Jääskeläinen on järjestänyt kansanvallan huipentumia 25 vuoden ajan. Hän suhtautuu kriittisesti sähköiseen äänestämiseen, koska ei halua tinkiä turvallisuudesta.

Kun Suomessa pidetään vaalit, liikkeelle lähtee iso organisaatio: oikeusministeriö, 13 vaalipiirilautakuntaa, 295 kunnan vaalivirkailijat, väestörekisterikeskus, maistraatit sekä ulkoasiainministeriö ja edustustot.

Kaikkiaan noin 20 000 ihmistä huolehtii demokratian toteutumisesta.

Koko porukalle ohjeet antaa Mr. Vaali eli Arto Jääskeläinen, oikeusministeriön vaalijohtaja ja virkansa ainoa edustaja.

Jääskeläinen on ollut vaalijohtajana vuodesta 2003 ja erilaisissa vaalitehtävissä ministeriössä 25 vuotta.

– Aloitin syksyn 1992 kuntavaaleissa, joissa ohjeistin ulkomailla äänestäviä, hän kertoo.

Jääskeläinen sanoo olevansa luonteeltaan tarkka ja täsmällinen.

– Perehdyn asioihin aina huolellisesti, mutta yritän tehdä asioita myös huumorin kautta. Tässä työssä pärjää parhaiten rennolla otteella ja positiivisella vireellä.

Oikeusministeriössä tiedetään olleen vaaleista vastaava virkamies alusta eli vuodesta 1906 asti. Ensin hommaa hoitivat oikeusministeriön virkamiehet muiden töidensä ohella.

– Tehtävästä tuli päätoiminen 1980-luvulla. Olen vasta kolmas vaalijohtaja.

Arto Jääskeläinen kertoo, että vaalijohtajan työ on ammattilaisen hommaa, johon on aina valittu osaamisperustein.

– Työnkuva on ainutlaatuinen, ja siihen opitaan yleensä kisälli ja oppipoika -tyyppisesti. Itse seurasin vuosien ajan, kun edeltäjältäni eli Jarmo Törneblom teki tätä työtä.

Vaalijohtaja vastaa kaikkien suomalaisten vaalien sujuvuudesta. Periaatteessa on siis Jääskeläisen vika, jos ongelmia tulee?

– No, näin voi sanoa. Vaalipäivänä on aina selvitty kiperistä tilanteista, paitsi sen yhden kerran.

Jääskeläisen uran pahin paikka oli vuoden 2008 epäonninen sähköisen äänestyksen kokeilu. Kyse oli äänestyspaikalle tuoduista it-laitteista, joiden käyttöliittymä jätti varaa tulkinnalle.

– Yli 98 prosenttia äänestäjistä osasi käyttää laitetta, mutta 200 äänestäjää ei ollut vahvistanut ääntänsä. Syytä tähän ei tiedetä. Jouduimme järjestämään seuraavana vuonna uusintavaalit Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä, Jääskeläinen huokaa.

Hän sanoo, että kokeilu täytti tarkoituksensa, antoihan se uutta tietoa sähköisestä äänestämisestä ja sen sudenkuopista. Samalla huomattiin, ettei pömpeleiden raahaamisesta äänestyspaikoille ollutkaan niin paljon hyötyä kuin kuviteltiin.

– Sähköistä äänestystä valmistellaan nytkin, mutta aivan eri pohjalta. Siinä äänensä voisi antaa netin kautta. Kaksi työryhmää tekee esiselvityksen aiheesta tämän vuoden aikana.

Nettiäänestäminen on Sipilän hallituksen linjaus.

– Virkamiehenä toteutan hallituksen tahtoa, mutta turvallisuudesta en halua tinkiä, sanoo nettiäänestämiseen kriittisesti suhtautuva Jääskeläinen.

Asiassa on jo pitkään ollut kaksi koulukuntaa. Toiset epäilevät it-tekniikan liittämistä äänestämiseen, ja toiset huutavat, että ”miksei meillä, kun kerran Virossakin”.

– Tässä maailmantilanteessa kyberturvallisuudessa on erittäin isoja riskejä. Suhtaudun vakavasti useiden tietoturva-asiantuntijoiden näkemyksiin siitä, voidaanko nettiäänestäminen toteuttaa turvallisesti. On täysin mahdollista, että joku taho tekee murron sähköiseen vaaliuurnaan.

Vaalijärjestelmä on muutoinkin muutoksessa. Uusi vaalityyppi eli maakuntavaalit toimitetaan ensi vuoden presidentinvaalin yhteydessä ja vuodesta 2021 kuntavaalien yhteydessä.

– Ulkosuomalaisille on tarkoitus antaa mahdollisuus äänestää kirjeitse seuraavissa, vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.

Tieto kulloinkin ajankohtaisista vaaleista löytyy aina vaalit.fi-sivustolta ja Twitter-tililtä. On hyvä huomata, että esimerkiksi kuntavaalit.fi ei kuulu oikeusministeriölle vaan Kuntaliitolle. 

– Lisäksi on tahoja, jotka varaavat samantyyppisiä sivunimiä tai tilejä omiin nimiinsä levittääkseen somessa väärää tietoa, Jääskeläinen kertoo.

Kuntavaalit ovat siitä erityiset, että äänioikeutettujen joukko on laaja. Myös täysi-ikäiset ulkomaalaiset saavat äänestää, jos ovat asuneet kotikunnassaan yli kaksi vuotta.

– Tietopaketti vaaleista löytyy 20 kielellä, esimerkiksi venäjäksi, romaniksi, somaliaksi ja arabiaksi. Tieto on tarpeen, koska moni äänestäjä tulee maista, joissa ei ole vaaleja ollenkaan. Jossain vaaleja on, mutta äänestäjä valitsee käytännössä yhdestä ehdokkaasta.

Tulevissa kuntavaaleissa on ehdolla yli 30 000 ihmistä. Ehdokkaat ovat vähentyneet viime kerrasta, ja puolueet ovat valittaneet ehdokaspulaa.

– Ehdokkaissa on yhä riittävästi valinnanvaraa. Äänestysaktiivisuus sen sijaan huolettaa. Kuntavaaleissa kipuilemme nykyisin 58–60 prosentin tienoilla.

Vielä 1990-luvulla äänestysprosentti ylitti kaikissa vaaleissa 70 prosenttia. Meillä eduskunnan valinta jaksaa vielä kiinnostaa.

– Viime eduskuntavaalien 70,1 prosenttia on kansainvälisesti vertaillen kelpo tulos, Jääskeläinen muistuttaa.

– Äänestämisen glamour on laskussa, kuten kaikissa länsimaissa on käynyt. Usko vaaleilla vaikuttamiseen on vähentynyt. Ihmiset ovat löytäneet muita vaikuttamiskeinoja, kuten kansalaisaloitteet, somekeskustelut ja mielenosoitukset.

Vaalijohtajan mielestä ei ole yllättävää, että ihmiset ovat pettyneitä politiikkaan. Monissa tapauksissa poliitikkojen lupaukset ja vaalien jälkeiset teot ovat ristiriidassa.

– Tutkimukset antavat hälyttävää signaalia siitä, että kansalaisten apatia on lisääntynyt ja poliittinen osallistuminen eriytyy. Hyväosaiset äänestävät, huono-osaiset eivät.

Pitäisikö ihmisiä aktivoida vaikka kansanäänestyksillä?

– Suomessa se on todella harvinainen ilmiö – ja minusta hyvä niin. Kannatan edustuksellista demokratiaa. Koko kansan mielipidettä on kysytty vain kaksi kertaa, kieltolain kumoamisesta vuonna 1931 ja Euroopan unioniin liittymisestä 1994.

Jääskeläinen arvelee, että seuraava mahdollinen kansanäänestys voisi koskea Nato-jäsenyyttä, mikäli asia tulee ajankohtaiseksi.

Äänestäjät ovat huvenneet, mutta puolueita Suomessa on riittänyt. Nyt niitä on puoluerekisterissä 16 kappaletta.

– Ihan hyvä määrä, mutta voisi olla enemmänkin. Värikkäillä pienpuolueilla on paikkansa, sillä eläinoikeus-, viski- ja joogalentäjäpuolueet laittavat pohtimaan erilaisia aatesuuntauksia, sanoo Jääskeläinen.

Arto Jääskeläinen on juuri se henkilö, jolle uuden puolueen edustajat luovuttavat keräämänsä 5 000 kannatuskorttia.

– Selvitämme parhaillaan, voisiko kannatuskortin täyttää netissä. Nythän paperikorttien keräämisessä ja niiden tarkastamisessa on aikamoinen homma. Tavoitteena on, että palvelu työnimellä perustapuolue.fi tulisi käyttöön ensi vuonna.

Jääskeläinen lupaa kuitenkin yhä ottaa vastaan uusien puolueiden lähetystöt. Itse hakemuksen voi edelleen tehdä paperilla, vaikka kannattajakortit olisivatkin netissä.

– Monille virallinen käynti oikeusministeriössä on tärkeää. Paikalle tuodaan joskus myös valokuvaaja, joka ikuistaa tilanteen, ja se sopii meille.

Jääskeläinen sanoo arvostavansa heitä, jotka haluavat vaikuttaa asioihin perustamalla puolueen.

– Ilman ehdokkaita vaaleja ei edes olisi.

 

Päivän lehti

31.5.2020