Kanta-Häme

Hevijätti lämpeni hitaasti

Brittihevin kruununjalokivi Iron Maiden on markkinoinut The Book of Souls -maailmankiertuettaan jättimäisellä valkoisella Boeing 747 -mallisella jumbojetillä, joka on vielä nimetty Yhdysvaltain presidentin kulkupeliä ja bändin Eddie-maskottia mukaillen Ed Force Oneksi.

Lentsikka on saanut fanit täpinöihin myös siksi, että sitä on lentänyt yhtyeen solisti Bruce Dickinson, joka sattuu myös olemaan lentäjä.

Huolimatta siitä, ettei Ed Force One edes laskeutunut Suomen maaperälle, jättimäinen jumbojet kuvaa bändin Hämeenlinnan-konserttia.

Hitaasti liikkeelle lähtevä keikkakone vaati lentääkseen valtavasti ammattitaitoa, mutta matkustajat eli yleisö nautti kyydistä rymisevän nousun jälkeen eniten. Lennon tekniikka aiheutti ilmakuoppia.

Kapteeni Dickinsonin mystisestä padankeittelystä lähteneen konsertin alku kärsi äänivaikeuksista. Avauskappale If Eternity Should Fail oli vielä täyttä sound checkiä, kun rumpali Nicko McBrainin symbaalien aksentit jäivät kuulumatta, samoin Steve Harrisin oivaltavat bassokuviot.

Äänet saatiin pitkälti Speed of Light –radiosingleen mennessä kuntoon. Poikkeuksena oli kuitenkin Dickinsonin mikrofoni, joka tuntui pätkivän varsinkin korkeiden nuottien kohdalla.

Tuskin Dickinsonin ääni ihmiskorvalle tavoittamattomille ultraäänitaajuuksille sentään yltää.

Yhtyettä ei sovi miksauspulmista moittia. Koko 6-henkinen pumppu oli nimensä mukaisessa rautaisessa vedossa aina McBrainin rumputykityksestä kitaristi Janick Gersin kitaranheittelyyn.

Ja hoitui se The Trooper -riffi Janick Gersiltä, vaikka Union Jack -lippua kappaleen aikana totutusti heilutellut Dickinson peitti lipulla välillä Gersin kasvot. Toisaalta on Gers saattanut riffin pari kertaa tiluttaa, Hämeenlinnan-keikka oli yhtyeen 55. pelkästään tänä vuonna.

Bändin puolesta ymmärtää, että on kiva soittaa muuta kuin puhkikuluneita radiohittejä. Uutuuslevy The Book of Souls tulikin koluttua peräti kuuden kappaleen verran, mutta uusissa kappaleissa ei ole sitä samaa latausta kuin klassikoissa. Eikä auttanut, vaikka levyn nimikkorallin aikana ilmestyi myös kolmemetrinen camp-henkinen maya-Eddie lavalle heilumaan.

Yleisölle mieluisempia taisivat silti olla ne vanhat hitit, jotka oli viisaasti sijoitettu loppupuolelle. Energian puolesta keikan kliimaksi osui perättäin soitettuihin Hallowed Be Thy Name ja Fear of The Dark -eepoksiin.

Hittejä olisi voinut kuunnella enemmän, ja esimerkiksi Run to The Hills olisi voinut tarjota lisäpalkinnon suomalaisyleisölle, jonka sitoutuneisuutta Dickinson muisti pitkissä spiikeissään hehkuttaa.

Bändi ei kuitenkaan ole juuri poikennut kiertueen kiveen hakatusta settilistasta.

Iron Maidenin menestyksen ymmärtää. Suurille stadioneille pääsee vain pitkällä ja tasavahvalla keikkailulla, ja Maidenillä on keikkoja riittänyt.

Kuudenkympin nurkille varttuneet hevarit jaksoivatkin heittää iästään huulta, mutta ikä ei esiintymisessä näkynyt.

Rautaneito varmasti nähdään vielä Suomessa, kuten bändi vihjaili.

 

OIKAISU 1.7.2016 kl 13.23. Jutusta korjattiin The Trooper -riffiä soittanut kitaristi Dave Murraysta Janick Gersiksi.