Kanta-Häme

Hevostallien uudet mitat hämmentävät

Lauma suomenhevosia käyskentelee laitumella. Vieressä seisova vuonna 1933 rakennettu navetta on muuttunut 15 vuotta sitten hevostalliksi.

Suomenhevosten lisäksi tilalla on pieniä shetlanninponeja.

Välimäen tilan korkein suomenhevonen on säkäkorkeudeltaan 154 senttimetriä. Kaikki muut ovat alle 146 senttimetrisiä suomenpienhevosia. Vuoden loppuun mennessä kaikkien tallin sisätilojen pitäisi olla vähintään 2,2 metriä korkeita. Poikkeusta eivät saa tehdä edes kohdat, joissa kattoa tukevat vanhat hirsiparrut.

Yhtään tiloista johtunutta vahinkoa ei ole paikalla tapahtunut. Paikkaa pitää Hämeen Hippoksen puheenjohtaja Katja Kannisto.

– Jos tarkastaja tulee toteamaan, että talleissamme on tiloja, joihin hevonen ei saa mennä, niin tervetuloa valvomaan ympärivuorokautisesti. Hevosen hyvinvointi ei voi olla senteistä kiinni, ihmettelee Kannisto.

Siirtymäaika päättyy

Hevostallien pinta-ala- ja korkeusmääräykset uusille talleille muuttuivat vuonna 2001, ja siirtymäaika vanhojen tallien remonteille päättyy vuoden lopussa.

Tallin sisäkorkeuden pitää olla vähintään 1,5 kertaa hevosen säkäkorkeus. Vähimmäiskorkeutena kaikilla talleilla on 2,2 metriä, olipa tallissa lähes 150 cm korkea hevonen tai metrin korkuinen shetlanninponi.

Hevosen koon mukaan myös pinta-ala on entistä tarkemmin säädelty. Kanniston mukaan pinta-alat eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet hevospiireissä niin suuria ongelmia kuin korkeussäädökset.

Säädöksissä ei jousteta

Eviran ylitarkastaja Jaana Mikkola kertoi keväällä Kuopion jalostuspäivillä, että säädöksistä aiotaan pitää tiukasti kiinni, eikä niistä aiota joustaa. Tämä järkyttää tallien pitäjiä.

Vaikein ongelma ovat viistokatot ja vanhojen tallien paksut kattoparrut.

Pahimmillaan tilanne voi olla niin, että viistokattoisesta tilasta voi tehdä hyväksytyn rajaamalla hevosen käytössä olevaa tilaa pinta-alaltaan pienemmäksi ja ulottumaan vain katon korkeimmalle alueelle.

Kanniston mukaan eläinsuojelulaki on huomattavasti löysempi esimerkiksi sen kanssa, millainen pihatto voi olla. Vaatimuksena on riittävä säänsuoja, mutta sitä ei tarkemmin kuvata.

Eläinlääkärien pahin pelko tilanteessa onkin se, että eläimiä siirretään toimivista talleista epämääräisesti rakennettuihin ulkosuojiin.

– Porsaanreikiäkin siis on. En tiedä ketä se palvelee, jos ulkosuojat lisääntyvät. Niitä ei voi valvoa yhtä tarkasti, toteaa Kannisto.

Suurimmat ongelmat muualla

Kanniston mukaan on todella sääli, että hevostenhoidon valvonnan pääpaino on rakennuksissa.

Enemmän hän on huolissaan esimerkiksi hevosten rehujen laadusta ja riittävästä ulkoilun määrästä.

– Eläinsuojelulaki sanoo esimerkiksi, että hevosilla pitää olla saatavilla päivittäin puhdasta vettä. Veden määrästä tai siitä, miten usein hevonen sitä saa, ei säädetä mitään.

Jaatalleilla talli huoltotiloiksi

Hattulalainen Jaatallien pitäjä Jaana Teräsaho-Harainen on Kanniston kanssa samoilla linjoilla.

Jaatalleilla remontoitiin vanha navetta vuonna 1998 talliksi. Karsinapinta-ala ja -korkeus olisivat uusillekin vaatimuksille riittäviä, mutta oviaukkojen ja käytävien koot ovat uusien suositusten mukaan ongelma.

Suositukset voivat muuttua vaatimuksiksi, ja siksi talli muutetaankin hevosten loimien kuivatushuoneeksi ja muiksi huoltotiloiksi. Muutama karsina jää paikoilleen sairastapausten varalle.

Hevoset siirtyvät pihattoon ja ulkotalleihin.

– Hevosten hyvinvoinnille tärkeämpää olisi esimerkiksi ruuan ja ulkoilun valvonta kuin se, onko tallissa sentilleen oikeat mitat, hän sanoo.

Säädösten idea on hänestä hyvä, ja se on uusille talleille helppo toteuttaa. Vanhoille talleille, joissa asiat kuitenkin toimivat, se voi aiheuttaa kohtuuttomasti vaikeuksia. (HäSa)